Halusin lentää X-Plane-simulaattoria käyttäen päivän ajankohtaa vaihtamatta tänä iltana jossakin kylmässä paikassa, jossa olisi kuitenkin sopivassa määrin valoisaa. Niinpä määritin itseni Kanadaan Yukonin provinssin ei kun territorion lentokentälle, jonka englanninkielinen nimi on lyhykäisesti Erik Nielsen Whitehorse International Airport. Lentokentällä on nykyään tuommoinen nimi, koska vuoden 2008 lopulla valtiovalta eli ilmeisesti Yukonin hallitus oli päättänyt kunnioittaa lentokenttää nimenvaihdolla pitkäaikaisen Yukonin parlamentin jäsenen Erik Nielsenin (1924-2008) kunniaksi. Yksi kansanedustajan veljistä on muuten rakastettu usein komedioissa esiintynyt näyttelijä Leslie Nielsen (1926-2010).
Kumma kyllä taivas Yukonin yllä oli ruskea, ja pilvi- tai muu sellainen katto sijaitsi varsin lähellä maata. Olin laittanut lentosimulaattorin asetuksista päälle tosielämän säätilan.
Lähdin kuitenkin liikkeelle uskollisella pirssilläni Beechcraft Baron 58:lla.
Kuten sanoin, niin selvää näköestettä oli jo melko matalalla. En käyttänyt koneeseen sisäänrakennettua suunnistuskarttatoimintoa, vaan painelin välillä näppäimistöltä M-näppäintä saadakseni näkyviin simulaattorin elävän kartan. Anteeksi anglismi, jos se sellainen on.
Oli todella vaikea suunnistaa yhtään mihinkään, koska pilvikatto oli matalalla. Välillä nousinkin pilvien yläpuolelle. Siellä paistoi kätevästi aurinko mutta ei nähnyt maasta muuta kuin vuorien huippuja. Minusta tuntui hyvältä ajatukselta vuorien vältteleminen.
Päätin kuitenkin yrittää löytää takaisin kiitotielle, jolta olin lähtenyt lennolleni. Niinpä laskeuduin paksun pilvikerroksen läpi.
Siinä kävi sitten niinkin, että kun olin potkurien kulmaa säätänyt huomattavasti pienemmäksi onnistuakseni korkeuden pudottamisessa, niin vasen moottori otti ja lopetti toimintansa. Oikeanpuoleinen minun onnekseni sentään pysyi pyörittämässä potkuriaan. Säädin potkurikulmat moottorista numero kaksi heti tehokkaammalle.
En yrittänyt käynnistää sammunutta moottoria uudestaan, koska pelkäsin koneeni putoavan sitä yrittäessä. Myöskin tiesin kokemuksesta konetyypin kykenevän pysymään ilmassa ja ottamaan korkeuttakin pelkän yhden moottorin varassa.
Muistaakseni säädin tässä vaiheessa hiukan sivuperäsintrimmiä, koska jäljellä oli vain yksi moottori, mikä aiheutti kiertoa.
Lentokoneeni oli varsin kiikkerä. Saattoi olla ilmassa hieman pyörteilyä ja tuulta, eikä lentäminen pelkän yhden moottorin varassa yhtään auttanut.
Hyvin matalalla tämän jälkeen lentäen oli vaikea ilman autopilottia pitää lentokone suorassa eikä väärässä tai kallistuneena.
Kävin aina välillä vilkaisemassa elävää karttaa, ja yritin sompailla metsäisen ja usein kumpuilevan maaston vilistessä ohitse aivan alapuolellani.
Kun ei voinut korkealta tähystää lentokenttää, niin lentäminen oli erittäin vaikeaa, jos tarkoitus oli siis laskeutua takaisin Whitehorseen. Ja lentokoneeni yliälykäs järjestelmä varoitteli aina välillä siitä, etteivät laskutelineet olleet alhaalla. No ei niiden nyt vielä pitänytkään olla! Pidin laskutelineet sisällä viimeiseen asti pitääkseni koneeni suorituskyvyn riittävänä.
Lopulta kuitenkin kaikesta huolimasta onnistuin lähestymään kiitotietä sopivasta kulmasta. Vasta nähdessäni sen ensimmäistä kertaa, vain vilaukselta, laskin laskutelineet alas. Ja samalla tietenkin laskusiivekkeitä laitoin hieman. Ja jäljellä olevan toimivan moottorin eli moottorin numero kaksi tehot täysille vähäksi aikaa.
Onnistuin laskemaan alas lentokoneeni tuhoamatta sitä laskussa. Hikihän tuossa olisi voinut tulla.
Ennen kuin lopetin lentosimulaattorissani yritin käynnistää Beechcraftini moottorin numero yksi uudestaan. Se ei käynnistynyt.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti