Oikeita lentoja, joissa hengenlähtö oli saattanut olla lähellä

Olin hieman nuorempana lentänyt kerran Cessna 172:lla yöllä Nummelan lentokentältä Malmin lentoasemalle ilman ns. johdetun VFR:n kelpuutusta. Oli upea kokemus, kun heti startin jälkeen täysikuu nousi näkyviin matalalta horisontista.

Olin radioyhteydessä EFHK:n eli Helsinki-Vantaan lennonjohdon kanssa. Täytyy tosin todeta, että vaikka startti tapahtui täsmälleen keskiyöllä, niin tuolloin eivät vallinneet yöolosuhteet, koska ajankohta oli hiukan juhannuksen jälkeen. 

Toisenkin kerran olin tulossa Nummelasta Cessnalla. Lennonjohtaja kyseli Leppävaaran jälkeen, joko kenttä näkyy, ja vastasin että ei vielä. Harkimon halli Pasilassa näkyi. Mutta hyvin selvisin kentälle muun muassa päärautatielinjaa seuraten (VFR-olosuhteissa täytyisi olla vähintään 8 km vaakanäkyvyys). Ja tähän vielä sisäpiirivitsi: VFR tulee sanoista We Follow Railroads , eli "seuraamme rautateitä"😂. Ei vaineskaan, se tulee tietysti sanoista Visual Flight Rules, suomeksi näkölentosäännöt.

Sää oli huonontunut ratkaisevasti reissun aikana. Malmin kentän lennonjohtaja pyysi soittamaan puhelimella lennon jälkeen. Kysyi oliko minulla ollut vaikeuksia, mutta sanoin, ettei ollut ollut. Ilmeisesti näkyväisyysvaatimus 5 km hieman alittui. Minulla ei ollut siihen aikaan vielä tuohon näkyvyyteen vaadittavaa lentokokemusta. Selvisin kuitenkin huomautuksella.

Jukka Piipponen
kirjailija

kirjoittajavieras

PS. Kirjoittajavieraan nettisivut löytyvät täältä.

... 

 

Post Scriptvm vielä blogin omistajalta eli Tom Kärnältä:

 

Piipposen merkintä liittyy siihen, kun olin kertonut hänelle ja yhteiselle tutullemme nimeltä Hannu Yhdysvalloissa tapahtuneesta lentotapauksesta, jonka omistajalle oli postuumisti myönnetty vuoden 2021 | Darwin Awards -palkinto siitä, että oli poistanut itsensä ihmiskunnan geenipoolista mahdollisimman vaikuttavalla tavalla.

Kyseinen 23-vuotias mies siis oli ollut koulutettavana yksityislentäjän lupakirjaa varten. Hän oli lentänyt – itselleni kotilentosimulaattorikuvioista varsin tutuksi käyneellä – Cessna 172 "Skyhawkilla", mutta sitten hän päättikin ostaa Piper PA-28-140 "Cherokeen" koneekseen, jollaisella ei ollut koskaan lentänyt.

Hänen kouluttajansa sanoi hänelle tuolloin, että älä lennä uudella koneellasi ennen kuin olet saanut harjaannusta siihen.

Mutta mies teki kaikki mahdolliset virheet seuraavaksi. Tämä on niin mielenkiintoista.

Mies päätti lähteä lentämään uudella lentokoneellaan tosiaan ennen oli saanut siihen minkäänlaista lentotuntumaa.

Hän lensi yöaikaan, eli oli pimeäkin, Yhdysvaltain Texasissa.

Ja taivas oli pilvessä, ja pilvikatto sijaitsi vain 300 metrin korkeudessa.

Lentonsa alkoi klo 19.30 ja kesti kokonaista neljä minuuttia.

Yksityislentokoneen toisiotutkavastain ei ollut toiminnassa, joten West Houstonin lentoaseman lennonjohdolla ei ollut hajua siitä, että kone oli kadoksissa, ennen kuin miehen ystävä tupsahti paikalle seuraavana päivänä.

Eikä siinä kaikki. Piper-koneen hylky löytyi lopulta syvältä metsäiseltä alueelta. Mutta vainajia löytyikin siitä yhden sijaan kaksi. Aloitteleva lentäjänplanttu oli ottanut erään nuoren ystävänsä mukaan kyytiin.

Suomennan alle vielä Yhdysvalloissa tuolloin voimassa olleet lento-oppilaita koskevat säännöt, jotka olivat sisällytettyjä tähän artikkeliin:

1. Oppilas ei saa lentää yksin matkustaja mukanaan, ja tämä lukee myös lento-oppilaan harjoitusluvassa.
2. Oppilas ei saa lentää yöaikaan ilman kouluttajan lupaa.
3. Oppilaan tulee lentää VFR-sääntöjen mukaisesti, eli vain päivän valoisaan aikaan ja pitäen etäisyyttä pilviin.
4. Oppilas ei saa lentää sumuisella säällä. Näkyvyyden tulee olla vähintään kolme mailia – tarkoittaa hieman yli 4828 kilometriä – , ja jotkut kouluttajat pitävät kiinni vaatimuksesta kaksinkertaiseen näkyvyyteen koulutuksen aikana.
5. Oppilas saa lentää yksin millä tahansa lentokonetyypillä ainoastaan kouluttajan luvalla.

Kärnä: Hieman näytöstä Suomessa

Tänään oli hauskaa. Vanha toverini Jaana saapui iltapäivällä luonani käymään, koska häntä oli alkanut kiehtoa virtuaalilentäminen. (Kaksi muuta toveria saapui myös käymään mutta vähän myöhemmin eikä kiinteästi virtuaalilentämiseen liittyvässä tarkoituksessa.)

Ensin näytin hänelle GeoFS-kevytsimulaattoria. Lentelin sitä käyttäen ensin Piper Cubilla Havaijin Oahun saarella, minulle kotilentosimulaattoreista tutuissa maisemissa. Konetyyppi on ylätasoinen, siipituellinen pieni ja yksinkertainen yksimoottorinen kiinteällä laskutelineellä varustettu potkurikone, jossa lentäjän ohella voi istua yksi matkustaja lentäjän takana. Potkurien lapakulma on kiinteä, eli sitä ei voi säätää. Koneessa ei myöskään ole laskusiivekkeitä.

Olen itse hiukan vierastanut Piper Cubia, koska se on kannaltani jopa liian simppeli. Yksi kaverini nimeltä Hannu sen sijaan on lennellyt sillä enemmänkin. Hannu on toinen niistä hepuista, joiden kanssa olin vuonna 2020 koronapandemian iskettyä aloittanut yhteisen kotilentosimulaattoriharrastuksen.

Konetyyppi oli kuitenkin nyt mielestäni sopiva esittelykone Jaanalle.

Lähdin matkaan sivussa olevalta kiitotieltä. Lentelin aikani ja laskeuduin sitten Honolulun merenpuoleiselle kiitotielle. Huomasin lentokoneeni olevan melko hidas rakkine. Kiitotiellä vaihdoin konetta Kaksoissaukkoon eli de Havilland Canada DHC-6 Twin Otteriin, joka on minulle melko tuttu kone FlightGear-kotilentosimulaattorista. Tällä koneella lensin meren kautta itse Honolulun kaupunkialueen ylle, josta käänsin koneeni kohti merenpuoleisen kiitotien kanssa yhdensuuntaisesti kulkevaa kiitotietä toisella puolella kaupunkialuetta. Laskeuduin joten kuten.

Käytin grafiikka-asetuksissa viime Jeesuksen vuonna 2024 GeoFS:ssä käyttöön otettua uudistusta nimeltä Super Resolution, jossa on kysymys simulaattorin käyttäjille ilmaisen maastografiikan parantamisesta keinoälyn avulla ja toimesta. Ja nyt täytyy sanoa, että kyllä se näyttää paremmalta kuin alkuperäinen "tuhru-kuvapiste"-grafiikka, joka näyttää halvalta ja hiukan tyhmältä aina, kun lentää lähellä maata.

En tiedä, oliko se simulaattorintekijöiden tarkoitus, mutta GeoFS:ssä ei näy nyt wanhaa kunnon simulaattorin oikeassa laidassa ollutta mainospalkkia, vaikka en olekaan enää maksanut Microsoftille tarkemmasta maastografiikasta.

Seuraavaksi vaihdoin kaupalliseen X-Plane 12 -lentosimulaattoriini. Jaana halusi lennettävän nyt Suomessa, hänelle tutuissa maisemissa. Niinpä lensin Malmin lentokentältä Helsinki-Vantaalle.

Suuntana oli aluksi lounas heti ilmaan nousemiseni jälkeen. Käänsin pian konetta oikealle eli kulkemaan länteen. Annoin sen lentää sopivasti kohdekenttäni ohitse kunnes käänsin yli 90 astetta oikealle kohti kiitotietä. Tässä vaiheessa ensin hidastettuani koneen nopeutta pistin laskutelineet ulos ja säädin laskusiivekkeitä parempaan asentoon.

Säätila oli kuitenkin siinä määrin kauhea, että lähempänä kohdekenttää en juurikaan nähnyt tuulilasista ulos.

Lopulta kuitenkin kenttä tuli näkyviin, mutta olin siinä vaiheessa jo melkein sen päällä. Päätin toimia täysin epäammattimaisesti laskeutumalla saman tien tekemättä ylösvetoa.

Lopputulos älyttömästä yrityksestäni oli kiitotien reunassa palava Beechcraft Baron 58.

Koska tuo näytti pahalta, niin laitoin asetuksista päälle paremman sään ja lensin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan uudestaan Malmilta Helsinki-Vantaalle. Tällä kertaa sekä lento että laskeutuminen onnistuivat täydellisesti.

Kaiken aikaa olin myöskin selostanut tutustujalleni, mitä olin tekemässä.

Jaana ihmetteli grafiikan suhteellista fotorealistisuutta X-Planessa. Hän myöskin otti lentoistunnoista useita valokuvia kännykällään. Myöskin siitä, kun koneeni paloi epäonnistuneen laskeutumisyritykseni jälkeen.

Hän ei kuitenkaan halunnut itse kokeilla lentämistä.

PS. Minun varmaankin kannattaisi päivittää GeoFS-sivuani, koska simulaattoriin on tullut uudistuksia.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Pitkästä aikaa lentelyä Helsinki-Malmin ja Helsinki-Vantaan väliä

Helsingin Malmin lentokenttä on ehtinyt olla nyt jo varsin hyvän aikaa eli vuodesta 2021 alkaen poissa lentokäytöstä. Mutta X-Plane 11 -simulaattorissa se edelleen on (linkin takana tällä kertaa monen vuoden takainen Muropaketti-sivustolla julkaistu peliarvostelu simulaattorista).

Niinpä lensin äsken hyvissä lento-olosuhteissa Beechcraft Baron 58 -lentokoneella Malmin lentokentältä Helsinki-Vantaalle. Aina sitä vähän yllättyy, kuinka lähellä ne ovat toisiaan lentoteitse. Mutta lennon lisäksi myös laskeutuminen sujui erinomaisesti.

Seuraavaksi lensin sitten Helsinki-Vantaalta takaisin Malmille. Tämä on niin pieni kärpäsenpaskan kokoinen lentokenttä suorastaan, että sitä voi olla vaikeahko paikallistaa maastosta. Niinpä tulin lennelleeksi varsin paljon yrittäessäni löytää lentokenttää ja lisäksi päästä sen suhteen sellaiseen asemaan, että kykenisin laskeutumaan sille vaurioitta.

Eikä siinä kaikki. Koska en jaksanut ruveta säätämään, niin lensin suhteettoman pitkän ajan lentokoneeni täysin "epäsileänä". Elikkä laskutelineet olivat ulkona ja laskusiivekkeet ääriasennossa.

Jos kyseessä olisi ollut matkustajien kuljettaminen, niin lentoyhtiö, jonka palveluksessa olisin ollut, olisi nurissut minulle lennon päätyttyä lentopolttoaineen tuhlaamisesta. Ja voi olla, etteivät matkustajatkaan olisi pitäneet lennon pitkittymisestä. Siitä olisi tullut lisää noottia.

Mutta lopulta onnistuin kuitenkin laskeutumaan kohdekentälle. Laskeutuminen oli vähällä mennä kiitotien viereen, mutta vältin sen juuri ja juuri. Ei kovin kauniisti mennyt. Mutta ainakin lentokoneeni säilyi ehjänä ja asiallisena.

Käynnistin sitten vielä X-Plane 12:n (linkin takana puolitoista vuotta vanha V2.fi-sivustolla julkaistu peliarvostelu). Näköjään siinäkin on vielä Helsinki-Malmin lentokenttä olemassa!

Nousin vakiokoneellani sitten taas kerran Malmin lentokentältä, pohjoiseen päin. Käänsin koneen hieman luoteen suuntaan, jotta olisi helppo sitten palata takaisin lähtökentälle. Yli tuhanteen jalkaan annoin koneen nousta. Kun katsoin, että etäisyys Malmin kentälle on tarpeeksi pitkä, rupesin kääntämään konettani tulosuuntaan oikean kautta.

Ja siellä se kiitotie oli, missä sen oli pitänytkin olla! Moottoritehoja aluksi hiukan vähäisemmäksi, jotta nopeus ehtii taittua, ja sen jälkeen laskutelineet ulos.

Tehoja joutuu sitten kuitenkin aina lisäämään, kun on tehnyt koneesta "epäsileän".

Mutta pahoin pelkään, että unohdin laskusiivekkeet kokonaan.

Kai minua stressasi turhan paljon se, että etelän suunnasta Malmin lentokentän kiitotietä lähestyessä aivan lähellä kiitotien kynnystä on metsää.

Mutta tämän takia lentäjät käyttävät tarkistuslistoja muistin apuna, vaikka lentäjiä ohjaamossa olisikin kaksi kappaletta.

Laskeutumiseni ei ollut kaunis, mutta toisaalta ei lentokoneenikaan romuttunut. Voi silti olla, että tuli vähän lujaa vauhtia pintaan.

En taaskaan rullannut lennon lopuksi konettani seisontapaikalle. Sen sijaan säädin polttoaineseoksen laihimmalle mahdolliselle, ja niin moottorit sammuivat koneen ollessa edelleen keskellä kiitotietä.

Nyt kun hallitsen Beechcraft Baron 58:n "peruskäytön" jo melko hyvin, niin periaatteessa voisin kai välillä säätää simulaattoriin huonompia lento-olosuhteita, kuten huonoa säätä tai heikot valaistusolosuhteet. Niin, ja lumi! Lunta!

PS. Kumpikin X-Planen versioistani on viime aikoina valittanut käynnistyksen yhteydessä siitä, että se ei löydä Linux-käyttöjärjestelmästäni erästä tuikitärkeää kansiota, joka tarvitaan CD-levyjen käyttämiseen. Onneksi bugi ei aiheuta mitään muuta harmia minulle kuin sen, että se aina valittaa tuosta, joka kerta. Onneksi valituksen saa pois yksinkertaisesti sen yhteydessä näkyvää napukkaa hiirellä klikkaamalla. Kyseessä on bugi eikä ominaisuus, koska olen asentanut kummankin simulaattorin version Linux Mintiini pelien suoratoistopalvelun Steamin kautta enkä CD-levyiltä. Pitäisi olla aika monta CD-levyä, että simulaattori niille mahtuisi!

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Tulin hankkineeksi sivuperäsinpolkimet

Olen muuten jo neljään otteeseen joutunut X-Plane 12 -lentosimulaattorin asentamaan uudestaan. Johtuen siitä, että mitä tahansa lentohärveleitä siihen asentaakin ulkopuolelta, niin sellainen aiheuttaa lentohärvelinäkymään värinän.

Joten päätin jatkossa pärjätä vakiona simulaattorin mukana tulleilla härveleillä. Jos minun on ihan pakko lennellä jollain muulla, niin vaihdan sitten väliaikaisesti simulaattorin aikaisempaan versioon 11.

Tilasin eilen illalla itselleni verkkokaupasta sivuperäsinpolkimet. Ne olivat saapuneet hakupisteeseen jo alle 24 tunnin kuluttua tilauksesta. Melko nopeaa! Hain ne.

Kyseessä on Logitech Saitek Pro Flight Rudder Pedals -niminen härpäke. Ne ovat ilmeisesti markkinoiden halvimmat sivuperäsinpolkimet. Voisi sanoa: Kahdet resilienssit yksien hinnalla!

Otin illalla härpäkkeen pakkauksestaan ja sitten kytkin sen tietokoneeseen. Ohjelmoin simulaattorissa sen toimintaan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut.

Härpäkkeessä on myös varvasjarrut. Sivuperäsintä käytetään liu'uttamalla ao. puolen poljinta vaakatasossa. Varvasjarruja taas painamalla ao. poljinta varpaiden kohdalta (mutta samalla olemalla liu'uttamatta poljinta), jolloin se kallistuu eteenpäin ja alaspäin.

Uusi härpäke kytkettynä lensin äsken Beechcraft Baron 58:llä. Kyseessä on pieni kaksimoottorinen mäntämoottoripotkurikone.

Yritin lentää Helsinki-Malmilta Helsinki-Vantaalle valoisaan aikaan.

Täytyy sanoa, että tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin aivot tottuvat siihen, että sivuperäsintä käytetään polkimilla eikä ilotikun sauvan kierrolla.

Ensimmäinen laskeutuminen uutta härpäkettä käyttäen meni pieleen.

Mutta mitä ilmeisimmin härpäke toimii!

Kokonaan toinen asia on, että joudun nyt miettimään uusiksi laitteiden asettelua kotonani.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Annoin tietokoneen ohjata lentojani

24.3.2024 käynnissä oli X-Plane 12- lentosimulaattori, ja olin Boeing 737 -koneineni Helsinki-Vantaan lentokentällä portilla. En mitannut aikaa, mutta kesti todella pitkään ennen kuin kone pääsi rullaamaan kiitotielle. Piti matkustajat ja matkatavarat saada koneeseen ja ilmeisesti tankatakin kone. Kyllä siinä taisi yli puoli tuntia mennä.

Annoin siis tietokoneen hoitaa koneeni. Tarkoitus oli lentää Tampere-Pirkkalan lentokentälle.

Alkutoimenpiteiden aikana koneeni vierellä kentällä seisoi Boeing 747, joka on oikeasti suuri kone Boeing 737:ään verrattuna.

Helsinki-Vantaalla kesti sitten hyvän aikaa rullaaminen kiitoradan päähän, koska matka oli pitkä.

Lopulta koneeni sai lähtöluvan. Klo 20.50 oli lähtökiihdytys ja sen jälkeen nousu ilmaan.

Loppupäässä lennonjohdon ohjeiden mukaisesti koneeni teki kierroksen lähimaastossa ennen kuin se päästettiin laskeutumaan.

Sain tässä istunnossa tarkkailla tekstinä näkyvää koneeni miehistön ja lennonjohtojen välistä viestintää.

Maisemat olivat myös kauniit.

Matka oli sen verran lyhyt, ettei kone ehtinyt kivuta kovin korkealle. Matka Tampereelle kesti todellakin alle puoli tuntia.

Klo 21.17 koneeni pyörät osuivat kiitotiehen. Klo 21.18 tapahtui poistuminen kiitotieltä. Ja klo 21.19 pysäköiminen portille oli suoritettu.

Yksi kaverini, jolle selostin hommaa, oli kuumeessa, ja hän rupesi propagoimaan minulle junamatkustamista. Ihan niin kuin harrastaisin lentomatkustamista enemmänkin tosielämässä. Totta kyllä on, että jos aikoo matkan Helsingistä Tampereelle lentää lentokoneella, niin kannattaa luultavasti käyttää jotain pienempää suihkukonetta, johon mahtuu vähemmän matkustajia ja matkatavaroita.

Vuorokauden vaihduttua seuraavalle päivälle "tein" toisen lennon jälleen tietokoneen ohjastamana. Tällä kertaa lensimme Tallinnaan Helsinki-Vantaalta.

Tein tällä kertaa paremmin muistiinpanoja.

Klo 00.37 oli aloitus, eli siitä alkaen oltiin lähtöportilla.

Jo huomattavan pian eli klo 00.41 kone lähti paikaltaan hienosti seinien läpi rikkomatta kuitenkaan niitä tai itseään.

Toisaalta ymmärrän kyllä tällaisen fysiikan lakien rikkomisen, kun kerran lentosimulaattorin valmistajan ei ole mitään järkeä antaa rahaa palaa kiinnittääkseen tavattoman paljon huomiota, lennon ulkopuolisten asioiden tarkkaan mallintamiseen.

Klo 00.48 oli lähtökiihdytys ja sen jälkeen nousu ilmaan.

Lennonjohto määräili paljon vaihtamaan suuntaa lennon loppupäässä.

Klo 1.08 pyörät osuivat kiitotiehen. Klo 1.09 tapahtui poistuminen kiitotieltä.

Ja klo 1.17 pysäköiminen parkkipaikalle oli suoritettu.

Ja mun pitää kyllä jossain vaiheessa opetella käyttämään hyväkseni lennonjohtoa. Se haluaa vain auttaa ja pitää kaikki turvassa.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Normaaleja Cessna-lentoja eteläisimmän Suomen maisemissa

Simulaattorina oli äsken taaskin Laminar Research -lafkan X-Plane 12.

Lentelin jälleen Cessna 172:lla Helsinki-Vantaalta Helsinki-Malmille. Päivän ajankohta oli valoisa. Lensin sitten myös saman tien takaisin.

Kumpikin lennoista oli täysin normaali. Ei mitään erityistä raportoitavaa.

Vilkuilin näyttöpaneelin karttanäkymää. Se auttoi suunnistamisessa.

Seuraavalla kerralla minun pitää lentää sitten taas pimeälentoja. Eli pitää ottaa selvää ennen sitä, mistä saa päälle laskeutumisvalot. Ja viimeisenä aion lentää konetyypin kannalta kovalla tuulella ja ehkä myrskysäässäkin.

Sen tehtyäni tarkoitukseni on välillä vaihtaa konetta Kaksoissaukkoon, jolla suoritan sitten samoja asioita.

Boeing 747:n opiskelu jatkuu tänäänkin. 

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Tuli lennettyä Boeing 747:llä liian lujaa

Huomasin, ettei X-Plane 12 -lentosimulaattorissa olekaan vakiona Boeing 747:ää, vaikka simulaattorin tekijän Laminar Researchin sivuilla on ohjekirja konetyypille. Kappas kappas, kun en ollut huomannut.

Kävin sitten yöllä simulaattorin käyttäjäyhteisön sivuilla hankkimassa jonkin simulaattorin edelliselle versiolle tehdyn Boeing 747:n.

Imutettuani pakatun zip-paketin purin sen ja näin syntyneen kansion kopioin ao. Steam-palvelun kansioon tietokoneellani.

Saatuani X-Plane 12:n käyntiin pistin ruksin lentokonelistassa paikkaan, joka mahdollisti edelliselle simulaattorin versiolle tehtyjen lentovehkeitten näkymisen. Ja jo siellä näkyi Boeing 747.

Jatkoin samalla kyseisen lentokonetyypin manuaalin läpikäymistä. Ohjelmoin nyt lentokonekohtaisia näkymän pikanäppäimiä tietokoneen numeronäppäimistölle. X-Planessa, kun Num Lock -näppäin on päällä, CTRL-nappia samaan aikaan painamalla voi saada aikaan numeronäppäimistölle näppäinoikotien mihin tahansa näkymään.

Sääli, ettei kannettavissa tietokoneissa taida yleensä olla numeronäppäimistöä. Nimittäin joidenkin vuosien kuluttua tulen varmaankin ostamaan sellaisen kannettavan, joka on varsinainen tehohirmu. Se tulee korvaamaan nykyisen pöytäkoneeni lentosimulaattorin pyörittäjänä.

Näitä tekstejä taas kirjoittelen jossain määrin vanhalla ja simulaattorilentämisen kannalta selvästi alitehoisella kannettavallani.

Sitten lähdin lentämään tällä koneella. Helsinki-Vantaalta. Valoisaan aikaan. Aikomukseni oli nousta ilmaan ja sitten jossain vaiheessa kääntyä takaisin ja laskeutua takaisin samalle lentokentälle.

Boeing 747 näköjään toimi, vaikka se oli suunniteltu simulaattorin edelliselle versiolle.

Veikkaan, että ohjaamon näytöissä olisi ollut jotain ilmoituksiin liittyvää, kun kone aina välillä antoi varoituksen jostain. Mutta en tajunnut katsoa, että oliko siellä mitään.

Simulaattori sanoi minulle lopulta: "You have exceeded the redline speed." Ja olin seuraavaksi sitten keskellä viehättäviä pikku taloja lentokoneineni. Näin myös puita. Lentokoneeni paloi.

Eli olin näköjään lentänyt jonkin verran liian pitkään ylinopeutta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sukkulointia Helsinki-Vantaan ja Helsinki-Malmin välillä sekä hieman liitokoneella liitämistä

Päätin jälleen käyttää nykyistä pääasiallista lentosimulaattoriani X-Plane 12:ta.

Lentelin tänään valoisaan aikaan Helsinki-Malmilta Helsinki-Vantaalle Cessna 172:lla. Ja takaisin. Malmin lentokentälle laskeutuminen tuotti hieman vaikeuksia. Laskeutuessa pyörät osuivat nurmikkoon ennen kuin pääsivät kiitotielle saakka. Jatkossa olen skarpimpi. Toivottavasti.

Seuraavaksi päätin lentää saman reitin samalla koneella mutta pimeään aikaan. Kiitotietä oli jäljellä sen verran vähän, että jouduin vetämään koneen ilmaan lähes alinopeudella. Koneen nokka osoitti lievästi ylöspäin, ja sakkausvaroitus käynnistyi. Työnsin sauvasta koneen joksikin aikaa vaakalentoon, enkä pudonnut.

Pimeällä olikin yllättävän mukava löytää perille Helsinki-Vantaalle. Etelä-Suomessa ei onneksi ole vuoria, joihin voisi törmätä.

Mutta tarkkuuteni vaatii vielä hiomista. Lensin liian matalalla, ja koneeni pyörät koskettivat maata jo ennen kiitotien kynnystä. Tällaisesta lentokäyttäytymisestä tulisi oikeassa maailmassa sanomista.

Tässä välissä voin mainita, että opin nyt alustavasti käyttämään lentokoneen mittaripaneelista löytyvää sähköistä karttajuttua, josta näkee hyvin kiitotien sijainnin. Sitä pystyy myös zoomaamaan.

Ja sitten vielä kerran Malmin lentokentälle. Nousin kuitenkin tällä kertaa liian korkealle etsiessäni Malmin lentokentän valoja. Ja sitten pistin moottorin tyhjäkäynnille löydettyäni ne lopulta. Laskeutuminen oli vähällä mennä täysin pipariksi, joten tein ylösvedon.

Ensin tuli hetkeksi sakkausvaroitus, mutta se lakkasi välittömästi.

Käänsin koneen oikeaan asemaan, vähensin tahoja moottorista ja pistin laskusiivekkeitä ulos.

Pimeällä oli vaikea saada selvää siitä, kuinka lähellä kiitotien pinta oikeasti on.

Laskeutuessa kuului jonkinlainen paukahdus. Mutta ilmeisesti lentokoneeseeni ei tullut isommin vaurioita. Lentokenttä vaikuttaa kuitenkin vaaralliselta pimeällä!

Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut ottaa ensin selvää, että mistä saa päälle koneen laskeutumisvalot.

Malmin lentokenttä on periaatteessa edelleen rekisteröity viralliseksi lentopaikaksi, mutta sen kiitotie on kuitenkin ollut suljettuna 14.3.2021 alkaen, ja maanomistaja eli Helsingin kaupunki on asettanut kentälle lentotoiminnan estävät esteet.

Onneksi niitä ei kuitenkaan vielä ole X-Planessa.

Koska X-Planea käynnistäessä simulaattori oli ehdottanut, että voin kokeilla Schleicher ASK 21 -liitokonetta, päätin lopettaa istuntoni sillä.

Koneeksi, joka kiskoo liitokoneeni ilmaan, olin valinnut saman koneen, jolla olin äsken lentänyt, eli Cessna 172:n.

Päätin vaihtaa vuorokaudenajan puolillepäiville.

Simulaattori sanoi, että jarrut vapauttamalla minua aletaan hinata. Hinaus alkoi. Sitten se sanoi, että välilyöntinäppäintä painamalla voin irottaa hinausköyden.

Irrotin hinausköyden ilmeisesti hieman liian aikaisessa vaiheessa. Koska olin varsin matalalla, otin tehtäväkseni estää virtuaalisen kuolemani. Käänsin konetta, mikä tietysti pudotti korkeutta. Sain lopulta näkyviini kiitoradan. Onnistuin laskeutumaan sille kunniallisesti ja hyvin.

Tämä riitti tältä päivältä!

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Boeing 747:llä Helsinki-Tallinna -väliä ja Honolulun tienoilla

Päätin tänään sitten viimeinkin jatkaa uuden kaasuvivusto- yms. härpäkkeeni kokeilemista ja käyttöä. Ja koska se toimii kunnolla kolmesta käyttämästäni lentosimulaattorista vain X-Plane 11:ssä, päätin käynnistää tämän.

Valitsin lentokoneekseni nelimoottorisen Boeing 747-400:n. Siksi vain, koska siinä on neljä moottoria ja uudella härpäkkeelläni on mahdollista säätää neljää moottoria kutakin yksitellen.

Lähtöpaikaksi valitsin Helsinki-Vantaan.

Ensin piti tarkistaa se, että reagoiko lentokone oikein peliohjaimeeni. Ensin ei tehnyt mitään, mutta sitten ymmärsin, että pitäisi varmaan laitteen piuha yhdistää tietokoneeseen. Sen tehtyäni kaikki vaikutti tässä vaiheessa toimivan normaalisti. Myös suihkunpoikkeutin näytti toimivan.

Pistin laskusiivekkeitä hieman ulos. Pistin korkeusperäsintrimmistä konetta hieman peräpainoiseksi. Otin seisontajarrut pois päältä B-näppäintä painamalla.

Ja sitten eteenpäin. Työnsin neljän moottorin tehot vivuista aluksi lähes täysille.

Kone nousi melko nopeasti ilmaan. Vähensin tehoja ja vedin laskutelineet sekä laskusiivekkeet sisään.

Koska Helsinki-Vantaan ja Tallinnan välinen reitti on minulle lievästi tuttu, päätin lentää Tallinnaan.

Vähensin korkeusperäsintrimmistä peräpainoisuutta.

Oli ilo käyttää näihin asioihin uuttaa lentopelihärpäkettäni. Sen käyttö paransi huomattavasti immersiota eli kokemusta siitä, että on oikeasti lentämässä lentokoneella.

Käänsin koneen etelän suuntaan. Ja sitten rupesin leikkimään lentokoneen autopilotin kanssa. Sen käyttämään opetteleminen lennossa oli lievästi turhauttavaa. Näitä joutuu opettelemaan jatkossa sitten enemmän.

Kone päästeli välillä varoituksia. En aina ollut varma, että mitä mikäkin niistä tarkoitti. Yksi varoituksista varmaankin liittyi liian suureen nopeuteen ollessani laskemassa korkeutta.

Lopulta en enää täsmälleen tiennyt, missä olin. Päättelin, että en löydä Tallinnan lentokenttää tähän hätää, joten parempi mennä aloittamaan lentoa sellaiseen paikkaan, jonka tunnen paremmin.

Menin Havaijille Oahun saarella sijaitsevalle Honolulun lentokentälle. Honolulu on minulle viimeksi kuluneiden vuosien aikana erittäin tutuksi tulleen epäkaupallisen FlightGear-lentosimulaattorin oletuslentokenttä.

Päätin käyttää samaa lentokonetta edelleen eli Boeing 747-400:ta.

Tapahtui normaali nousu kiitoradalta. Päätin tehdä oikean eli meren kautta kierroksen takaisin lentokentälle. Mutta taisin eksyä siinä rytäkässä. Olisi ilmeisesti kannattanut tehdä kierros toiselta puolelta, vaikka sitten olisi joutunut väistämään vuoria. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut se, että olisin lentänyt lähempänä saarta ja kaartanut sitten vasemmalle, vaikka olisin joutunut paluumatkalla ylittämään vuoret.

Päätin lopettaa kokeiluni tällä kertaa tähän. Päätin, että seuraavalla X-Plane -istunnollani aion lentää jollain hitaalla pienkoneella, jolla pääsee paremmin tarkkailemaan maisemia. Opettelee sillä lentäen sitten maisemat uudestaan ennen kuin taas tarttuu suuren matkustajalentokoneen ohjaimiin.

Tuli mieleen lentoistuntoni aikana myös sellainen, että minun pitää ottaa selvää, että missä suhteissa X-Plane 12 on 11-versiota edistyneempi. Olen kyllä versiota 12, joka on uusin simulaattorin versio toistaiseksi, yhden kerran tahkonnut erään kaverini luona käydessäni, mutta kokemus jäi silloin lyhyeksi.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Lensin lähinnä autopilottia käyttäen Boeing 737:llä Helsingistä Madridiin

Eihän tuo kovin kummoinen simulaattori ole, mutta pistin GeoFS-kotilentosimulaattorissa | Boeing 737:n lentämään Helsingin luota Madridiin.

Kärräsin koneeni Helsinki-Vantaan lentoasemalle kiitotien päähän. Aloitin lähtökiihdytyksen klo 19.00 paikallista aikaa.

Ikävä, ettei GeoFS:ää käyttäessä koneessa kuule maanläheisyysvaroituksia. Pyreneiden niemimaalla erityisesti ne olisivat tarpeen.

Suurin osa matkasta meni 31.000 jalan korkeudessa. Kun Ranskan yllä olin lähestymässä Pyreneiden niemimaata, annoin korkeuden pudota rutkasti. Ja Espanjassa jouduin sitten väistelemään vuoria. GeoFS ei tosiaan anna minkäänlaisia varoituksia.

En ihan osunut kiitoradan keskiviivalle, mutta meni kuitenkin muuten laskeutuminen aika hyvin. Ja kone pysähtyi myös nopeasti. Klo 23.33 se oli tapahtunut.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja