Kärnä: Portlandissa pakkolaskuharjoitus

Äsken tein X-Plane -kotilentosimulaattoria käyttäen Yhdysvalloissa Oregonin osavaltion Portlandissa kaksimoottorisella Beechcraft Baron 58:lla pienen lennon, jonka päätteeksi laskeuduin samalle lentokentälle kuin miltä olin noussut.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen otin jarrut pois päältä ja pistin moottorit uudestaan jyrisemään ja lähtökiito oli siis tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan kuin edellisellä lähdöllä. Kiitotien loppu riitti juuri ja juuri riittävään nopeuden hankkimiseen.

Otin suunnan lievästi oikealle ja pidin nousua yllä aina tuhanteen jalkaan saakka.

Seuraavaksi sitten moottorit tyhjäkäynnille ja potkurien lapakulmat pienimmälle, ja rupesin kääntämään konetta vasemman kautta takaisin lentokentälle päin.

Varoitukset huusivat ohjaamossa kuin sireeni, kun tein kääntöä.

Lentokoneeni oli lopussa jonkin verran kiikkerä. Tämä johtuu varmaankin siitä, että ilmanopeuden ollessa pieni koneen ohjainpinnat vaikuttavat heikommin. Aivan viime tingassa olin pistänyt laskutelineet ulos, koska ne lisäävät ilmanvastusta. Mutta onnistuin tekemään ainakin jonkinlaisen onnistuneen pakkolaskun. Kone säilyi suurin piirtein ehjänä ja virtuaaliminäni hengissä, vaikka tosin moottorit laskeutumiseni tappoi. Luultavasti lentokoneeni pyörät osuivat maakosketuksessa aivan kiitotien viereen eivätkä kiitotielle, jolle matka kyllä siitä jatkui.

Oli siis kannattavaa olla laittanut ennen edellistä lentoistuntoa lapakulmien säätö kaasuvivustohärpäkkeeseeni.

Pakkolaskuharjoitteluni johtui siitä, että kaksi päivää sitten perjantaina olin ollut lentoteorialuennolla, jossa käsiteltiin pakkolaskutilanteita. Luentojen tarkoitus ei ole se, että pääsisin lentämään oikeaa, fyysistä lentokonetta joskus, vaan kyseessä on kylkiäinen kotilentosimulaattoriharrastukselle. Näitä lentoteorialuentoja silti pitää oikea lentäjä nimeltään Jukka Piipponen, kirjailija, joka on lentänyt pienkoneita purjekoneista ja ultrakevyistä lentokoneista aina Cessna 172:een.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta

Kärnä: Taitojen verestystä Portlandissa

Koska olin taas kerran pistänyt X-Plane -asennukseni sileäksi, kesti jonkin aikaa ennen kuin kykenin taas astumaan ohjaamoon. Se tässä oli ärsyttävää, että joutui ohjelmoimaan uudestaan peliohjainten asetukset.

Tein sen ensin kyseisen simulaattorin uusimmalle versiolle 12. Jossain välissä pitää tehdä sama edelliselle versiollekin myös. 11-versio on siitä hyvä kannaltani, että se on varsin sietoinen simulaattoriin ulkopuolelta asennetuille konetyypeille. Versio 12:ssa taas on tavannut näkymä ruveta nykimään jossain vaiheessa näiden asennusten jälkeen.

Ilmeisesti kaasuvivustohärpäkkeeni vasemmassa laidassa oleva korkeusperäsintrimmin pyörä ei liiku koskaan itsekseen, eli silloin, kun automaattitrimmi on päällä. Päätin kuitenkin leikkiä enemmän realismia ja määritin tällä kertaa korkeusperäsimen trimmin säädön tälle pyörälle. Vaikka se ei ole kovin havainnollinen olekaan käytöltään verrattuna johonkin vipuun.

Päättelin myös, että lentämissäni koneissa tulee melkein aina olemaan korkeintaan kaksi moottoria. Siksi määritin kahdelle oikeanpuoleisimmalle kaasuvivulle potkurien lapojen kulman säädön.

Korkeusperäsintrimmin pyörän välittömästi oikealla puolella olevan vivun taas määritin hoitamaan ilmajarrujen säätöä.

Tällä viikolla olen kahtena päivänä lennellyt Beechcraft Baron 58:lla. Se tuntuu jo "omalta" lentokoneelta. Lentelin kummallakin kerralla Yhdysvaltain Oregonin osavaltion Portlandissa. Se taitaa ollakin X-Plane 12:n oletuslentokenttä.

PS. Wanha kaverini, kirjailija Jukka Piipponen, oli tänään pitkästä aikaa pitämässä yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä lentoteoriatunteja. Se oli raikasta pitkästä aikaa. Edellinen kerta oli ollut joskus ennen kesää. Tällä kertaa aiheena oli pakkolaskut ja sensellainen. 45 minuuttia kestäneen teoriapuolen jälkeen toverimme Hannu kävi kevyellä GeoFS-kotilentosimulaattorilla lentämässä eräällä suurin piirtein kärpäsen kokoisella lentokoneella. Hän harjoitteli siis laskeutumista sellaisessa tapauksessa, jossa lentokoneen moottori on sammunut. Sikäli kuin katsoin hommaa, niin hän taisi yrittää laskeutumista Madeiran saaren merenviereiselle kiitotielle.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Lensin pitkästä aikaa!

Olen erittäin pahasti laiminlyönyt viime aikoina lentämistä.

Mutta en laiminlyö enää!

Välillä olin valitettavasti pistänyt pelitietokoneeni kiintolevyn sisällön sileäksi, joten jouduin nyt X-Plane 12:n käynnistäessäni ohjelmoimaan peliohjaimet uudestaan.

Siksi tein vain yhden, lyhyen, lennon tänään. Lensin Cirrus SR22:lla, koska sen se oli minulle oletuksena laittanut koneeksi.

Nousin ilmaan Portlandin kansainväliseltä lentokentältä Yhdysvaltain Oregonissa. Kyseinen lentokenttä on sekä siviili- että sotilasilmailun käytössä, ja se on Oregonin suurin lentokenttä.

Tein ilmassa pienen kierroksen. Vasta olin ehtinyt vetää laskutelineet ja laskusiivekkeet sisään, kun ne täytyi jälkeen saattaa ulos.

Itse asiassa kierrokseni ilmassa oli jäänyt sen verran lyhyeksi, että jouduin pistämään moottorin tyhjäkäynnille, jotta nopeutta ei olisi liikaa laskeutuessa. Mutta pääasia, ettei mitään isompia komplikaatioita tullut eteen. Osaan edelleen periaatteessa lentää.

Ja kiva, että ilotikku sekä kaasuhärpäke toimivat normaalisti.

Koska sivuperäsinpolkimet olivat poissa pelistä, en ollut jättänyt niitä enää paikoilleen, joten mahduin olemaan lähempänä tietokoneen näppäimistöä.

Jatkossa minulle jo tutummaksi käydä ehtinyt Beechcraft Baron 58 saa olla ensialkuun lentokoneenani. Se on helposti käsiteltävä sitenkin, että sen kääntösäde on kohtuullinen. Ja sen mittaristosta saa simulaattorissa selvää. Jonkin verran inhoan digitaalisia näyttöjä. Oikeassa lentokoneessa ne toki voivat tuntua lentäjästä miellyttävämmiltä.

Yritän saada huomenna lennettyä lisää. Jossain vaiheessa rupean sitten opiskelemaan lentokoneen manuaalia X-Planen sivuilta.

Huomisen jälkeen ovat varmaan helteetkin jo ohitse.

Kärnä: Portlandissa Cessna 172:lla

En pidä näköjään huomattavaa osaa mahdollisille lukijoilleni tässä blogissani antamistani lupauksista, mutta nyt päätin tehdä loppuun X-Plane 12 -simulaattorillani | Cessna 172:n "tyypit". Tarkoitan sitä lupaustani, että tekisin sillä vielä yhdet pimeälennot.

Päätin kuitenkin vaihtaa Helsingin lentokentät Yhdysvaltain Oregonin Portlandiin.

Oli pimeä. Nousin kiitoradalta ja suuntasin lievästi oikealle. Ajattelin, että lentelisin suoraan nyt jonkin aikaa, ja sitten tekisin 90 asteen käännöksen vasemmalle ja myöhemmin vielä uuden yhtä vahvan käännöksen vasemmalle.

Minusta kuitenkin näytti, että oli mahdotonta tunnistaa, missä päin aluetta olin lentämässä. Painoin M-näppäimellä esiin elävän kartan, ja näin.

Pian tulikin kiitorata takaisin eteeni. Vesialue muuten olisi ollut hyvähkö maamerkki mustuudessaan, vaikka kovin hyvin ei muuten mitään näkynytkään. Oli kiva nähdä myös liikenteen valoja alapuolella.

Laskeuduin ihan normaalisti. Oli tosin jäänyt aluksi jarrut laittamatta päälle, joten jarrutusmatka piteni.

Lähdin sitten uudestaan liikkeelle. Tällä kertaa päätin suunnata kiitoradasta hieman vasemmalle.

Klikkasin tällä kertaa hiirellä isommaksi sähköisen navigointihärpäkkeen, josta näkyvät kiitoradat. Sijoitin sen kuvaruudun oikeaan laitaan jonkin verran pois tieltä.

En viitsinyt tällä kertaa pitkää matkaa lentää, vaan käännyin takaisin melko pian. Lento pitemmälle, toiselle lentokentälle asti, saa odottaa toista kertaa. Oli sen verran jännää pimeässä lentäminen.

Laskeutuminen meni muuten hyvin, mutta jokin paukahti renkaiden osuessa kiitorataan. Ehkä olin laskeutunut liian jyrkästi ja liian suurella nopeudella. On mahdollista, että jokin renkaista oli mennyt puhki.

On selvää, että pimeällä lentäessä syvyysnäkö ei toimi kovin hyvin.

Taisin taas tosin unohtaa laittaa päälle laskeutumisvalot Cessnasta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Lentelin pitkästä aikaa GeoFS-kevytsimulaattorilla

Koska olen kerran maksanut taas kymmenellä eurolla vuodeksi paremman maastografiikan siihen, niin lentelin tänään pitkästä aikaa GeoFS-kevytsimulaattorilla. Se lienee paras nimitys sille.

Lentokoneeni oli Boeing 737 ja lentelin Yhdysvaltain Oregonin Portlandissa ja Italian Toscanassa.

Rutiinilla se meni. Jouduin vähän soveltamaan vuoden alussa ostamaani ja minulle jo kovin rakkaaksi ja tärkeäksi tullutta kaasuvivustohäkkyrää, kun GeoFS ei tue sitä täysin.

Voisin nimittää GeoFS:ää jopa hyväksi kevytlentosimulaattoriksi, ellei se olisi liian kevyt. Se on liian anteeksiantavainen mielestäni.

Lisäksi olisin todella kiitollinen siitä, jos jonain päivänä simulaattorin valmistaja onnistuisi poistamaan kiitoteiltä hyppyrit.

GeoFS mitä luultavimmin on parhaimmillaan moninpelissä.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Beechcraft King Air C90:lla Portlandin lentokentältä

X-Plane 12 -lentosimulaattoria käyttäen lensin äsken ensimmäistä kertaa Beechcraft King Air C90B:llä. Kyseessä on pieni alatasoinen kaksimoottorinen sisäänvedettävillä laskutelineillä varustettu potkuriturbiinikone. Sillä oli mukava lentää, ja pidin sen mittaristosta myös. Kone käyttäytyy mielestäni hyvin.

Lähdin Yhdysvaltain Oregonin osavaltion Portlandin kansainväliseltä lentokentältä. Kaarsin jo lyhyen matkan jälkeen koneen paluumatkalle, jotta en olisi eksynyt, ja laskeuduin samalle kiitotielle, jolta olin lähtenytkin. Viimeinen osuus loppulähestymisessä meni kyllä melkein puihin, koska annoin koneen vajota liikaa. Laskutelineet aiheuttivat kovasti ilmanvastusta. Pistin sitten kaasua huomattavasti kovemmalle, jotta sain kiitoradan taas näkyviin, minkä jälkeen vähensin taas kaasua, ja laskeuduin.

Maajarrut päällä, ja pyörien kosketettua kiitoradan pintaa kaasu vähiin ja suihkunpoikkeutinvivut kaasuvivuissa taakse. Kone pysähtyi varsin nopeasti.

Tämän konetyypin salat voisin periaatteessa jossain vaiheessa kunnolla opiskella.

Olen myös päättänyt, etten lähikuukausina ainakaan asentele simulaattoriini enää käyttäjäyhteisön tekemiä lentokoneita.

Ainoa poikkeus vakiona olemattomiin lentovehkeisiin saa olla nelimoottorinen Boeing 747. Itse asiassa olin joutunut X-Plane 12:n kahteen otteeseen asentamaan uudestaan, koska X-Plane 11:lle valmistetut Boeing 747:t pistivät lopulta lentokonenäkymän tärisemään.

Kiersin ongelman toivottavasti lopullisesti asentamalla Boeing 747:stä version, jonka saattoi päivittää tietyn toimenpideohjelman kautta X-Plane 12:lle sopivaksi.

Simulaattorin aikaisemmalla versiolla X-Plane 11:lla voin tietysti niin halutessani lentää ei-vakioisilla vehkeillä. Sille niitä on olemassa myös enemmän, koska simulaattori on ollut olemassa jo varsin hyvän aikaa.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja