Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdysvallat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdysvallat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. elokuuta 2026

Oikeita lentoja, joissa hengenlähtö oli saattanut olla lähellä

Olin hieman nuorempana lentänyt kerran Cessna 172:lla yöllä Nummelan lentokentältä Malmin lentoasemalle ilman ns. johdetun VFR:n kelpuutusta. Oli upea kokemus, kun heti startin jälkeen täysikuu nousi näkyviin matalalta horisontista.

Olin radioyhteydessä EFHK:n eli Helsinki-Vantaan lennonjohdon kanssa. Täytyy tosin todeta, että vaikka startti tapahtui täsmälleen keskiyöllä, niin tuolloin eivät vallinneet yöolosuhteet, koska ajankohta oli hiukan juhannuksen jälkeen. 

Toisenkin kerran olin tulossa Nummelasta Cessnalla. Lennonjohtaja kyseli Leppävaaran jälkeen, joko kenttä näkyy, ja vastasin että ei vielä. Harkimon halli Pasilassa näkyi. Mutta hyvin selvisin kentälle muun muassa päärautatielinjaa seuraten (VFR-olosuhteissa täytyisi olla vähintään 8 km vaakanäkyvyys). Ja tähän vielä sisäpiirivitsi: VFR tulee sanoista We Follow Railroads , eli "seuraamme rautateitä"😂. Ei vaineskaan, se tulee tietysti sanoista Visual Flight Rules, suomeksi näkölentosäännöt.

Sää oli huonontunut ratkaisevasti reissun aikana. Malmin kentän lennonjohtaja pyysi soittamaan puhelimella lennon jälkeen. Kysyi oliko minulla ollut vaikeuksia, mutta sanoin, ettei ollut ollut. Ilmeisesti näkyväisyysvaatimus 5 km hieman alittui. Minulla ei ollut siihen aikaan vielä tuohon näkyvyyteen vaadittavaa lentokokemusta. Selvisin kuitenkin huomautuksella.

Jukka Piipponen
kirjailija

kirjoittajavieras

PS. Kirjoittajavieraan nettisivut löytyvät täältä.
... 
 
Post Scriptvm vielä blogin omistajalta eli Tom Kärnältä:
 
Piipposen merkintä liittyy siihen, kun olin kertonut hänelle ja yhteiselle tutullemme nimeltä Hannu Yhdysvalloissa tapahtuneesta lentotapauksesta, jonka omistajalle oli postuumisti myönnetty vuoden 2021Darwin Awards -palkinto siitä, että oli poistanut itsensä ihmiskunnan geenipoolista mahdollisimman vaikuttavalla tavalla.

Kyseinen 23-vuotias mies siis oli ollut koulutettavana yksityislentäjän lupakirjaa varten. Hän oli lentänyt – itselleni kotilentosimulaattorikuvioista varsin tutuksi käyneellä – Cessna 172 "Skyhawkilla", mutta sitten hän päättikin ostaa Piper PA-28-140 "Cherokeen" koneekseen, jollaisella ei ollut koskaan lentänyt.

Hänen kouluttajansa sanoi hänelle tuolloin, että älä lennä uudella koneellasi ennen kuin olet saanut harjaannusta siihen.

Mutta mies teki kaikki mahdolliset virheet seuraavaksi. Tämä on niin mielenkiintoista.

Mies päätti lähteä lentämään uudella lentokoneellaan tosiaan ennen oli saanut siihen minkäänlaista lentotuntumaa.

Hän lensi yöaikaan, eli oli pimeäkin, Yhdysvaltain Texasissa.

Ja taivas oli pilvessä, ja pilvikatto sijaitsi vain 300 metrin korkeudessa.

Lentonsa alkoi klo 19.30 ja kesti kokonaista neljä minuuttia.

Yksityislentokoneen toisiotutkavastain ei ollut toiminnassa, joten West Houstonin lentoaseman lennonjohdolla ei ollut hajua siitä, että kone oli kadoksissa, ennen kuin miehen ystävä tupsahti paikalle seuraavana päivänä.

Eikä siinä kaikki. Piper-koneen hylky löytyi lopulta syvältä metsäiseltä alueelta. Mutta vainajia löytyikin siitä yhden sijaan kaksi. Aloitteleva lentäjänplanttu oli ottanut erään nuoren ystävänsä mukaan kyytiin.

Suomennan alle vielä Yhdysvalloissa tuolloin voimassa olleet lento-oppilaita koskevat säännöt, jotka olivat sisällytettyjä tähän artikkeliin:

  1. Oppilas ei saa lentää yksin matkustaja mukanaan, ja tämä lukee myös lento-oppilaan harjoitusluvassa.
  2. Oppilas ei saa lentää yöaikaan ilman kouluttajan lupaa.
  3. Oppilaan tulee lentää VFR-sääntöjen mukaisesti, eli vain päivän valoisaan aikaan ja pitäen etäisyyttä pilviin.
  4. Oppilas ei saa lentää sumuisella säällä. Näkyvyyden tulee olla vähintään kolme mailia – tarkoittaa hieman yli 4828 kilometriä – , ja jotkut kouluttajat pitävät kiinni vaatimuksesta kaksinkertaiseen näkyvyyteen koulutuksen aikana.
  5. Oppilas saa lentää yksin millä tahansa lentokonetyypillä ainoastaan kouluttajan luvalla.

torstai 5. helmikuuta 2026

pako Salt Lake Citystä

Suomen aikaa eilen illalla ja seuraavan yön alussa lähdin lennolle Salt Lake Citystä, tuosta mormonien pääkaupungista, joka sattuu olemaan myös Yhdysvaltain Utahin osavaltion pääkaupunki. Utah on sellainen erikoinen Yhdysvaltain osavaltio, että siellä roomalaiskatolinen ja helluntailainen kansalainen voivat löytää toisensa, koska he ovat molemmat vähemmistöä mormonien omistamassa osavaltiossa.

kuten monesti aikaisemminkin, niin hyppäsin vain kuvaannollisesti ratsun selkään vailla suurempaa suunnitelmaa lennolle.

nousin kiitotieltä ilmaan pääteltyäni sitä ennen, että minun kannattaisi lähteä jonnekin etelän suuntaan.

koko ympäristö oli kovin ylänkömäistä, ja vuoriakin oli siellä täällä. niin, ja maisemia täplittivät suolatasangot.

itse kaupunki sijaitsee Ison suolajärven itärannalla. järvi on Amerikan mantereitten suurin suolajärvi. suolajärviksi nimitetään laskujoettomia ja huomattavan suurella suolapitoisuudella varustettuja järviä.

mainitsin myös suolatasangot. suolaa on paljon siellä täällä kaupungin lähimaastossa. päättelin tämän valkoisesta väristä.

Lunta se ei voinut olla, sillä vielä 7000 jalan korkeudessakaan lämpötila ei ollut painunut alle nollan Celsius-asteen.

käytännössä lensin matkani etelän tai etelälounaan suuntaan. tein yhden välilaskun suunnatulla majakalla varustetulle pitkälle kiitotielle alueella, joka sijaitsi jo hiukan matalammalla. en muista enää nimeä, mutta sillä tankkasin tankit melko täyteen.

tuosta eteenpäin alkoi olla jo keskimäärin matalampaa maastoa.

päädyin lopulta Aeropuerto Internacional General Rodolfo Sánchez Taboada -lentoasemalle. jostain syystä minulle ei tullut mieleenkään, että olisin jo Meksikon puolella rajaa. edes lentoaseman ICAO-koodi MMML ei soittanut kelloja. Yhdysvaltain puolella rajaa lentoasemien koodit ovat K-alkuisia. mutta ehkä Meksiko on kuitenkin parempi kuin Salt Lake City. vaikka sanotaan, että valtavirtamormonismi on lähentynyt viime aikoina "normaalimpaa" kristillisyyttä. tosin en tiedä varmasti, että onko tämä hyvä vai paha.

päätin lentoni toistaiseksi siihen.

noin vuorokauden kuluttua edelliselle lennolle lähdöstäni aloitin uuden lennon kentältä, jolle olin edellisellä lennolla laskeutunut. tällöin huomasin, että hetkinen, taidan olla Meksikossa.

päätin kuitenkin pyrkiä pikku hiljaa Yhdysvaltoihin. lähdin lentämään suurin piirtein idän suuntaan.

löysin sieltä ennen pitkää Gila Bend Municipal Airport -nimisen yhdysvaltalaisen ja Arizonan osavaltiossa sijaitsevan paikallista liikennettä palvelevan lentokentän, jolla ei ole ollenkaan ICAO-koodia. eikä edes IATA-koodia.

en valitettavasti voinut jatkaa sen pitemmälle, koska minulla oli kiire päästä katsomaan Tammy-televisio-ohjelman uusintajaksoa etänä erään hyvän toverini kanssa. kumpikin siis katsoo omassa kodissaan samaa televisio-ohjelmaa, ja keskustelemme sitten aina ehtiessämme keskenämme sosiaalisen median yhteisöpalvelun avulla.

Tammyyyyyy! 

mutta täytyy sanoa, että päättelin kuitenkin lentosuorituksen lopussa, että olisi ehkä kannattanut jäädä Meksikoon. idän puolella kun näkyi massoittain korkeaa vuoristoa. siellä voi olla tuollaisella sohlolla vaikea luuhata lennossa.

mutta olenhan minä päässyt kerran jopa Mont Blancin massiivinkin yli samalla koneella kyllä. ja kerran olen selvinnyt kolumbialaisesta "lumesta".

ja jos ketään enää kiinnostaa, niin olin käyttänyt tällä lentorupeamallani vakiolentokoneenani vielä toistaiseksikin toimivaa Beechcraft Baron 58 -lentokonetta, tuota "sohloa". lentosimulaattori oli "normaali" X-Plane 12.

...

PS. 4.3.2026: Vasta myöhemmin olin saanut julkaistua tekstin jo aikaisemmin tapahtuneesta Kolumbian "hommasta". Lisäsin juuri linkin siihen kirjoitukseen kaksi kappaletta ylemmäs.

sunnuntai 21. syyskuuta 2025

New York, New York, ja plks!

Yhdysvaltain New Yorkin osavaltion New Yorkin kaupunkialueen seutuvilla harjoitin X-Plane -simulaattoria käyttäen alkutalvista hyppelyä lentokentältä toiselle vielä toistaiseksi edelleen vakiolentokoneenani toimivalla Beechcraft Baron 58:lla. Alueella kun on runsaahkosti käyttökelpoisia lentokenttiä.

Olin pistänyt asetuksista kiitoteitä pikkaisen talvisiksi mutta ilman lämpötilaa en kauhean talviseksi. Laskeutumisen jälkeisen vauhdin hidastamisen kiitoteillä oleva lumi, loska ja vesi teki vaikeammaksi. Hoidin asian siten, että pyörien saatua maakosketuksen pistin normaaliin tapaan potkurien lapakulman jarrutusasentoon mutta sitten kuitenkin odotin tavallista pitempään ennen kuin pistin pyöräjarrut päälle. Kiitotien pinnan heikko kitka tietenkin aiheutti jarrutusmatkan pidentymistä.

"Hyppelyni" tuotti minulle suurta iloa. Ei muuta kuin nautinto lentämisestä, nousemisista ja laskeutumisista. 

Olin äsken jälleen kerran matkalla kohti seuraavaa valitsemaani lentokenttää. Hakiessani pannusta vastavalmistunutta kofeiinitonta kahveeta tajusin, etten ollu hyppelyideni lomassa huomannut tarkata polttoainemittaria ollenkaan. Ehkä olinkin jo ehtinyt alitajuisesti kuulla koneeni lentokoneeni moottoriston käyvän epänormaalilla äänellä. Mutta nyt kuulin sen ihan tajuisasti. Vilkaisin polttoainemittareita. Kyllä, lentolöpö oli loppumassa.

Olin tuossa vaiheessa ehkä 3500 jalan korkeudessa. 

Minusta alkoi sitten näyttää siltä, että mikä tahansa lentokenttä lähistöllä oli liian kaukana siihen, että voisin yrittää pakkolaskua oikealle kiitotielle.

Eikä ollut myöskään tasaista laskupaikkaa kovin lähellä.

No, minä annoin koneeni pikku hiljaa tasaisesti menettää korkeutta, kun en muutakaan voinut. Samalla tarkastin simmuillani nopeusmittaria, ettei ala vahingossakaan sakata.

Juuri ennen puiden latvojen korkeudelle "pääsyä" pistin laskutelineet ulos ja sen jälkeen vielä laskusiivekkeitä kulmille. Ajattelin näiden toimenpiteideni hidastavan vaakanopeutta. Tosin ne taisivat kyllä lisätä vertikaalista nopeutta, kun jouduin kääntämään nokkaa hiukan alaspäin, ettei koneeni sakkaisi viimeisen korkeudenpudotuksen osuuden aikana.

Kun ajoin metsään, niin eihän siinä nähnyt eteensä yhtään. Simulaattori ilmoitti "pelin" lopuksi, että G-voimat olivat olleet sen verran suuret, ettei lentokoneeni selvinnyt rakenteellisesti hengissä siitä. Ja että tahtoisinko yrittää uudelleen.

Tyhmää, ettei se sanonut mitään siitä, että olin antanut omaa tyhmyyttäni pensan loppua. Silkkaa hölmöyttäni voi kyllä osaltaan selittää se, että olin paraikaa toipumassa suhteellisen helposta kulkutaudista. Ei yksikään järjissään oleva lentoyhtiö päästäisi tietoisesti lentäjää tässä kunnossa lentokoneensa puikkoihin, vaikka olinkin jo toipumassa.

Lisäksi minä haluaisin sanoa, että minua ärsyttää X-Plane 12 -lentosimulaattorissa se, että metsän puut ovat lentokoneella läpiajettavaa mallia.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2025

Lentelyä Yhdysvaltain itärannikon maisemissa

En ole ilmeisesti kauhean hyvä arvioimaan etäisyyksiä. Olin huomannut jokunen päivä sitten yhtäkkiä X-Plane 12 -lentosimulaattoria käyttäessäni, että aiottu kiitotie oli edessä ja turhan paljon alapuolella. Piti hirveällä vauhdilla pudottaa korkeus, koska en olisi viitsinyt enää tehdä ylimääräistä laskeutumiskierrosta. Näytti hiukan pahalta, sekä lentokoneen pahoinpitelyltä, mutta onnistuin aivan täysin täsmällisesti laskemaan koneeni pyörät kiitoradan alkupäähän. Eivät edes renkaat savunneet!

Jonkin verran on siltikin ilmeisesti mulle kertynyt taitoa.

Olisihan sitä voinut laskea päässään, että kuinka jyrkästi joutuu laskeutumaan missäkin vaiheessa. Trigonometria on minulle siinä mielessä hiukan tuttua, että olen muinoin opiskellut maanmittausalaa.

Olin jokunen päivä sitten etsinyt jonkin satunnaisen kentän, joka sopi vakiolentokoneelleni Beechcraft Baron 58:lle. Ja sitten lähdin vain lentämään sieltä jonnekin. Jossain välissä tein havinnon, että taidan olla Yhdysvaltain itärannikolla Massachusettsissa.

Tieni vei lopulta kauas pohjoiseen asti. Mutta minua alkoivat kyllästyttää laajat sumurintamat, joita oli vähän liikaa. Päätin sitten, että käännyn lopulta takaisin ja lennän Meksikoon asti.

Laskeuduin jossain välissä John F. Kennedylle. Tein huomion, että Suur- New Yorkin alue olisi mitä parhain paikka harrastaa lentokentältä toiselle hyppelyä. Mutta sitä en viitsinyt tuolloin liiemmin harrastaa. Jatkoin matkaa JFK:lta eteenpäin ja laskeuduin toiselle kentälle jonkin ajan kuluttua. Tein silloin laskussa sen virheen, että vähensin moottoritehoja sekä potkurikulmia liikaa. Pyörät osuivat maahan noin metriä ennen asfalttia tai betonia. Ehkä en ollut tarpeeksi ottanut huomioon koneeni painoa, joka oli melko suuri, koska olin pistänyt melko paljon polttoainetta tankkeihin.

Ei ehtinyt tapahtua siinä kuitenkaan mitään radikaalia. Tulin maihin horisontaalisesti ja vertikaalisesti pienellä nopeudella.

Toisaalta tositilanteessa sitä varmaankin pelaisi varman päälle, kun ei haluaisi menettää lentämäänsä lentokonetta ja omaa sekä matkustajien henkeä.

X-Plane 12:ssa on se ikävä vika, että eteen tulevat puut eivät hidasta niihin osuvan lentokoneen tm. lentohärvelin vauhtia. Simulaattoriin on tullut viime aikoina muita uudistuksia, joten voisi toivoa, että tämä ominaisuus korjattaisiin pois jossain vaiheessa. Yksi näistä uudistuksista on sellainen, että lentohärveli siinä määrin heiluttelee, että on vaikeampi hiirellä käytellä ohjaamon namiskoita. Toinen uudistus on sellainen, että kun lähtee kiitotiellä lähdökiihdytykseen, niin selkä painuu siinä määrin selkänojan sisään, että on pakko näpäyttää näppäimistöltä kaksoispistenäppäintä, mikä tuo näkymää hieman eteenpäin.

Ja on se kumma, että voi tosiaan luulla näpänneensä autopilotinsäädöistä korkeudenpysytyksen päälle, vaikka ei ollutkaan.

Siteeraan Spede Pasasta: "Tämä on Finlands TV, ei Sveriges TV."

Onneksi olin tuossa tilanteessa menossa ylöspäin, en alaspäin.

Tämän(kin) takia kaupallisessa lentoliikenteessä ohjaamossa tapaa olla kaksi lentäjää.

Niin, ja lentäjät eivät lentonsa aika yleensä käytä Whatsappia myöskään.

Taikka Discordia.

Niin, voi myös kahvi läikkyä.

Kyllä. Ja jos kyseessä olisi esim. Starbucks-kahvilan myymä kahvi, niin siitä voisi tulla oikeusjuttu. Varsinkin Yhdysvaltain sisäisillä lennoilla.

Lentäjän ei voida olettaa tietävän ennalta, että kahvi voi olla aluksi polttavan kuumaa.

Ei se korkea lentäjän koulutus valmista kaikkeen.

Tässä voin mainita nyt sen, että yllä oleva sosiaalisen median yhteisöpalveluita ja kahvinkäyttöä käsittelevä osa tätä kirjoitusta on saanut vakavia ja suuria virikkeitä satunnaiselta sisällöntuottajaltani, ystävältäni Liisalta.

Lentäjätoverin puute ohjaamossa sai minut samalla kertaa myös näpyttelemään jotain väärin, niin lentokoneeni lähti menemään noin 180 astetta väärään suuntaan. Ei pitäisi antaa huomion harhaantua.

Vähän myöhemmin, kun olin jo hyvän aikaa lähestynyt jotain ihan normaalia lentokenttää, niin sain yhtäkkiä päähäni, että voisin kokeilla siinä lähellä olevaa hyvin pientä kiitorataa ensin.

No enhän minä osannut. Tein lopussa syöksylähestymisen, kun en osannut arvioida kentän läheisyyttä oikein. Koneeni pyörät osuivat kiitotien pintaan ihan normaalisti, eivätkä laskutelineet tai muukaan osa koneesta hajonnut tässä vaiheessa. Sain pistettyä potkurijarrutuksen päälle, mutta kun yritin saada tämän jälkeen pyöräjarruja toimintaan, rupesivat pyörät liirtämään kuivalla asfaltilla, tai betonilla.

Siinä sitä mentiin sitten nurmikolla ja sen jälkeen yhden pysäköidyn helikopterin läpi kuin aave. Siinä rytäkässä, vaikka kyseisen helikopterin materia ei ollutkaan vuorovaikuttanut oman lentokoneeni materian kanssa millään lailla, niin toinen koneeni moottoreista hajosi.

Minä voisin kyllä lopettaa vihdoinkin tämän pelleilyn. Normaalit lennot pitäisi aina pitää normaaleina lentoina. Ja jos haluaisi erikseen kokeilla jotain erikoista temppua turvallisesti simulaattorissa, niin semmoiset lennot voisi pitää erillään normilennoista.

Tuossa äsken pieneen onnettomuuteen päättyneessä "tapauksessa" olisin voinut hoitaa asian jo alkujaan toisin. Olisin voinut tehdä uuden lähestymiskierroksen.

Joskus minun pitää kuitenkin kokeilla sellaista temppua, että katson, kuinka hurjaa vauhtia tällä lentokoneella pääsee alaspäin. Tähän mennessä olen tehnyt huomioita, että vertikaalisen nopeuden alaspäin ollessa jo lievästi asteikon ulkopuolella kone kestää syöksyn. Mutta mitä jos hoitaisi tämän vielä paremmalla vauhdilla.

Voisin ensin kokeilla asiaa sillä lailla, että pitäisin horisontaalisen nopeuden kuitenkin kohtuullisena.

Periaatteessa mä voisin joskus lentää simulaattorilla Kanadan pohjoisosista tai vaikka Grönlannista asti Tulimaahan asti. Mutta ehkä semmoinen reissu kannattaisi heittää jollain mun nykyistä vakiolentokonettani nopeammalla lentokoneella. Kun maksiminopeus on ollut nyt jotain 300 km/h.

Tulimaassa näkyy olevan jokunen piskuinen lentokenttä sentään. Eri asia on, millaisilla lentokoneilla niille voi laskeutua.

Mutta ehkä minä siirrynkin käyttämään tämän nykyisen vaiheeni jälkeen kapearunkoista enkä laajarunkoista matkustajalentokonetta.

Boeing 737 on kuitenkin minulle jo vähäisessä määrin tuttu. Eikä se ole käyttöliittymältään yhtä moderni kuin Airbus A330.

Niin, ja Boeing 737 on ketterämpi. Voisin ruveta opiskelemaan sitä aluksi. Myöhemmin voisin tehdä sitten siirtymän Airbusin koneeseen.

Suurikokoinen tuuli-ilmiö oli joitakin päiviä sitten vallinnut eräissä paikoin Suomea. Se oli nimetty Ullaksi. Olin tuolloin käynyt myös itse henkilökohtaisesti tarkastamassa asiaa lentämällä X-Plane-lentosimulaattorilla pikku lennon Suomen ilmatilassa. Hieman heilutti kyllä pienkonettani, jopa autopilottia käyttäessä. Nousut ja laskut saattoivat olla pelottavia tuulen vuoksi. Lensin (tosimaailmassa käytöstä poissa olevalta) Helsinki-Malmilta ensin Helsinki-Vantaalle. Sitten lensin Hankoon, jonka lentokenttää oli vaikea löytää ilmasta. Seuraavaksi lensin Turkuun. Ja lopuksi lensin Poriin.

Toinen veljistäni oli pistänyt minun ja veljieni yhteiseen sosiaalisen median ryhmään kuvan uudesta työateljeestaan mökkimme nukkuma-aitassa.

Olin sitten pistänyt ryhmään seuraavanlaisen viestin: "Voiko olettaa, että Ulla ei ole aiheuttanut tuhoja mökillä?" Ja olin myöskin kertonut laittamastani viestistä isänpuoleisen sukuni sosiaalisen median ryhmään. Vitsihän tässä on se, että yhden tädeistäni nimi on Ulla. 

Toinen veljistäni ei tajunnut kysymykseni ideaa, koska hän ei ollut silloin Suomessa. Jouduin kertomaan hänelle myrskytuulesta synnyinmaassaan.

Alkavan viikon tiistaina on ainakin säätiedotuksen mukaan tulossa taas myrskytuulta. Niin se käy.

326,6 tuntia olen näköjään yhteensä lentänyt X-Plane 12 -lentosimulaattorilla (tai tuon aikaa ainakin simulaattori on ollut käynnissä; kai siitä pitäisi miinustaa jokunen tunti seisonta-aikaa). Ja lisäksi päälle vielä tulevat FlightGear- ja X-Plane 11 -simulaattoreilla suoritetut lentämiset. GeoFS:ää ei lasketa, koska se on varsin löysä. Ei ole siis oikea lentosimulaattori varsinaisesti. Olin kyllä kerran lentänyt GeoFS:ää käyttäen Helsingistä Madridiin, mutta kuten sanoin, niin kyseessä ei ole varsinainen lentosimulaattori vaan melko simppeli kapistus sen sijaan.

Viime aikoina olen huomannut, että minulle on alkanut olla melko normaalia elämää sellainen, että stressiä tai tylsyyttä vähentääkseni käynnistän lentosimulaattorin.

Vaikka puoleentoista vuoteen eivät kaksi lentäjätoveriani ole enää käyneet luonani lentämässä, niin siitä huolimatta vietän melko paljon aikaa nykyään "ilmassa".