Kärnä: Lentelin pitkästä aikaa

Edellisen kerran olin lentänyt X-Plane 12 -simulaattorilla 27.5.2024. Tasan kuukautta myöhemmin olin kuitenkin vielä testaillut härpäkkeitäni ei-kaupallisilla lentosimulaattoreilla eli FlightGearilla ja GeoFS:llä.

Joka tapauksessa näin vähäistä lentämistä voisi jo pitää eräänlaisena syntinä.

Minulla on ollut viimeksi kuluneiden monen viikon aikana kyllä elämässäni muitakin stressitekijöitä, mutta luulen lentämiseni vähäisyyteen liittyvän eniten sen, että tulin ostaneeksi ja lopulta ottaneeksi käyttöön sivuperäsinpolkimet. Ne osaavat stressata!

Tänään 16.7. kuitenkin tartuin jälleen X-Plane 12:een. Päätin lentää päiväsaikaan Honolulun tienoilla Beechcraft Baron 58:lla.

Tärkeintä oli nyt edelleen saada aivot yhä paremmin mukautumaan sivuperäsinpolkimien käyttöön.

Ergonomisista syistä päätin sijoittaa oikealle puolelle lentoistuintani tuolin, jolle sijoittaisin lentoilotikkuni.

Kävi ilmi, että pienlentokoneella kiitoradalla kiihdyttäminen on minulle vaikea asia, kun reagoin sivuperäsinpolkimilla liian voimakkaasti. Onnistuin siitä huolimatta nousemaan rakkineella ilmaan melkein kunniallisesti.

Lähdin siis lennolle merenpuoleiselta kiitotieltä. Tein kierroksen meren yllä ja laskeuduin sitten samalle kiitotielle, jolta olin lähtenyt.

Lennossa en edes käyttänyt sivuperäsinpolkimia vaan ohjasin koneen suuntaa siivekkeillä.

Ja lopulta oli aika laskeutua. Pyörien kosketettua maata alkoi vielä pahempi härdelli sivuperäsimen kanssa. Ilmeisesti onnistuin sillä menolla tappamaan lentokoneen kummatkin moottorit.

Vaatii vielä kouluttautumista ja omaksumista tämä. Pitäisi vain oppia pois paniikkireagoinnista ennen pitkää.

Kai sitä voisi lennossakin käyttää sivuperäsintä. Sillä lailla aivot oppivat käyttämään sitä. Aikaisemmin olen sitä käyttänytkin "koulutuslennoillani".

Mutta tämä oli nyt vain lyhyt kokeiluistunto, kun olen laiminlyönyt rakasta harrastustani viime aikoina niin varsin kovasti.

Jossain vaiheessa voisin taas aloittaa, kun olen oppinut käyttämään noita, lentokoneen toiminnan syvemmän opiskelun Laminar Researchin lentokonekohtaisista ohjekirjasista. Ja jos jossain vaiheessa pienkoneella sivuperäsimen käyttäminen oikein minulta luonnistuu, niin opiskelukoneeni tulee olemaan sitten tämä Beechcraft Baron 58. Muussa tapauksessa aloitan homman jollain suuremmalla koneella.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Testailin, missä määrin GeoFS ja FlightGear tukevat härpäkkeitäni

Viime viikolla olin aloittanut sen testaamisen, että missä määrin todella ilmaiset lentosimulaattorit GeoFS ja FlightGear tukevat kaasuvivustohärpäkettäni (Bravo Throttle Quadrant) ja sivuperäsinpolkimiani (Logitech Saitek Pro Flight Rudder Pedals). En kuitenkaan silloin tehnyt asiasta tarkkoja muistiinpanoja, joten eilen 26.6.2024 ryhdyin sitten hommaan uudestaan.

Ensin GeoFS. Aloitin sillä lennon ilmassa Espanjaan kuuluvilla Kanariansaarilla sijaitsevalla Lanzarotella. Lentokoneenani vanha kunnon Kaksoissaukko. Tässä havaintojani:

Kaasuvivustohärpäkkeessäni oleva vasemmanpuoleinen vipu, jota X-Plane-simulaattorissa olen käyttänyt korkeusperäsintrimmin säätämiseen, on samaan tarkoitukseen käyttökelvoton GeoFS:ssä. Sen saa ohjelmoitua simulaattorissa ainoastaan ilotikun tai muun näppäimellä hoidettavaksi.

Päätin määrittää korkeusperäsintrimmin säätämisen laitimmaisena oikealla hiukan syvemmällä olevalle napukalle. Sitä voi painaa ylös tai alas. Se palautuu aina keskiasentoon, kun noin tekee.

Härpäkkeessä on neljä kaasuvipua, mutta useamman kuin yhden moottorin tuki puuttuu GeoFS:ssä, eli joudun käyttämään samaa kaasuvipua kaikille moottoreille.

Samassa rivissä viimeisenä oikealla oleva vipu, jota olen käyttänyt X-Planessa laskusiivekkeiden säätämistä varten, toimii.

Olin kyllä unohtanut, että jos pitäisi testata laskutelineiden käyttöä, niin kannattaisi ottaa sellainen lentokone alleen, jossa on sisäänvedettävät sellaiset.

Vaihdoin tämän vuoksi ilmassa koneen suoraan Boeing 737:aan. Jatkoin lentämistä paikallisen lentoaseman suuntaan.

Syvällä vasemmalla puolella härpäkkeessä oleva ylös-alas-vipu on toiminut X-Planessani laskutelinevipuna. GeoFS käsittää vivun kahtena eri nappina, ja jouduin ohjelmoimaan kumpaankin saman toiminnon eli sen, että kääntämällä vipua toiseen asentoon laskutelineet joko vedetään ylös tai lasketaan alas. Voi olla, että vipu ei ole nyt kovin käytännöllinen, sillä sen toiminta saattaa riippua nyt siitä, että aloitetaanko lentoistunto maassa vaiko ilmassa.

Kaasuvivuissa on kussakin vipukytkin, jolla pitäisi periaatteessa saada käyntiin moottorin suihkunpoikkeutin, jonka on siis tarkoitus hidastaa vauhtia lentokoneen laskeuduttua kiitoradalle. Mutta valitettavasti en saanut sitä toimimaan GeoFS:ssä oikein, joten korvasin sen laitimmaisena oikealla hiukan syvemmällä olevalla napukalla, jolle olin aikaisemmin ohjelmoinut korkeusperäsintrimmin.

Ja seuraavaksi vielä sivuperäsinpolkimet.

Ne hoitavat erinomaisehkosti sivuperäsimen säätämisen, mutta oikean- ja vasemmanpuoleisia jarruja ei voi siihen määrittää erikseen, joten kummatkin jarruista toimivat, kun jompaa kumpaa painaa.

Testaamisessa oli sellainen urakka, että päätin jättää lämpimänä päivänä sen toisen osan seuraavalle päivälle.

Ja 27.6. oli uusi päivä.

Käynnistin nyt FlightGear-lentosimulaattorin. Otin tällä kertaa alleni ATR 72-500:n. Kyseessä on kaksimoottorinen potkuriturbiinikone, jossa on sisäänvedettävät laskutelineet. Lentokoneeseen mahtuu 72 matkustajaa.

Sivuperäsinpolkimeni toimivat FlightGearissä täydellisesti. Eli sivuperäsinten säätäminen niillä onnistuu sekä myös oikean- ja vasemmanpuoleisen jarrun käyttö.

Vipua, jolla olen X-Planessa tavannut käyttää laskutelineitä, ei saa toimimaan.

Korkeusperäsintrimmivipuni toimii normaalisti FlightGearissä.

Mitä tulee kaasuvuvustooni, niin FlightGearissäkin useamman kuin yhden moottorin tuki puuttuu, eli joudun käyttämään samaa kaasuvipua kaikille moottoreille. Jos osaisi ja uskaltaisi hommaan ryhtyä, niin voisi tietysti halutessaan mennä säätämään käsin "pelin" konfiguraatiotiedostoja, mutta minä en uskalla. Enkä varmaan osaakaan. Ne voisivat kuitenkin auttaa asiassa.

Laskusiivekevipu näyttää toimivan normaalisti.

Säädin lopuksi laskutelineet toimimaan syvemmällä olevan oikeanpuoleisimman ylös-alas-naksuttimen kautta.

Niin, ja sain suihkunpoikkeuttimenkin toimimaan.

Testasin asiat koneen ollessa maassa, ja nyt piti sitten vielä lennellä hieman. Wanhoissa tutuissa Honolulun maisemissa.

Mutta heti moottorien käynnistyksen jälkeen kone alkoi mennä nurmikolla. Kun olin käynnistänyt simulaation uudestaan, niin siihen iski jokin vika.

Kun uusi simulaation uudelleenkäynnistyskään ei auttanut asiaa, niin päätin vaihtaa koneen Beechcraft 1900D:hen. Kyseinen kone muuten muistuttaa edellistä, mutta on tarkoitettu vain 19:lle matkustajalle.

Ilmeisesti onnistuin jatkuvasti käyttämään sivuperäsinpolkimia liian rajusti, joten en onnistunut pääsemään kertaakaan ilmaan koneella.

Ensi viikolla pitää sitten vaihtaa jälleen X-Plane 12:een. Pitää harjoitella lisää sivuperäsinpolkimien käyttöä. Luulen kyllä, että ne toimivat hieman mukavammin tällä simulaattorilla.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sivuperäsinpolkimien käyttöä jatkamassa

Olen pahasti laiminlyönyt viime aikoina lentoharrastustani. Tämä johtuu uusia sivuperäsinpolkimiani kohtaan tuntemastani pelosta ja jännityksestä.

Olin päätellyt, että tämä maanantai voi olla ainoa päivä tällä viikolla, jolloin varmasti ehdin lennellä. Niinpä päätin käynnistää X-Plane 12 -kotilentosimulaattorini.

Sitä ennen olin siirtänyt monitoimitulostimeni takaisin alalokeroon. Pistin sen kuitenkin aivan taakse niin, että polkimeni mahtuvat juuri ja juuri sen etupuolelle.

Harvemmin minulle tulee tarvetta tulostaa tai skannata mitään.

Nyt näyttöni ja näppäimistöni mahtuvat paremmin tasolle.

Laitteistoni nykyinen järjestys on tällainen:

Olen myöhemmin siirtänyt vielä näyttöäni edelleen taaksepäin, kun tasolla kerran on tilaa.

Koska kyse oli vielä ihan alkeisoppimisesta, mitä tulee tuohon härveliin, niin lensin tietysti päiväsaikaan hyvän sään vallitessa. Ja paikkakunta oli Havaijilla Ouahun saarella sijaitseva Honolulu, wanha tuttuni. Tai no en ole koskaan käynyt siellä, mutta se on minulle kotilentosimulaattoreilla lentämiseni takia ikään kuin tuttu paikka.

Lensin ihan Beechcraft Baron 58:llä. Minusta tuntuu, että se on minulle melko sopiva lentokone, siis niin kauan kuin lentosimulaattoriini ei saa vakiona mitään nelimoottorista suurta matkustajakonetta.

Vaikka tarkoitukseni oli harjoitella sivuperäsinpolkimien käyttöä, niin heti aluksi unohdin kyseessä olevan härpäkkeen, jolla nimenomaan käytetään sivuperäsintä.

Niinpä jouduin käynnistämään simulaation uudestaan.

Lähtökiihdytys ja lentoonnousu olivat nyt täysin normaaleja. Tosin unohdin sitten, että kannattaisi ottaa laskutelineet sisään. Ihmettelin vain, että ovatko sivuikkunat auki, kun kovasti tuulen ääni pauhasi sisään. Huomasin sitten, mitä voisin laskutelineille tehdä.

Mutta ei kestänyt kauaa, kun ne piti pistää jälleen ulos.

Laskeuduin Honolulun merenpuoleisimmalle kiitotielle. Lasku onnistui juohevasti maakosketukseen saakka. Onnistuin laskeutumaan keskelle kiitotietä, vaikkakin aivan kiitotien kynnykselle. Potkuriturbiikikoneella niin voi kyllä tehdä ihan luvallisesti.

Maakosketus oli kuitenkin hieman kova, mutta lentokoneeni ei kuitenkaan rikkoutunut.

Vedin kaasuvivuista tehot tyhjäkäynnille. Sitten minun ei tarvinnut muuta tehdä kuin käyttää polkimillani varvasjarruja. Kone pysähtyi kohtuullisen lyhyellä matkalla.

Päätin lopettaa harjoittelun tähän. Pikku hiljaa tuntuma paranee. Nyt se oli itse asiassa jo jonkinlainen, vaikka ensiyrityksellä en edes ollut muistanut, mitä tarkoitusta varten olin simulaattoriini "hypännyt". Aivot oppivat pikkuhiljaa, uudelleenorientoituvat.

Sivuperäsinpolkimeni olivat paikallaan varsin vakaasti. Eivät tainneet pahemmin liikahdella minnekään, mikä on hyvä. Ei tarvitse kehittää mitään kiinnityksiä tuohon.

Sivuperäsinpolkimeni ovat nykyisessä härpäkkeistöni kokoonpanossa kuitenkin siinä määrin edessä, että sivutikkuuni ylettyäkseni minun piti hieman kurottaa. Ergonomisesti hankalaa oli tämän vuoksi lentäminen.

Seuraavaa kertaa varten siirrän siksi varmaan oikealle puolelle tuolin ilotikkuani varten.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sivuperäsinpolkimien opiskelua aloittelemassa

Sattuneista syistä olin pitänyt hiukan pitempää taukoa lentämisestä X-Plane 12:lla.

Sain eilen tehtyä jonkinlaisen uuden ja toimivamman järjestelyn uusille sivuperäsinpolkimilleni. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että siinä saattaa olla vielä edelleen kehittämisen varaa.

Annoin sille latinankielisen nimen systema horribilis.

Järjestely oli seuraavanlainen: Liikuteltavan televisionpitimen lokoseen sijoitin polkimet. Jouduin täten siirtämään kolosesta pois monitoimitulostimeni. Sen taas sijoitin pitimen päälle, ja sen päälle sitten vielä television. Ihan kauhea järjestely.

Jouduin siirtämään polkimet lokoseen, koska tila ei muuten riitä niiden käyttämiseen. Jos ne laittaa ihan alleen, niin polvet joutuvat liian korkealle. Tietokonetuolini kun ei enää nykyään suostu säätymään korkeammalle.

Tänään siirsin vielä näytön monitoimitulostimeni eteen. Jotenkin vielä näppäimistö mahtui samalle tasolle.

Nyt se oli valmis.

Tässä kuvaa asiasta:

Lähdin seuraavaksi päiväsaikaan lentelemään Beechcraft Baron 58:lla Daniel K. Inouyen kansainvälinen lentoasemalta, joka on totellut myös nimeä Honolulun kansainvälinen lentoasema. Muuten olisin lähtenyt varmaan Helsinki-Vantaalta, mutta ajattelin, että sen ja Helsinki-Malmin välimatka on liian lyhyt uuden sivuperäsinpolkimellisen järjestelmän kokeiluun.

Ennen tätähän olin ohjannut lentokoneitten sivuperäsintä kiertämällä lentotikkuni sauvaosaa.

Kiva, että simulaattorissa on vieläkin Malmin lentokenttä. Asuinrakentamisen alueellahan on ilmeisesti tarkoitus alkaa melko piakkoin. Sic transit gloria mundi.

En sittenkään lennellyt kovin pitkällisesti Oahun saaren alueella. Oli jonkin verran vaikea käsittää sitä, milloin sivuperäsin oli suorassa ja milloin vähän väärässä. Lentokoneen käyttäytymisestä sen toki näki, jos ei muusta.

Päätin laskeutua sitten lentokentän meren puoleiselle kiitotielle. Jouduin jonkin verran käyttämään koneen asemoimisessa sivuperäsintä, vaikka lennon aikana sitä harvemmin muuten tarvitseekaan. Tunsin asian suhteen kuitenkin suurta epävarmuutta, kun tottumusta ei ole vielä isommin ehtinyt syntyä uuden härpäkkeen kanssa operoimiseen.

Ja niinhän siinä kävi, että tulin liian lujaa kiitoradan pintaan. Olisi pitänyt vain suosiolla tehdä ylösveto. Siinähän sitä sitten oppii. Koneeni meni särki eli epäkuntoon. Oli liian paljon asioita, jotka veivät samaan aikaan huomiotani.

Saattaa olla, että lentotikkuni oli myös liian kaukana oikealla minusta. Pitää jatkossa asettaa itsensä ohjainten ääreen paremmin.

Päätin jännityksen riittävän tälle päivälle, ja suljin simulaattorin. Opiskelu jatkuu joskus paremmalla ajalla.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta

Kärnä: Tulin hankkineeksi sivuperäsinpolkimet

Olen muuten jo neljään otteeseen joutunut X-Plane 12 -lentosimulaattorin asentamaan uudestaan. Johtuen siitä, että mitä tahansa lentohärveleitä siihen asentaakin ulkopuolelta, niin sellainen aiheuttaa lentohärvelinäkymään värinän.

Joten päätin jatkossa pärjätä vakiona simulaattorin mukana tulleilla härveleillä. Jos minun on ihan pakko lennellä jollain muulla, niin vaihdan sitten väliaikaisesti simulaattorin aikaisempaan versioon 11.

Tilasin eilen illalla itselleni verkkokaupasta sivuperäsinpolkimet. Ne olivat saapuneet hakupisteeseen jo alle 24 tunnin kuluttua tilauksesta. Melko nopeaa! Hain ne.

Kyseessä on Logitech Saitek Pro Flight Rudder Pedals -niminen härpäke. Ne ovat ilmeisesti markkinoiden halvimmat sivuperäsinpolkimet. Voisi sanoa: Kahdet resilienssit yksien hinnalla!

Otin illalla härpäkkeen pakkauksestaan ja sitten kytkin sen tietokoneeseen. Ohjelmoin simulaattorissa sen toimintaan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut.

Härpäkkeessä on myös varvasjarrut. Sivuperäsintä käytetään liu'uttamalla ao. puolen poljinta vaakatasossa. Varvasjarruja taas painamalla ao. poljinta varpaiden kohdalta (mutta samalla olemalla liu'uttamatta poljinta), jolloin se kallistuu eteenpäin ja alaspäin.

Uusi härpäke kytkettynä lensin äsken Beechcraft Baron 58:llä. Kyseessä on pieni kaksimoottorinen mäntämoottoripotkurikone.

Yritin lentää Helsinki-Malmilta Helsinki-Vantaalle valoisaan aikaan.

Täytyy sanoa, että tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin aivot tottuvat siihen, että sivuperäsintä käytetään polkimilla eikä ilotikun sauvan kierrolla.

Ensimmäinen laskeutuminen uutta härpäkettä käyttäen meni pieleen.

Mutta mitä ilmeisimmin härpäke toimii!

Kokonaan toinen asia on, että joudun nyt miettimään uusiksi laitteiden asettelua kotonani.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Annoin tietokoneen ohjata lentojani

24.3.2024 käynnissä oli X-Plane 12- lentosimulaattori, ja olin Boeing 737 -koneineni Helsinki-Vantaan lentokentällä portilla. En mitannut aikaa, mutta kesti todella pitkään ennen kuin kone pääsi rullaamaan kiitotielle. Piti matkustajat ja matkatavarat saada koneeseen ja ilmeisesti tankatakin kone. Kyllä siinä taisi yli puoli tuntia mennä.

Annoin siis tietokoneen hoitaa koneeni. Tarkoitus oli lentää Tampere-Pirkkalan lentokentälle.

Alkutoimenpiteiden aikana koneeni vierellä kentällä seisoi Boeing 747, joka on oikeasti suuri kone Boeing 737:ään verrattuna.

Helsinki-Vantaalla kesti sitten hyvän aikaa rullaaminen kiitoradan päähän, koska matka oli pitkä.

Lopulta koneeni sai lähtöluvan. Klo 20.50 oli lähtökiihdytys ja sen jälkeen nousu ilmaan.

Loppupäässä lennonjohdon ohjeiden mukaisesti koneeni teki kierroksen lähimaastossa ennen kuin se päästettiin laskeutumaan.

Sain tässä istunnossa tarkkailla tekstinä näkyvää koneeni miehistön ja lennonjohtojen välistä viestintää.

Maisemat olivat myös kauniit.

Matka oli sen verran lyhyt, ettei kone ehtinyt kivuta kovin korkealle. Matka Tampereelle kesti todellakin alle puoli tuntia.

Klo 21.17 koneeni pyörät osuivat kiitotiehen. Klo 21.18 tapahtui poistuminen kiitotieltä. Ja klo 21.19 pysäköiminen portille oli suoritettu.

Yksi kaverini, jolle selostin hommaa, oli kuumeessa, ja hän rupesi propagoimaan minulle junamatkustamista. Ihan niin kuin harrastaisin lentomatkustamista enemmänkin tosielämässä. Totta kyllä on, että jos aikoo matkan Helsingistä Tampereelle lentää lentokoneella, niin kannattaa luultavasti käyttää jotain pienempää suihkukonetta, johon mahtuu vähemmän matkustajia ja matkatavaroita.

Vuorokauden vaihduttua seuraavalle päivälle "tein" toisen lennon jälleen tietokoneen ohjastamana. Tällä kertaa lensimme Tallinnaan Helsinki-Vantaalta.

Tein tällä kertaa paremmin muistiinpanoja.

Klo 00.37 oli aloitus, eli siitä alkaen oltiin lähtöportilla.

Jo huomattavan pian eli klo 00.41 kone lähti paikaltaan hienosti seinien läpi rikkomatta kuitenkaan niitä tai itseään.

Toisaalta ymmärrän kyllä tällaisen fysiikan lakien rikkomisen, kun kerran lentosimulaattorin valmistajan ei ole mitään järkeä antaa rahaa palaa kiinnittääkseen tavattoman paljon huomiota, lennon ulkopuolisten asioiden tarkkaan mallintamiseen.

Klo 00.48 oli lähtökiihdytys ja sen jälkeen nousu ilmaan.

Lennonjohto määräili paljon vaihtamaan suuntaa lennon loppupäässä.

Klo 1.08 pyörät osuivat kiitotiehen. Klo 1.09 tapahtui poistuminen kiitotieltä.

Ja klo 1.17 pysäköiminen parkkipaikalle oli suoritettu.

Ja mun pitää kyllä jossain vaiheessa opetella käyttämään hyväkseni lennonjohtoa. Se haluaa vain auttaa ja pitää kaikki turvassa.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Epäilin hetken tulleeni hulluksi

Siitä on jo useita viikkoja. Käytin silloin vielä X-Plane 11 -simulaattoria, joka on viimeistä edellinen Laminar Researchin X-Plane -lentosimulaattorin versio.

Olin aikaisemmin pistänyt simulaattoriin taivaalle pörräämään kolme muutakin konetta keinoälyn ohjaamina.

Sitten näin kerran absurdin näyn. Oma lentokoneeni oli paikoillaan kiitoradalla. Näin tuulilasin läpi lentokoneen, joka lensi oikealta vasemmalle hyvin matalalla. Siitä tuprusi savua. Saavutettuaan vasemmalle lennettyään vuoren rinteen se näytti nousevan vuoren rinnettä ylös, ja sen jälkeen se lähti lentämään oikealle.

Epäilin hetken ajan tulleeni hulluksi.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja