Kärnä: Tuli lennettyä Boeing 747:llä liian lujaa

Huomasin, ettei X-Plane 12 -lentosimulaattorissa olekaan vakiona Boeing 747:ää, vaikka simulaattorin tekijän Laminar Researchin sivuilla on ohjekirja konetyypille. Kappas kappas, kun en ollut huomannut.

Kävin sitten yöllä simulaattorin käyttäjäyhteisön sivuilla hankkimassa jonkin simulaattorin edelliselle versiolle tehdyn Boeing 747:n.

Imutettuani pakatun zip-paketin purin sen ja näin syntyneen kansion kopioin ao. Steam-palvelun kansioon tietokoneellani.

Saatuani X-Plane 12:n käyntiin pistin ruksin lentokonelistassa paikkaan, joka mahdollisti edelliselle simulaattorin versiolle tehtyjen lentovehkeitten näkymisen. Ja jo siellä näkyi Boeing 747.

Jatkoin samalla kyseisen lentokonetyypin manuaalin läpikäymistä. Ohjelmoin nyt lentokonekohtaisia näkymän pikanäppäimiä tietokoneen numeronäppäimistölle. X-Planessa, kun Num Lock -näppäin on päällä, CTRL-nappia samaan aikaan painamalla voi saada aikaan numeronäppäimistölle näppäinoikotien mihin tahansa näkymään.

Sääli, ettei kannettavissa tietokoneissa taida yleensä olla numeronäppäimistöä. Nimittäin joidenkin vuosien kuluttua tulen varmaankin ostamaan sellaisen kannettavan, joka on varsinainen tehohirmu. Se tulee korvaamaan nykyisen pöytäkoneeni lentosimulaattorin pyörittäjänä.

Näitä tekstejä taas kirjoittelen jossain määrin vanhalla ja simulaattorilentämisen kannalta selvästi alitehoisella kannettavallani.

Sitten lähdin lentämään tällä koneella. Helsinki-Vantaalta. Valoisaan aikaan. Aikomukseni oli nousta ilmaan ja sitten jossain vaiheessa kääntyä takaisin ja laskeutua takaisin samalle lentokentälle.

Boeing 747 näköjään toimi, vaikka se oli suunniteltu simulaattorin edelliselle versiolle.

Veikkaan, että ohjaamon näytöissä olisi ollut jotain ilmoituksiin liittyvää, kun kone aina välillä antoi varoituksen jostain. Mutta en tajunnut katsoa, että oliko siellä mitään.

Simulaattori sanoi minulle lopulta: "You have exceeded the redline speed." Ja olin seuraavaksi sitten keskellä viehättäviä pikku taloja lentokoneineni. Näin myös puita. Lentokoneeni paloi.

Eli olin näköjään lentänyt jonkin verran liian pitkään ylinopeutta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Boeing 747-400:n opiskelu alkoi

Tulin vähän aikaa sitten ostaneeksi X-Plane -lentosimulaattorin uusimman version 12. Hankin sen Steam-palvelun kautta.

Jouduin asennuksen jälkeen imuttamaan siihen ensin lisäosina Steamin kautta kaikkien mantereitten – poislukien tietenkin Etelänapamanner – maisemat. Maisemien imutuksessa meni tuntikausia. Onneksi minulla on ylimääräistä aikaa. Katsoin vierestä, kuinka imutus eteni hitaasti mutta varmasti, ja samalla käytin toista tietokonettani johonkin muuhun tärkeään aina välillä.

Supermassiivinen määrä dataa siinä siirtyi!

X-Plane 12:ssa on näin aluksi se huono puoli, että simulaattorin käyttäjäyhteisön nettisivuilta ei vielä löydy kovin montaa yhteisön jäsenten tekemää lentokonetta. Näinollen olen välillä joutuva palailemaan edelliseen versioon 11, jos haluan lentää vähän "eksoottisemmin".

Aloitin tänään Boeing 747 -kuljetuslentokoneen salojen opiskelun simulaattorin valmistajan Laminar Researchin nettisivujen kautta. Sieltä löytyy eri konetyypeistä kustakin kilometrikaupalla aineistoa ohjekirjasten muodossa. 747:n manuaalissa on 108 sivua.

Boeing 747:ää ei enää tällä hetkellä valmisteta. Tosin valmistus lopetettiin vasta vähän aikaa sitten, ja siksi voi sanoa konetyypin olevan vielä melko moderni jonkin aikaa tästä eteenpäinkin, esim. kymmenen vuoden ajan.

Boeing 747 tuli aikoinaan tunnetuksi "jumbojettinä", koska kyseessä on varhainen laajarunkokone, ja konetyyppi tunnetaan myös siitä, että sitä käytetään jatkuvasti Yhdysvaltain presidentin lentokoneena, eli Air Force Onena.

Rakastan konetyyppiä, koska siinä on neljä moottoria. Moottorien lukumäärä on siksi minulle tärkeä, että vähän aikaisemmin ostamassani kaasuvivustohärpäkkeessä on vivut neljän moottorin käyttöön.

Opiskelen siksi ensin Boeing 747:ää. Myöhemmin voin ruveta opiskelemaan myös jotain vielä modernimpaa mutta kaksimoottorista kuljetuslentokonetta. Luulen valintani silloin olevan Airbus A330. Se on sentään eurooppalainen konetyyppi.

Olen päättänyt, että opiskeluni aikana lennän ennen kaikkea muuta pienillä potkurikoneilla. Tämä tarkoittaa Cessna 172:ta ja de Havilland Canada DHC-6 Twin Otteria, josta käytän tuttavallisesti nimitystä Kaksoissaukko. Cessna on kannaltani klassikko, ja olen osannut käyttää sitä ja lentää sillä ihan kohtuullisesti. Jälkimmäinen kone on myös mukavahko.

Olisi myöskin kiva, jos joku kiva tyyppi kehittäisi simulaattoriini jossain vaiheessa de Havilland Canada Dash 7 -lentokoneen. Kyseessä on nelimoottorinen potkuriturbiinikone.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Cessna 172 Skyhawk on minun erityisalani

Pitää sitä X-Plane 11 -simulaattoria tahkota edelleen.

Päätin aloittaa taas kerran lentoni Honolulusta. Lentokoneekseni valitsin saman kuin edellisellä kerralla eli nelimoottorisen Boeing 747-400:n.

Olin saanut juuri tietää, että M-näppäintä klikkaamalla näppäimistöstä saa esiin interaktiivisen kartan. Istunnon aluksi sitten klikkasin sitä.

X-Plane 11:ssä on paljon uutta opeteltavaa.

Ilmaannousu koneella oli rutiinia. Lentelin enemmänkin Oahun saaren maisemissa ja yritin laskeutumista. Yhä uudestaan. Ei onnistunut. Aina piti tehdä lopuksi ylösveto. Ehkä pitäisi löytää sellainen alue lennettäväksi, jossa ei olisi vuoria. Niiden yli lentäminen nostaa aina lentokorkeutta huimasti, ja sitten on ikävä pienellä alueella laskeutua alemmas ajoissa kyetäkseen laskeutumaan.

Joku sellainen alue lennettäväksi, joka ei ole kovin vaikeasti hahmotettavissa ja jossa ei ole vuoria.

Uusi kaasuvipuhärpäkkeeni toimi toki edelleen mainiosti. Sitä on ilo käyttää.

No, päätin sitten vihdoinkin palata wanhaan tuttuuni eli Cessna 172 Skyhawkiin.

Ensin tarkistin, että säätyyhän lentokoneen ainoa moottori härpäkkeen vasemmanpuoleisimmasta säätimestä.

Seuraavaksi käänsin moottorien 2, 3 ja 4 kaasuvivut "tyhjäkäynnille", koska tässä konetyypissä ei niitä ole, siis näitä kolmea moottoria. Ovat myös vivut poissa häiritsemästä.

Säädin korkeusperäsintrimmin nousuun sopivaan asentoon. Otin seisontajarrut pois päältä. Pistin laskusiivekkeitä hieman ulos.

Ja pistin ainoan moottorin kaasun täysille. Katsoin nopeusmittarista, milloin olisi sopiva aika vetää kevyesti sauvasta itseeni päin. Ja, oi, katso: nousin taivaan sineen.

Lennettyäni hetken aikaa suoraan edelleen keräten nopeutta pienensin moottorin tehoja, säädin korkeusperäsintrimmiä tasapainoisemmaksi ja käväisin lähellä kaupunkia. Käänsin sitten koneeni oikealle. Tässä vaiheessa huomasin, etten ollut muistanut vetää takaisin sisään laskusiivekkeitä. Ilmankos oli tuntunut lento hieman hitaalta! Mutta nyt sitä oli jo turhaa ruveta tekemään. Olin jo lähellä lähintä kiitotietä.

Joka oli merenpuoleisin kiitotie. Sopivasti kaasua vähensin ja lievästi säädin korkeusperäsintrimmistä konetta nokkapainoisemmaksi.

Laskeutuminen merenpuoleisimmalle kiitotielle onnistui täydellisesti.

Tällä lentokoneella minä tämän aina osaan, riippumatta käyttämästäni lentosimulaattorista.

Boeing 747 on minulle kuitenkin sen vuoksi tärkeä lentokone, että koska siinä on neljä moottoria, niin kaasuvipuhärpäkkeeni avut tulevat paremmin käyttöön.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Boeing 747:llä Helsinki-Tallinna -väliä ja Honolulun tienoilla

Päätin tänään sitten viimeinkin jatkaa uuden kaasuvivusto- yms. härpäkkeeni kokeilemista ja käyttöä. Ja koska se toimii kunnolla kolmesta käyttämästäni lentosimulaattorista vain X-Plane 11:ssä, päätin käynnistää tämän.

Valitsin lentokoneekseni nelimoottorisen Boeing 747-400:n. Siksi vain, koska siinä on neljä moottoria ja uudella härpäkkeelläni on mahdollista säätää neljää moottoria kutakin yksitellen.

Lähtöpaikaksi valitsin Helsinki-Vantaan.

Ensin piti tarkistaa se, että reagoiko lentokone oikein peliohjaimeeni. Ensin ei tehnyt mitään, mutta sitten ymmärsin, että pitäisi varmaan laitteen piuha yhdistää tietokoneeseen. Sen tehtyäni kaikki vaikutti tässä vaiheessa toimivan normaalisti. Myös suihkunpoikkeutin näytti toimivan.

Pistin laskusiivekkeitä hieman ulos. Pistin korkeusperäsintrimmistä konetta hieman peräpainoiseksi. Otin seisontajarrut pois päältä B-näppäintä painamalla.

Ja sitten eteenpäin. Työnsin neljän moottorin tehot vivuista aluksi lähes täysille.

Kone nousi melko nopeasti ilmaan. Vähensin tehoja ja vedin laskutelineet sekä laskusiivekkeet sisään.

Koska Helsinki-Vantaan ja Tallinnan välinen reitti on minulle lievästi tuttu, päätin lentää Tallinnaan.

Vähensin korkeusperäsintrimmistä peräpainoisuutta.

Oli ilo käyttää näihin asioihin uuttaa lentopelihärpäkettäni. Sen käyttö paransi huomattavasti immersiota eli kokemusta siitä, että on oikeasti lentämässä lentokoneella.

Käänsin koneen etelän suuntaan. Ja sitten rupesin leikkimään lentokoneen autopilotin kanssa. Sen käyttämään opetteleminen lennossa oli lievästi turhauttavaa. Näitä joutuu opettelemaan jatkossa sitten enemmän.

Kone päästeli välillä varoituksia. En aina ollut varma, että mitä mikäkin niistä tarkoitti. Yksi varoituksista varmaankin liittyi liian suureen nopeuteen ollessani laskemassa korkeutta.

Lopulta en enää täsmälleen tiennyt, missä olin. Päättelin, että en löydä Tallinnan lentokenttää tähän hätää, joten parempi mennä aloittamaan lentoa sellaiseen paikkaan, jonka tunnen paremmin.

Menin Havaijille Oahun saarella sijaitsevalle Honolulun lentokentälle. Honolulu on minulle viimeksi kuluneiden vuosien aikana erittäin tutuksi tulleen epäkaupallisen FlightGear-lentosimulaattorin oletuslentokenttä.

Päätin käyttää samaa lentokonetta edelleen eli Boeing 747-400:ta.

Tapahtui normaali nousu kiitoradalta. Päätin tehdä oikean eli meren kautta kierroksen takaisin lentokentälle. Mutta taisin eksyä siinä rytäkässä. Olisi ilmeisesti kannattanut tehdä kierros toiselta puolelta, vaikka sitten olisi joutunut väistämään vuoria. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut se, että olisin lentänyt lähempänä saarta ja kaartanut sitten vasemmalle, vaikka olisin joutunut paluumatkalla ylittämään vuoret.

Päätin lopettaa kokeiluni tällä kertaa tähän. Päätin, että seuraavalla X-Plane -istunnollani aion lentää jollain hitaalla pienkoneella, jolla pääsee paremmin tarkkailemaan maisemia. Opettelee sillä lentäen sitten maisemat uudestaan ennen kuin taas tarttuu suuren matkustajalentokoneen ohjaimiin.

Tuli mieleen lentoistuntoni aikana myös sellainen, että minun pitää ottaa selvää, että missä suhteissa X-Plane 12 on 11-versiota edistyneempi. Olen kyllä versiota 12, joka on uusin simulaattorin versio toistaiseksi, yhden kerran tahkonnut erään kaverini luona käydessäni, mutta kokemus jäi silloin lyhyeksi.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Kaasuvivusto neljälle moottorille saapui

Tänään kaupassa käynnin jälkeen kävin noutamassa lähikaupan pakettiautomaatista pakettini, joka sisälsi tärkeän lisäosan lentosimulaattoritouhuihini. Tavara oli muuten saapunut ihmeteltävän nopeasti, kun ottaa huomioon, että tilatessa oli annettu tieto, että saapumisessa voi kulua viikkoja. Nyt kului vain päiviä. Hienoa.

Ja täytyy sanoa, että olisin kyllä tarvinnut autokyydin itselleni ja tuolle laatikolle. En ollut etukäteislaskelmissani ottanut huomioon sen suurta painoa ja kokoa. Onnistuin kuitenkin sen raahaamisessa kämpilleni ihan omin käsin ja jaloin läpi kelin, joka oli paitsi liukas, niin myös loskainen ja vetinen. Enkä liukastunut kertaakaan. Sen verran kova hiki oli päällä kotiin päästyäni, että nautin suoraa päätä yhden vihreän fassbrause-juoman. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Fassbrause on olutpohjainen alkoholiton juoma, joka ei kuitenkaan maistu oluelta.

Tämä "lisäosa" on siis kaasuvivusto neljälle moottorille, eli sillä pystyy säätämään moottorien tehoa moottorikohtaisesti. Valmistaja on Honeycomb ja laite on nimeltään Bravo Throttle Quadrant.

Ja ei kun ohjelmoimaan laitetta normaaleihin lentosimulaattoreihini. Niin FlightGearissä kuin GeoFS:ssä tuki kaasuvivustohässäkälleni on näköjään vaillinainen. Oikeastaan olin jo etukäteen ounastellut, että näin olisi.

Koska pelikoneelleni olin tullut aikoinaan ostaneeksi Laminar Research -lafkan hirveän hienon X-Plane 11 -lentosimulaattorin, niin päätin seuraavaksi kokeilla härpäkettä sillä. Vasta suhteellisen vähän aikaa sitten oli ilmestynyt simulaattorista vielä hienompi versio 12, mutta en ole toistaiseksi vielä ostanut sitä.

Koska normaalit lentosimulaattoritoverini ovat käyttäneet vain em. epäkaupallisia simulaattoreita, en minä ollut jaksanut viime vuosina paljoa tahkota ihan yksin X-Plane 11:llä.

Olin varma siitä, että härpäke toimisi täsmälleen kuten pitääkin X-Planessa. Kyseessä on kovan luokan kaupallinen lentosimulaattori kuitenkin.

Ja niin se tekikin. Ohjelmoin graafisen käyttöliittymän kautta härpäkkeen toimimaan.

Bravo Throttle Quadrantissa voi vaihtaa vipujen päitä, jos haluaa käyttää vipuja johonkin muuhun.

Minun laitteessani vivut toimivat seuraavasti nyt, vasemmalta oikealle:

Korkeusperäsintrimmi, kaasuvivut moottoreille 1, 2, 3 ja 4 ja laskusiivekkeet. Oikeanpuoleisimmassa päässä laitetta ylempänä on ylös-alas-napukka, jonka päällä lukee flaps, joka sana tarkoittaa laskusiivekkeitä. Sille en keksinyt vielä käyttöä. Laskusiiveke-vipu toimii tarkoitukseen paremmin.

Moottorivipuihin kuuluu hienoa kyllä myös suihkunpoikkeuttimen vipu. Suihkunpoikkeutin siis on suihkumoottoreihin kuuluva lisäosa, joka laskeutumisen jälkeen ja koneen pyörien osuttua kiitorataan suuntaa osan moottorin suihkusta eteenpäin näin mahdollistaen lyhyemmän jarrutusmatkan.

Ylempänä vasemmalla härpäkkeessä on vielä vipu laskutelineille.

Laitteen oikeassa kyljessä on myöskin säädin vipujen jäykkyydelle.

Vasemmalla kyljessä taas on korkeusperäsimen autopilottitrimmin pyörintäkiekko, jonka käyttäytymisestä näkee, jos autotrimmi tekee jotakin.

Näiden lisäksi härpäkkeeseen kuuluu vielä aimo joukko ohjelmoitavia nappeja, joiden joukossa kierrettävä autopilotin valitsin. Niiden käyttöön voin tutustua myöhemmin, varsinkin jos eräs myös oikeita lentokoneita lentänyt lentotuttuni tulee joskus käymään.

Ohjelmoimisessa meni aikaa, mutta lopulta olin saanut homman tehtyä. Testikoneeksi olin valinnut nelimoottorisen matkustakoneen Boeing 747-400:n. Harjoitin pikkaisen aikaa kaoottisehkoa lentämistä sillä.

Jännitys oli elimistössäni ollut sen verran tiiviihkö, että päätin jatkaa uuden laitteeni kokeilemista ja käyttämistä vasta myöhemmin. Siitä tulee sitten jotain raporttia tänne.

Ilmeisesti joudun jatkossa lentämään välillä X-Planella, siis jos haluan käyttää kallista uutta laitettani johonkin.

PS. 24.1.2024: Viimeisenä tuunasin saksilla härpäkkeen kuljetusvaahtomuovijutusta telineen sille. Ja lisäsin kuvan tuohon.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Yritin lentää Honolulussa Boeing 747:llä kakkosmoottori sammutettuna

Sijoitin melko äsken itseni FlightGear-kotilentosimulaattoria käyttäessäni yhdelle Havaijin Oahun saaren Honolulun kaupungin kiitoradoista, sille, joka on melko lailla meren ympäröimä. Otin siellä käyttöön nelimoottorisen Boeing 747-400:n.

Käynnistin koneen moottorit. Ensin piti keksiä, miten asia saadaan tehtyä, mutta huvin ja kokemuksen kartuttamisen vuoksi otin moottorin numero 2 pois käytöstä eli sammutin sen. Otin myös käyttöön etupyörien erillisen ohjauksen ja suuntasin siitä niitä valmiiksi osoittamaan hieman oikealle. Myöskin käänsin sivuperäsintrimmiä valmiiksi jonkin verran oikealle.

Laskusiivekkeitä hieman ulos, seisontajarrut pois päältä ja jäljellä olevat kolme moottoria jylisemään.

Vedin koneen kiitoradalta ilmaan vasta vähän ennen kiitoradan loppua varmuuden vuoksi.

Vedin laskutelineet ja laskusiivekkeet sisään.

Kone otti korkeutta jonkin verran hitaasti. Lensin ensin suoraan ja onnistuin välttämään eteen tulevien vuorien huippuja.

Tein pikku hiljaa käännöksen palatakseni Honoluluun, samalle kiitoradalle, jolta olin lähtenytkin. Laskutelineet ja laskusiivekkeitä sitten ulos.

Kone oli tuntunut jonkin verran vaikeasti ohjailtavalta, ja se on tässä tapauksessa luonnollista.

En kuitenkaan etukäteen laskenut korkeutta tarpeeksi paljon. Siksi kiitoradalle palaaminen oli minulla nyt eräänlainen itsemurhahyökkäyksen tapainen, jollaisia olin periaatteessa jo aikaisemmin päättänyt olla harrastamatta. Olisi pitänyt vain tehdä normaali ylösveto ja yrittää laskua sitten uudestaan.

Laskeutuminen meni tietysti pipariksi, Lentokoneeni pompahteli ja kääntyili ja lopulta taisi sen runko tai jotain murtua.

Siinä virtuaaliset matkustajat olivat varmaan ihmeissään.

Vaikka kotilentosimulaattorilla lentäminen on oikeastaan peliä tai leikkiä, vaikka siinä on käytännönläheinen ja vakavakin puolensa, niin yritän jatkossa suhtautua lentämiseen sellaisella vakavammin. Jatkossa en hölmöile enää, vaikka näissä ei oma eikä matkustajien henki oikeasti olekaan kiinni itsestä.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja