Pitää sitä X-Plane 11 -simulaattoria tahkota edelleen.
Päätin aloittaa taas kerran lentoni Honolulusta. Lentokoneekseni valitsin saman kuin edellisellä kerralla eli nelimoottorisen Boeing 747-400:n.
Olin saanut juuri tietää, että M-näppäintä klikkaamalla näppäimistöstä saa esiin interaktiivisen kartan. Istunnon aluksi sitten klikkasin sitä.
X-Plane 11:ssä on paljon uutta opeteltavaa.
Ilmaannousu koneella oli rutiinia. Lentelin enemmänkin Oahun saaren maisemissa ja yritin laskeutumista. Yhä uudestaan. Ei onnistunut. Aina piti tehdä lopuksi ylösveto. Ehkä pitäisi löytää sellainen alue lennettäväksi, jossa ei olisi vuoria. Niiden yli lentäminen nostaa aina lentokorkeutta huimasti, ja sitten on ikävä pienellä alueella laskeutua alemmas ajoissa kyetäkseen laskeutumaan.
Joku sellainen alue lennettäväksi, joka ei ole kovin vaikeasti hahmotettavissa ja jossa ei ole vuoria.
Uusi kaasuvipuhärpäkkeeni toimi toki edelleen mainiosti. Sitä on ilo käyttää.
No, päätin sitten vihdoinkin palata wanhaan tuttuuni eli Cessna 172 Skyhawkiin.
Ensin tarkistin, että säätyyhän lentokoneen ainoa moottori härpäkkeen vasemmanpuoleisimmasta säätimestä.
Seuraavaksi käänsin moottorien 2, 3 ja 4 kaasuvivut "tyhjäkäynnille", koska tässä konetyypissä ei niitä ole, siis näitä kolmea moottoria. Ovat myös vivut poissa häiritsemästä.
Säädin korkeusperäsintrimmin nousuun sopivaan asentoon. Otin seisontajarrut pois päältä. Pistin laskusiivekkeitä hieman ulos.
Ja pistin ainoan moottorin kaasun täysille. Katsoin nopeusmittarista, milloin olisi sopiva aika vetää kevyesti sauvasta itseeni päin. Ja, oi, katso: nousin taivaan sineen.
Lennettyäni hetken aikaa suoraan edelleen keräten nopeutta pienensin moottorin tehoja, säädin korkeusperäsintrimmiä tasapainoisemmaksi ja käväisin lähellä kaupunkia. Käänsin sitten koneeni oikealle. Tässä vaiheessa huomasin, etten ollut muistanut vetää takaisin sisään laskusiivekkeitä. Ilmankos oli tuntunut lento hieman hitaalta! Mutta nyt sitä oli jo turhaa ruveta tekemään. Olin jo lähellä lähintä kiitotietä.
Joka oli merenpuoleisin kiitotie. Sopivasti kaasua vähensin ja lievästi säädin korkeusperäsintrimmistä konetta nokkapainoisemmaksi.
Laskeutuminen merenpuoleisimmalle kiitotielle onnistui täydellisesti.
Tällä lentokoneella minä tämän aina osaan, riippumatta käyttämästäni lentosimulaattorista.
Boeing 747 on minulle kuitenkin sen vuoksi tärkeä lentokone, että koska siinä on neljä moottoria, niin kaasuvipuhärpäkkeeni avut tulevat paremmin käyttöön.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti