Koetan nyt muistinvaraisesti ja lyhyehkösti kertoa, kuinka moninaiset ilmailuharrastukseni – jotka huipentuivat uraani ilmailu- ja ilmasotakirjailijana – tulivat alkaneiksi. Päivämääräkin on tarkalleen tiedossa, koska työhuoneeni oveen on kiinnitettynä ilmavalokuva, josta löytyy päiväys: 1.6.1968 ja jopa kellonaika: 8.00 aamulla.
Makasin tuolloin synnyinkotini harjanteen päällä naapurin heinäpellolla selälläni vajaan 100 metrin päässä kotitalostani. Oli varsin lämmin kesäaamu, ympärilläni kukkivat keltaiset apilapellon voikukat. Äkkiä korkealta ilmasta alkoi kuulua kaukaista surinaa idän suunnalta. Ääni tuli lähemmäs ja voimistui voimistumistaan – tasainen surina. En ole varma, olinko koskaan aikaisemmin nähnyt lentokonetta, mutta nyt näin! Hyvin suuressa korkeudessa kiilteli hopeanhohtoinen kaksimoottorinen lentokone, ilmavalokuvausta tekevä kartoituslentokone. Tiedän sen varmuudella siitä, koska olen nyt aikuisena tilannut Maanmittauslaitoksesta ilmavalokuvan, jonka se näpsäisi kotikyläni ylittäessään. Ilmavalokuvan sivujen suuntakin paljastaa koneen lentäneen osapuilleen idästä länteen. Tai lännestä itään, mutta kyseessä täytyy olla juuri tuo tapaus. Sivumennen sanoen se herätti minussa erittäin voimakkaan kiinnostuksen lentokoneisiin.
Seuraava kontakti lentokoneisiin, vieläkin läheisempi, saattoi tapahtua jo samana kesänä, mutta viimeistään seuraavana. Olin pihamaallamme keinumassa. Voimakasta lentokoneen surinaa alkoi lähestyä, jälleen idän suunnalta. Tällä kertaa lentokone, nyt yksimoottorinen väriltään keltainen, lensi hyvin matalalta pihamme ylitse, vasemmalle kaartaen. Kone laskeutui muutaman sadan metrin päässä olevalle hiekkatielle, joka nykyisin tunnetaan Ilomantsissa Tukkitienä. Kiireellä sinne, minä ja ainakin kaksi naapurin poikaa! Pystyn nyt myöhemmin muistikuvieni perusteella hahmottamaan, että kone oli lannoituslentokone merkiltään LET Z-37 Čmelák, jonka tunnuksen täyty olla siis joko OH-CMA tai OH-CMB, koska ne olivat ainoat kaksi kappaletta ko konetta Suomen ilma-alusrekisterissä. Näistä OH-CMB on tänään entisöitynä Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla. Oikeastaan vähän harmittaa, kun haluaisin tietää täsmälleen, kumpi kone se niistä oli. Ensi kertaa sain kosketella lentokonetta omin sormin, lentäjähän oli jo poistunut paikalta omille asioilleen kirkonkylälle. Kone oli kangaspäällysteinen ja siinä oli tehokkaan näköinen tähtimoottori ja metallinkiiltoinen kaksilapainen potkuri. Koneessa oli lentokoneelle ominainen haju, jota en voi milloinkaan unohtaa. Haju muodostuu kankaan, lakan sekä liimojen ja maalien yhteisvaikutuksesta ja on ominainen myös esimerkiksi ainakin vanhemman tyyppisille purjelentokoneille.
Kului jälleen kenties vuosi ja 29.6.1969 pääsin Helsingissä Malmin lentokentältä ensimmäisen kerran ilmaan yleisölennätystä suorittavan lentokoneen kyytiin, noin 10 minuutin lennolle. Vanhin veljeni Risto vaimoineen, joiden luona olin kesälomaa viettämässä, kustansivat minulle tuon lennon. Konetyyppi saattoi hyvin todennäköisesti olla Piper Cherokee, joka oli nelipaikkainen alatasokone. Istuin vasemmanpuoleisella takaistuimella. Muistan tunnistaneeni ainakin Korkeasaaren, jonka yllä kaartelimme. Olimmehan käyneet siellä eläintarhassa. Tuonkin päivämäärän sattumalta tiedän siitä, että kälyni lähetti tapaukseen liittyen postikortin kotiväelle. Harmillisesti se on joutunut kadoksiin, mutta päiväys ei!
Ensimmäiset kaksi helikopteriakin näin Ilomantsissa ja toisen aivan kosketusetäisyydeltäkin. Läheisen Union-huoltoaseman pihalle laskeutuneen kopterinkin tunnus on jostain syystä jäänyt mieleen, OH-HID ja se oli tyypiltään Bell tai Agusta Bell 47 J Ranger. Pitihän sitäkin kiirehtiä katsomaan. Sen sijaan ainoastaan ilmassa lentävänä näin toisen kopterin, joka oli Rajavartioston Alouette II, tunnukseltaan OH-HIS. Se kopteri lensi luoteen suunnasta yli kirkonkylän ja mitä ilmeisimmin laskeutui puolisentoista kilometrin päässä olevan Rajavartioston takapihalle. Mutta sitä en jostain syystä polkenut katsomaan pikku pyörälläni. Ehken vielä silloin tajunnut, että se meni ”Rajaan”. Kyseessähän oli lähes legendaarinen ns. ”Ilmasiltahelikopteri”, jonka varoja oli mm. Niilo Tarvajärvi ollut keräämässä. Sillälailla…
Nämä kaikki kokemukset nostivat pikku hiljaa ilmailukärpäsen puremaa yhä korkeammalle nuoren pojan mielessä. Se oli alkava lopullisesti vaikuttaa vain hieman myöhemmin, tarkemmin sanottuna lennokkikärpäsen muodossa.
Jukka Piipponen
kirjailija
kirjoittajavieras
PS. Kirjoittajavieraan nettisivut löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti