Kärnä: Pistin kaasuvivustohärpäkettäni hieman uusiksi

Olin äskettäin vaihtanut toimintoja sekä vipujen paikkoja kaasuvivustohärpäkkeessäni. Tämä johtui siitä, että halusin niiden olevan kuten Beechraft Baron 58 -lentokoneessa, joka on toistaiseksi vakiolentokoneeni.

Välillä pitää kyllä koettaa lennellä muillakin konetyypeillä ihan vaihtelun jos ei välttämättä virkistyksen vuoksi.

Härpäkkeen vasemmassa laidassa ovat, kuten ennenkin ovat olleet, laskutelinevipu sekä korkeusperäsintrimmin pyörä.

Niistä oikealle päin ovat kahden moottorin tehonsäätövivut. Olin siirtänyt niitä vasemmalle, ja kas kummaa, kävi ilmi, että ykkösellä merkityssä kaasuvivussa oleva nappi automaattiselle laskeutumisen keskeyttämiselle (englanniksi go-around) ei toimi siinä paikassa, joten vaihdoin ykkös- ja kakkosmoottorien vipujen paikat keskenään. Valitettavasti tästä oli seurauksena se, että napukka on ikävästi melkein sormen ulottumattomissa, kun se sattuu nyt olemaan kahden vivun välissä. No kyllä sitä saa siitä painettua, mutta on vähän hankalampaa nyt sen kanssa.

Joudun myös kaivamaan jonain päivänä naftaliinista ruuvimeisselin, sillä tuntuu jotenkin oudolta se, että ykkösmoottorin tehon säätövipu on merkitty kakkosella ja kääntäen.

Kaksi seuraavaa sinipäistä vipua oikealla puolella on tarkoitettu potkurien lapojen kulmien säätämiseen.

Seuraavilla kahdella punapäisellä vivulla taas hoidan polttoaineseoksen väkevyyden. Jos lentää kauhean korkealle, on käytännössä pakko säätää polttoaineseosta laihemmalle, jotta moottorit käyvät paremmin. Niillä saa kätevästi myöskin laskeutumisen jälkeen moottorit sammumaan, kun säätää polttoaineseoksen mahdollisimman laihalle.

Härpäkkeen aivan oikeassa laidassa on vaakatasossa oleva ylös-alas-napsukka, jolla säädän laskusiivekkeitä.

Parin lähikuukauden aikana olen oppiva vihdoin autopilotin maagisia toimintoja. Tämä merkitsee myös sitä, että voin härpäkkeen yläosassa olevien salaperäisille namikoille  ruveta määrittämään toimintoja.

Tänään tein pikku lennon lähtien Yhdysvaltain Havaijin osavaltion Oahun saaren Honolulun mantereenpuoleiselta lentokentältä. Nokka osoitti poispäin kaupungista.

Kerrotaan koko juttu:

Potkurien lapakulmat täysille ja polttoaineseos väkeväksi. Laskusiivekkeitä ulos. Seisontajarrut pois päältä.

Hitaahkosti käänsin kaasuvipuja eteenpäin kunnes moottorien tehot olivat täysillä.

Pyrin pitämään koneen lähtökiihdytyksessä suurin piirtein kiitotien keskiviivalla.

Tarkastelin ilmanopeusmittaria. Kun se oli turvallisesti vihreällä vedin ohjainsauvasta hieman itseeni päin. Kone lähti nousemaan. Variometristä näin, että nousukulma oli positiivinen.

Nostin laskutelineet sisään. Odotin parin hetken ajan, että koneeni ehtisi kerätä lisää nopeutta ja samalla katsoin, ettei nokka osoita liikaa taivasta kohti, kun nopeutta ei ole vielä kauheasti. Vedin sitten laskusiivekkeet sisään.

Vasta tässä vaiheessa päätin, että tulen laskeutumaan kaupungista katsoen toisella puolella saarta olevalle lentokentälle. Siellä on kaksi vierekkäistä kiitotietä.

Koneeni oli lopulta noussut jo kahteentuhanteen jalkaan.

Haukankatseeni bongasi lopulta etuvasemmalta halajamani lentokentän. Pistin koneeni pudottamaan korkeutta. Vähensin huomattavasti moottorien tehoja.

Haukkana tarkastelin välillä myös variometriä, ettei sitten ala paloja irtoilemaan lentokoneestani liian nopean pudottautumisen takia. Ilmanopeus pysyi kohtuullisena koko ajan myös.

Päättelin, että voin laskeutua vasemmanpuoleiselle kiitotielle, vaikka se vaikutti vierellään olevaa lievästi lyhyemmältä. Koneeni ei sentään ollut mikään nopea massahirviö. Kiitotien pituus riittäisi varsin hyvin pysähtymiseen.

Laskutelineet ulos, ja seuraavaksi aloin "ulostaa" myös laskusiivekkeitä.

Nopeus oli edelleen mukavanoloinen. Ei mitään ongelmia.

Pyörät koskettivat sitten radan pintaa ja pysyivät siinä. Pistin kaasuvivuista moottorijarrutuksen päälle. Ja jonkin ajan kuluttua vielä pyöräjarrut.

Beechraft Baron 58 pysähtyi. Periaatteessa voisin joskus kyllä rullata koneeni lopuksi seisontapaikalle, mutta en ole kovin usein jaksanut tällaista tehdä. Itse asiassa tuskin koskaan.

Tässä kiva kuva:

Ennen tuota olin samana päivänä käynyt kokeilemassa wanhaa kunnon ilmaista GeoFS:ää. Minulla on vielä pikkaisen aikaa maksettua kautta jäljellä, joten voin käyttää siinä edelleen toistaiseksi Microsoftin tarkempaa maastografiikkaa.

GeoFS:ssä pystyy näköjään nykyään tekemään karttanäkymässä lentosuunnitelman (Flight Plan). En itse hommaa vielä osaa, mutta jääköön muistiin.

Kotilentosimulaattoriin on tullut myös sellainen uudistus, että siinä voi käyttää keinoälyn parantelemaa versiota alkuperäisestä ja ilmaisesta mutta vähemmän tarkasta maastografiikasta (joka on perinteisesti näyttänyt lähellä maata lentäessä hirveältä).

Kokeilen sitä ainakin sitten, kun maksullisesta maastografiikasta ensin aika jättää. Toivottavasti se toimii hyvin. Mutta tosin, jos ei maksa Microsoftille tarkemmasta maastografiikasta, niin maksaa sitten GeoFS:n tekijöille ruudun oikeaan laitaan tulevaa mainosikkunaa katsomalla. Se vie kyllä ikävästi kuva-alaa lentopeliltä.

"Peli" käynnistettyäni sen heitti minut yllättäen Yhdysvaltain itärannikolle Bostoniin.

Lentelin siellä hieman, Cessna 172:lla. Kyseessä on wanha "peruslentokoneeni", jolla minä vuonna 2020 olin aloittanut kotilentosimulaattoriharrastukseni yhdessä kahden toverini kanssa.

Kun olin GeoFS:n asetuksista laittanut päälle korkeutta ottavat yksityiskohdat, niin näkyi jo hienojakin maisemia. Ei pelkkää litteyttä, vaan myös "oikeita" rakennuksia ja kasvillisuutta paikka paikoin.

Sääli, että tekijät eivät ole vielä saaneet poistettua sellaista, että ilmakuviin väistämättä kuvanottohetkellä mukaan tulleet maankamaraan liimautuneet litteät lentokoneet ja autot näkyvät kotilentosimulaattorissakin. Olisi kiva, jos ne saataisiin joskus GeoFS:stä pois näkymästä. Mutta ymmärrän kyllä, että siinä olisi aikamoinen homma. Ehkä keinoäly voisi auttaa?

GeoFS on minusta kyllä hiukan liian helppo "lentosimulaattori". Eikä siinä pääse juurikaan säätämään lentokoneen toimintaa ohjaamosta käsin. Mutta sopiihan se erinomaiseksi "aloituspaketiksi" monelle kotilentosimulaattorilentämisestä kiinnostuneelle.

Ja alla viimeinen kuvista. Olen siinä juuri aikeissa ryhtymässä laskeutumaan Bostonissa:

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sivuperäsinpolkimeni saattavat olla särki

Valitan taas, ja vähän lisääkin. Kun olin tullut ostaneeksi ja lopulta ottaneeksi käyttöön sivuperäsinpolkimet, niin aivojen opettaminen niiden käyttöön on ollut stressaavaa. Siksi edellisestä lentoistunnosta kotonani on taas kulunut paljon aikaa.

Välillä olin kyllä GeoFS-kotilentosimulaattorilla lennellyt yhden kerran pikkaisen yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä, koska kaksi muuta tuttuani oli mennyt viettämään aikaa sen takahuoneeseen, jossa simulaattoritietokone sijaitsee.

Tänään yritin pitkästä aikaa lennellä X-Plane 12 -lentosimulaattorilla. Kävi kuitenkin ilmi sellainen ikävä juttu, kun olin lähtenyt kiihdyttämään koneellani kiitotiellä Honolulussa, että sivuperäsinpolkimeni eivät toimi.

Härpäkkeessä paloi valo, joka on merkki siitä, että se on kiinni tietokoneen keskusyksikössä. Siitä huolimatta ei toiminut.

Kävin katsomassa asetuksista. X-Planen peliohjainasetuspaneeli ei löytänyt ollenkaan polkimiani. Kävin vaihtamassa USB-piuhan toiseen reikään. Ei näkynyt vieläkään. Käynnistin X-Planen uudestaan. Ei löytynyt.

Suljin X-Planen ja kokeilin samaa GeoFS:llä. Sivuperäsinpolkimeni näyttävät olevan ikään kuin särki, jos saan käyttää tällaista slangi-ilmaisua. Sanotaan se vielä Lingua Franca Novan kielellä: Merda con merda, e la tota es merda!

Onneksi en ole edes pitänyt vielä tähän asti sivuperäsinpolkimieni käyttämiseen opettelemisesta.

Mutta oli kallis särkimeno, jos näin on todella tapahtunut. Ei ollut härpäke ehtinyt vielä montaa kuukautta olla omistuksessani ja käytössäni.

Minun pitää kokeilla tuota vielä yhden kerran jonain päivänä.

Jos vikaantuminen on pysyvää, niin se voi johtua joko siitä, että olin yhden kerran vienyt härpäkkeeni käymään yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä. Tai siitä, että eräs henkilö käy luonani aika ajoin siivoamassa. Taikka jostain kolmannesta tekijästä.

Mutta aion nyt hengähtää hetkeksi. Pistän vähäksi aikaa lentosimulaattoritietokoneeni muuhun käyttöön. Aion nimittäin kokeilla kahta erikoista Linuxin levitysversiota sillä: EasyOS:aa ja Vanilla OS 2 "Orchidia". Edellinen on eräänlainen ikään kuin parannettu versio järjettömän kevyestä Linuxin karvahattulevitysversiosta nimeltä Puppy Linux, jonka käyttöliittymää ei ilmeisesti ole edes vielä tähän päivään mennessä saatu suomennettua, ja jälkimmäinen on vasta kehitetty Linuxin levitysversio, jonka järjestelmäosion dataan ei tietokoneen käyttäjä tai kukaan muukaan kykene kesken kaiken tekemään mitään muutoksia, mikä tekee käyttöjärjestelmästä "tavalliseenkin" Linuxin levitysversioon verrattuna vakaan ja turvallisen. "Vanilla" ilmeisesti perustuu Debian Linuxin "epävakaaseen" kehityshaaraan, mikä toisaalta saattaa aiheuttaa ohjelmistojen häröilyä välillä. Jostain syystä en saa kumpaakaan noista pelittämään virtualisointiohjelmistolla, joten joudun kokeilemaan noita perinteisellä tavalla. Onneksi omistan kaksi tietokonetta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Testailin, missä määrin GeoFS ja FlightGear tukevat härpäkkeitäni

Viime viikolla olin aloittanut sen testaamisen, että missä määrin todella ilmaiset lentosimulaattorit GeoFS ja FlightGear tukevat kaasuvivustohärpäkettäni (Bravo Throttle Quadrant) ja sivuperäsinpolkimiani (Logitech Saitek Pro Flight Rudder Pedals). En kuitenkaan silloin tehnyt asiasta tarkkoja muistiinpanoja, joten eilen 26.6.2024 ryhdyin sitten hommaan uudestaan.

Ensin GeoFS. Aloitin sillä lennon ilmassa Espanjaan kuuluvilla Kanariansaarilla sijaitsevalla Lanzarotella. Lentokoneenani vanha kunnon Kaksoissaukko. Tässä havaintojani:

Kaasuvivustohärpäkkeessäni oleva vasemmanpuoleinen vipu, jota X-Plane-simulaattorissa olen käyttänyt korkeusperäsintrimmin säätämiseen, on samaan tarkoitukseen käyttökelvoton GeoFS:ssä. Sen saa ohjelmoitua simulaattorissa ainoastaan ilotikun tai muun näppäimellä hoidettavaksi.

Päätin määrittää korkeusperäsintrimmin säätämisen laitimmaisena oikealla hiukan syvemmällä olevalle napukalle. Sitä voi painaa ylös tai alas. Se palautuu aina keskiasentoon, kun noin tekee.

Härpäkkeessä on neljä kaasuvipua, mutta useamman kuin yhden moottorin tuki puuttuu GeoFS:ssä, eli joudun käyttämään samaa kaasuvipua kaikille moottoreille.

Samassa rivissä viimeisenä oikealla oleva vipu, jota olen käyttänyt X-Planessa laskusiivekkeiden säätämistä varten, toimii.

Olin kyllä unohtanut, että jos pitäisi testata laskutelineiden käyttöä, niin kannattaisi ottaa sellainen lentokone alleen, jossa on sisäänvedettävät sellaiset.

Vaihdoin tämän vuoksi ilmassa koneen suoraan Boeing 737:aan. Jatkoin lentämistä paikallisen lentoaseman suuntaan.

Syvällä vasemmalla puolella härpäkkeessä oleva ylös-alas-vipu on toiminut X-Planessani laskutelinevipuna. GeoFS käsittää vivun kahtena eri nappina, ja jouduin ohjelmoimaan kumpaankin saman toiminnon eli sen, että kääntämällä vipua toiseen asentoon laskutelineet joko vedetään ylös tai lasketaan alas. Voi olla, että vipu ei ole nyt kovin käytännöllinen, sillä sen toiminta saattaa riippua nyt siitä, että aloitetaanko lentoistunto maassa vaiko ilmassa.

Kaasuvivuissa on kussakin vipukytkin, jolla pitäisi periaatteessa saada käyntiin moottorin suihkunpoikkeutin, jonka on siis tarkoitus hidastaa vauhtia lentokoneen laskeuduttua kiitoradalle. Mutta valitettavasti en saanut sitä toimimaan GeoFS:ssä oikein, joten korvasin sen laitimmaisena oikealla hiukan syvemmällä olevalla napukalla, jolle olin aikaisemmin ohjelmoinut korkeusperäsintrimmin.

Ja seuraavaksi vielä sivuperäsinpolkimet.

Ne hoitavat erinomaisehkosti sivuperäsimen säätämisen, mutta oikean- ja vasemmanpuoleisia jarruja ei voi siihen määrittää erikseen, joten kummatkin jarruista toimivat, kun jompaa kumpaa painaa.

Testaamisessa oli sellainen urakka, että päätin jättää lämpimänä päivänä sen toisen osan seuraavalle päivälle.

Ja 27.6. oli uusi päivä.

Käynnistin nyt FlightGear-lentosimulaattorin. Otin tällä kertaa alleni ATR 72-500:n. Kyseessä on kaksimoottorinen potkuriturbiinikone, jossa on sisäänvedettävät laskutelineet. Lentokoneeseen mahtuu 72 matkustajaa.

Sivuperäsinpolkimeni toimivat FlightGearissä täydellisesti. Eli sivuperäsinten säätäminen niillä onnistuu sekä myös oikean- ja vasemmanpuoleisen jarrun käyttö.

Vipua, jolla olen X-Planessa tavannut käyttää laskutelineitä, ei saa toimimaan.

Korkeusperäsintrimmivipuni toimii normaalisti FlightGearissä.

Mitä tulee kaasuvuvustooni, niin FlightGearissäkin useamman kuin yhden moottorin tuki puuttuu, eli joudun käyttämään samaa kaasuvipua kaikille moottoreille. Jos osaisi ja uskaltaisi hommaan ryhtyä, niin voisi tietysti halutessaan mennä säätämään käsin "pelin" konfiguraatiotiedostoja, mutta minä en uskalla. Enkä varmaan osaakaan. Ne voisivat kuitenkin auttaa asiassa.

Laskusiivekevipu näyttää toimivan normaalisti.

Säädin lopuksi laskutelineet toimimaan syvemmällä olevan oikeanpuoleisimman ylös-alas-naksuttimen kautta.

Niin, ja sain suihkunpoikkeuttimenkin toimimaan.

Testasin asiat koneen ollessa maassa, ja nyt piti sitten vielä lennellä hieman. Wanhoissa tutuissa Honolulun maisemissa.

Mutta heti moottorien käynnistyksen jälkeen kone alkoi mennä nurmikolla. Kun olin käynnistänyt simulaation uudestaan, niin siihen iski jokin vika.

Kun uusi simulaation uudelleenkäynnistyskään ei auttanut asiaa, niin päätin vaihtaa koneen Beechcraft 1900D:hen. Kyseinen kone muuten muistuttaa edellistä, mutta on tarkoitettu vain 19:lle matkustajalle.

Ilmeisesti onnistuin jatkuvasti käyttämään sivuperäsinpolkimia liian rajusti, joten en onnistunut pääsemään kertaakaan ilmaan koneella.

Ensi viikolla pitää sitten vaihtaa jälleen X-Plane 12:een. Pitää harjoitella lisää sivuperäsinpolkimien käyttöä. Luulen kyllä, että ne toimivat hieman mukavammin tällä simulaattorilla.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sivuperäsinpolkimien käyttöä jatkamassa

Olen pahasti laiminlyönyt viime aikoina lentoharrastustani. Tämä johtuu uusia sivuperäsinpolkimiani kohtaan tuntemastani pelosta ja jännityksestä.

Olin päätellyt, että tämä maanantai voi olla ainoa päivä tällä viikolla, jolloin varmasti ehdin lennellä. Niinpä päätin käynnistää X-Plane 12 -kotilentosimulaattorini.

Sitä ennen olin siirtänyt monitoimitulostimeni takaisin alalokeroon. Pistin sen kuitenkin aivan taakse niin, että polkimeni mahtuvat juuri ja juuri sen etupuolelle.

Harvemmin minulle tulee tarvetta tulostaa tai skannata mitään.

Nyt näyttöni ja näppäimistöni mahtuvat paremmin tasolle.

Laitteistoni nykyinen järjestys on tällainen:

Olen myöhemmin siirtänyt vielä näyttöäni edelleen taaksepäin, kun tasolla kerran on tilaa.

Koska kyse oli vielä ihan alkeisoppimisesta, mitä tulee tuohon härveliin, niin lensin tietysti päiväsaikaan hyvän sään vallitessa. Ja paikkakunta oli Havaijilla Ouahun saarella sijaitseva Honolulu, wanha tuttuni. Tai no en ole koskaan käynyt siellä, mutta se on minulle kotilentosimulaattoreilla lentämiseni takia ikään kuin tuttu paikka.

Lensin ihan Beechcraft Baron 58:llä. Minusta tuntuu, että se on minulle melko sopiva lentokone, siis niin kauan kuin lentosimulaattoriini ei saa vakiona mitään nelimoottorista suurta matkustajakonetta.

Vaikka tarkoitukseni oli harjoitella sivuperäsinpolkimien käyttöä, niin heti aluksi unohdin kyseessä olevan härpäkkeen, jolla nimenomaan käytetään sivuperäsintä.

Niinpä jouduin käynnistämään simulaation uudestaan.

Lähtökiihdytys ja lentoonnousu olivat nyt täysin normaaleja. Tosin unohdin sitten, että kannattaisi ottaa laskutelineet sisään. Ihmettelin vain, että ovatko sivuikkunat auki, kun kovasti tuulen ääni pauhasi sisään. Huomasin sitten, mitä voisin laskutelineille tehdä.

Mutta ei kestänyt kauaa, kun ne piti pistää jälleen ulos.

Laskeuduin Honolulun merenpuoleisimmalle kiitotielle. Lasku onnistui juohevasti maakosketukseen saakka. Onnistuin laskeutumaan keskelle kiitotietä, vaikkakin aivan kiitotien kynnykselle. Potkuriturbiikikoneella niin voi kyllä tehdä ihan luvallisesti.

Maakosketus oli kuitenkin hieman kova, mutta lentokoneeni ei kuitenkaan rikkoutunut.

Vedin kaasuvivuista tehot tyhjäkäynnille. Sitten minun ei tarvinnut muuta tehdä kuin käyttää polkimillani varvasjarruja. Kone pysähtyi kohtuullisen lyhyellä matkalla.

Päätin lopettaa harjoittelun tähän. Pikku hiljaa tuntuma paranee. Nyt se oli itse asiassa jo jonkinlainen, vaikka ensiyrityksellä en edes ollut muistanut, mitä tarkoitusta varten olin simulaattoriini "hypännyt". Aivot oppivat pikkuhiljaa, uudelleenorientoituvat.

Sivuperäsinpolkimeni olivat paikallaan varsin vakaasti. Eivät tainneet pahemmin liikahdella minnekään, mikä on hyvä. Ei tarvitse kehittää mitään kiinnityksiä tuohon.

Sivuperäsinpolkimeni ovat nykyisessä härpäkkeistöni kokoonpanossa kuitenkin siinä määrin edessä, että sivutikkuuni ylettyäkseni minun piti hieman kurottaa. Ergonomisesti hankalaa oli tämän vuoksi lentäminen.

Seuraavaa kertaa varten siirrän siksi varmaan oikealle puolelle tuolin ilotikkuani varten.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sivuperäsinpolkimien opiskelua aloittelemassa

Sattuneista syistä olin pitänyt hiukan pitempää taukoa lentämisestä X-Plane 12:lla.

Sain eilen tehtyä jonkinlaisen uuden ja toimivamman järjestelyn uusille sivuperäsinpolkimilleni. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että siinä saattaa olla vielä edelleen kehittämisen varaa.

Annoin sille latinankielisen nimen systema horribilis.

Järjestely oli seuraavanlainen: Liikuteltavan televisionpitimen lokoseen sijoitin polkimet. Jouduin täten siirtämään kolosesta pois monitoimitulostimeni. Sen taas sijoitin pitimen päälle, ja sen päälle sitten vielä television. Ihan kauhea järjestely.

Jouduin siirtämään polkimet lokoseen, koska tila ei muuten riitä niiden käyttämiseen. Jos ne laittaa ihan alleen, niin polvet joutuvat liian korkealle. Tietokonetuolini kun ei enää nykyään suostu säätymään korkeammalle.

Tänään siirsin vielä näytön monitoimitulostimeni eteen. Jotenkin vielä näppäimistö mahtui samalle tasolle.

Nyt se oli valmis.

Tässä kuvaa asiasta:

Lähdin seuraavaksi päiväsaikaan lentelemään Beechcraft Baron 58:lla Daniel K. Inouyen kansainvälinen lentoasemalta, joka on totellut myös nimeä Honolulun kansainvälinen lentoasema. Muuten olisin lähtenyt varmaan Helsinki-Vantaalta, mutta ajattelin, että sen ja Helsinki-Malmin välimatka on liian lyhyt uuden sivuperäsinpolkimellisen järjestelmän kokeiluun.

Ennen tätähän olin ohjannut lentokoneitten sivuperäsintä kiertämällä lentotikkuni sauvaosaa.

Kiva, että simulaattorissa on vieläkin Malmin lentokenttä. Asuinrakentamisen alueellahan on ilmeisesti tarkoitus alkaa melko piakkoin. Sic transit gloria mundi.

En sittenkään lennellyt kovin pitkällisesti Oahun saaren alueella. Oli jonkin verran vaikea käsittää sitä, milloin sivuperäsin oli suorassa ja milloin vähän väärässä. Lentokoneen käyttäytymisestä sen toki näki, jos ei muusta.

Päätin laskeutua sitten lentokentän meren puoleiselle kiitotielle. Jouduin jonkin verran käyttämään koneen asemoimisessa sivuperäsintä, vaikka lennon aikana sitä harvemmin muuten tarvitseekaan. Tunsin asian suhteen kuitenkin suurta epävarmuutta, kun tottumusta ei ole vielä isommin ehtinyt syntyä uuden härpäkkeen kanssa operoimiseen.

Ja niinhän siinä kävi, että tulin liian lujaa kiitoradan pintaan. Olisi pitänyt vain suosiolla tehdä ylösveto. Siinähän sitä sitten oppii. Koneeni meni särki eli epäkuntoon. Oli liian paljon asioita, jotka veivät samaan aikaan huomiotani.

Saattaa olla, että lentotikkuni oli myös liian kaukana oikealla minusta. Pitää jatkossa asettaa itsensä ohjainten ääreen paremmin.

Päätin jännityksen riittävän tälle päivälle, ja suljin simulaattorin. Opiskelu jatkuu joskus paremmalla ajalla.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta

Kärnä: Tulin hankkineeksi sivuperäsinpolkimet

Olen muuten jo neljään otteeseen joutunut X-Plane 12 -lentosimulaattorin asentamaan uudestaan. Johtuen siitä, että mitä tahansa lentohärveleitä siihen asentaakin ulkopuolelta, niin sellainen aiheuttaa lentohärvelinäkymään värinän.

Joten päätin jatkossa pärjätä vakiona simulaattorin mukana tulleilla härveleillä. Jos minun on ihan pakko lennellä jollain muulla, niin vaihdan sitten väliaikaisesti simulaattorin aikaisempaan versioon 11.

Tilasin eilen illalla itselleni verkkokaupasta sivuperäsinpolkimet. Ne olivat saapuneet hakupisteeseen jo alle 24 tunnin kuluttua tilauksesta. Melko nopeaa! Hain ne.

Kyseessä on Logitech Saitek Pro Flight Rudder Pedals -niminen härpäke. Ne ovat ilmeisesti markkinoiden halvimmat sivuperäsinpolkimet. Voisi sanoa: Kahdet resilienssit yksien hinnalla!

Otin illalla härpäkkeen pakkauksestaan ja sitten kytkin sen tietokoneeseen. Ohjelmoin simulaattorissa sen toimintaan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut.

Härpäkkeessä on myös varvasjarrut. Sivuperäsintä käytetään liu'uttamalla ao. puolen poljinta vaakatasossa. Varvasjarruja taas painamalla ao. poljinta varpaiden kohdalta (mutta samalla olemalla liu'uttamatta poljinta), jolloin se kallistuu eteenpäin ja alaspäin.

Uusi härpäke kytkettynä lensin äsken Beechcraft Baron 58:llä. Kyseessä on pieni kaksimoottorinen mäntämoottoripotkurikone.

Yritin lentää Helsinki-Malmilta Helsinki-Vantaalle valoisaan aikaan.

Täytyy sanoa, että tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin aivot tottuvat siihen, että sivuperäsintä käytetään polkimilla eikä ilotikun sauvan kierrolla.

Ensimmäinen laskeutuminen uutta härpäkettä käyttäen meni pieleen.

Mutta mitä ilmeisimmin härpäke toimii!

Kokonaan toinen asia on, että joudun nyt miettimään uusiksi laitteiden asettelua kotonani.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Kaasuvivusto neljälle moottorille saapui

Tänään kaupassa käynnin jälkeen kävin noutamassa lähikaupan pakettiautomaatista pakettini, joka sisälsi tärkeän lisäosan lentosimulaattoritouhuihini. Tavara oli muuten saapunut ihmeteltävän nopeasti, kun ottaa huomioon, että tilatessa oli annettu tieto, että saapumisessa voi kulua viikkoja. Nyt kului vain päiviä. Hienoa.

Ja täytyy sanoa, että olisin kyllä tarvinnut autokyydin itselleni ja tuolle laatikolle. En ollut etukäteislaskelmissani ottanut huomioon sen suurta painoa ja kokoa. Onnistuin kuitenkin sen raahaamisessa kämpilleni ihan omin käsin ja jaloin läpi kelin, joka oli paitsi liukas, niin myös loskainen ja vetinen. Enkä liukastunut kertaakaan. Sen verran kova hiki oli päällä kotiin päästyäni, että nautin suoraa päätä yhden vihreän fassbrause-juoman. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Fassbrause on olutpohjainen alkoholiton juoma, joka ei kuitenkaan maistu oluelta.

Tämä "lisäosa" on siis kaasuvivusto neljälle moottorille, eli sillä pystyy säätämään moottorien tehoa moottorikohtaisesti. Valmistaja on Honeycomb ja laite on nimeltään Bravo Throttle Quadrant.

Ja ei kun ohjelmoimaan laitetta normaaleihin lentosimulaattoreihini. Niin FlightGearissä kuin GeoFS:ssä tuki kaasuvivustohässäkälleni on näköjään vaillinainen. Oikeastaan olin jo etukäteen ounastellut, että näin olisi.

Koska pelikoneelleni olin tullut aikoinaan ostaneeksi Laminar Research -lafkan hirveän hienon X-Plane 11 -lentosimulaattorin, niin päätin seuraavaksi kokeilla härpäkettä sillä. Vasta suhteellisen vähän aikaa sitten oli ilmestynyt simulaattorista vielä hienompi versio 12, mutta en ole toistaiseksi vielä ostanut sitä.

Koska normaalit lentosimulaattoritoverini ovat käyttäneet vain em. epäkaupallisia simulaattoreita, en minä ollut jaksanut viime vuosina paljoa tahkota ihan yksin X-Plane 11:llä.

Olin varma siitä, että härpäke toimisi täsmälleen kuten pitääkin X-Planessa. Kyseessä on kovan luokan kaupallinen lentosimulaattori kuitenkin.

Ja niin se tekikin. Ohjelmoin graafisen käyttöliittymän kautta härpäkkeen toimimaan.

Bravo Throttle Quadrantissa voi vaihtaa vipujen päitä, jos haluaa käyttää vipuja johonkin muuhun.

Minun laitteessani vivut toimivat seuraavasti nyt, vasemmalta oikealle:

Korkeusperäsintrimmi, kaasuvivut moottoreille 1, 2, 3 ja 4 ja laskusiivekkeet. Oikeanpuoleisimmassa päässä laitetta ylempänä on ylös-alas-napukka, jonka päällä lukee flaps, joka sana tarkoittaa laskusiivekkeitä. Sille en keksinyt vielä käyttöä. Laskusiiveke-vipu toimii tarkoitukseen paremmin.

Moottorivipuihin kuuluu hienoa kyllä myös suihkunpoikkeuttimen vipu. Suihkunpoikkeutin siis on suihkumoottoreihin kuuluva lisäosa, joka laskeutumisen jälkeen ja koneen pyörien osuttua kiitorataan suuntaa osan moottorin suihkusta eteenpäin näin mahdollistaen lyhyemmän jarrutusmatkan.

Ylempänä vasemmalla härpäkkeessä on vielä vipu laskutelineille.

Laitteen oikeassa kyljessä on myöskin säädin vipujen jäykkyydelle.

Vasemmalla kyljessä taas on korkeusperäsimen autopilottitrimmin pyörintäkiekko, jonka käyttäytymisestä näkee, jos autotrimmi tekee jotakin.

Näiden lisäksi härpäkkeeseen kuuluu vielä aimo joukko ohjelmoitavia nappeja, joiden joukossa kierrettävä autopilotin valitsin. Niiden käyttöön voin tutustua myöhemmin, varsinkin jos eräs myös oikeita lentokoneita lentänyt lentotuttuni tulee joskus käymään.

Ohjelmoimisessa meni aikaa, mutta lopulta olin saanut homman tehtyä. Testikoneeksi olin valinnut nelimoottorisen matkustakoneen Boeing 747-400:n. Harjoitin pikkaisen aikaa kaoottisehkoa lentämistä sillä.

Jännitys oli elimistössäni ollut sen verran tiiviihkö, että päätin jatkaa uuden laitteeni kokeilemista ja käyttämistä vasta myöhemmin. Siitä tulee sitten jotain raporttia tänne.

Ilmeisesti joudun jatkossa lentämään välillä X-Planella, siis jos haluan käyttää kallista uutta laitettani johonkin.

PS. 24.1.2024: Viimeisenä tuunasin saksilla härpäkkeen kuljetusvaahtomuovijutusta telineen sille. Ja lisäsin kuvan tuohon.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Peliohjaimista

Peliohjaimenani kotosalla toimii Logitech Extreme 3D Pro -joystick. Siinä lentokoneen sivuperäsimiä käytetään kiertämällä sauvaa joko vasemmalle tai oikealle. Oikeassa lentokoneessa sivuperäsimiä käytettäisiin polkimilla. Tietenkin myös koneen kallistukset onnistuvat sillä.

Peliohjaimessani on myös kaasuvipu ja runsaasti ohjelmoitavia painikkeita.

Logitech Extreme 3D Pro on tarkoitettu oikeakätisille pelaajille. 

Yhdellä toverillani taas on peliohjaimena Thrustmaster T.16000M. Koska hän sattuu olemaan vasenkätinen, tämä peliohjain sopii hänelle, koska se muotoilultaan sopii kumpaan käteen vain.

Olen tavannut ajatella, että olisi kiva, jos omistaisin polkimet. Mutta kun kämpässäni on rajallisesti tilaa, niin periaatteessa neljälle moottorille toimiva kaasukahvaisto olisi minulle vielä tärkeämpi. Harvassa lentokoneessa on useampaa moottoria kuin neljä.

Olen tehnyt havainnon, että tuollaisia kaasuvivustoja oikeasti on myynnissä. Tämä on suuri uutinen minulle. Ostan sellaisen joskus.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. 23.1.2024: Vain jokunen päivä myöhemmin kaasuvivusto neljälle moottorille saapui.