Olin äskettäin vaihtanut toimintoja sekä vipujen paikkoja kaasuvivustohärpäkkeessäni. Tämä johtui siitä, että halusin niiden olevan kuten Beechraft Baron 58 -lentokoneessa, joka on toistaiseksi vakiolentokoneeni.
Välillä pitää kyllä koettaa lennellä muillakin konetyypeillä ihan vaihtelun jos ei välttämättä virkistyksen vuoksi.
Härpäkkeen vasemmassa laidassa ovat, kuten ennenkin ovat olleet, laskutelinevipu sekä korkeusperäsintrimmin pyörä.
Niistä oikealle päin ovat kahden moottorin tehonsäätövivut. Olin siirtänyt niitä vasemmalle, ja kas kummaa, kävi ilmi, että ykkösellä merkityssä kaasuvivussa oleva nappi automaattiselle laskeutumisen keskeyttämiselle (englanniksi go-around) ei toimi siinä paikassa, joten vaihdoin ykkös- ja kakkosmoottorien vipujen paikat keskenään. Valitettavasti tästä oli seurauksena se, että napukka on ikävästi melkein sormen ulottumattomissa, kun se sattuu nyt olemaan kahden vivun välissä. No kyllä sitä saa siitä painettua, mutta on vähän hankalampaa nyt sen kanssa.
Joudun myös kaivamaan jonain päivänä naftaliinista ruuvimeisselin, sillä tuntuu jotenkin oudolta se, että ykkösmoottorin tehon säätövipu on merkitty kakkosella ja kääntäen.
Kaksi seuraavaa sinipäistä vipua oikealla puolella on tarkoitettu potkurien lapojen kulmien säätämiseen.
Seuraavilla kahdella punapäisellä vivulla taas hoidan polttoaineseoksen väkevyyden. Jos lentää kauhean korkealle, on käytännössä pakko säätää polttoaineseosta laihemmalle, jotta moottorit käyvät paremmin. Niillä saa kätevästi myöskin laskeutumisen jälkeen moottorit sammumaan, kun säätää polttoaineseoksen mahdollisimman laihalle.
Härpäkkeen aivan oikeassa laidassa on vaakatasossa oleva ylös-alas-napsukka, jolla säädän laskusiivekkeitä.
Parin lähikuukauden aikana olen oppiva vihdoin autopilotin maagisia toimintoja. Tämä merkitsee myös sitä, että voin härpäkkeen yläosassa olevien salaperäisille namikoille ruveta määrittämään toimintoja.
Tänään tein pikku lennon lähtien Yhdysvaltain Havaijin osavaltion Oahun saaren Honolulun mantereenpuoleiselta lentokentältä. Nokka osoitti poispäin kaupungista.
Kerrotaan koko juttu:
Potkurien lapakulmat täysille ja polttoaineseos väkeväksi. Laskusiivekkeitä ulos. Seisontajarrut pois päältä.
Hitaahkosti käänsin kaasuvipuja eteenpäin kunnes moottorien tehot olivat täysillä.
Pyrin pitämään koneen lähtökiihdytyksessä suurin piirtein kiitotien keskiviivalla.
Tarkastelin ilmanopeusmittaria. Kun se oli turvallisesti vihreällä vedin ohjainsauvasta hieman itseeni päin. Kone lähti nousemaan. Variometristä näin, että nousukulma oli positiivinen.
Nostin laskutelineet sisään. Odotin parin hetken ajan, että koneeni ehtisi kerätä lisää nopeutta ja samalla katsoin, ettei nokka osoita liikaa taivasta kohti, kun nopeutta ei ole vielä kauheasti. Vedin sitten laskusiivekkeet sisään.
Vasta tässä vaiheessa päätin, että tulen laskeutumaan kaupungista katsoen toisella puolella saarta olevalle lentokentälle. Siellä on kaksi vierekkäistä kiitotietä.
Koneeni oli lopulta noussut jo kahteentuhanteen jalkaan.
Haukankatseeni bongasi lopulta etuvasemmalta halajamani lentokentän. Pistin koneeni pudottamaan korkeutta. Vähensin huomattavasti moottorien tehoja.
Haukkana tarkastelin välillä myös variometriä, ettei sitten ala paloja irtoilemaan lentokoneestani liian nopean pudottautumisen takia. Ilmanopeus pysyi kohtuullisena koko ajan myös.
Päättelin, että voin laskeutua vasemmanpuoleiselle kiitotielle, vaikka se vaikutti vierellään olevaa lievästi lyhyemmältä. Koneeni ei sentään ollut mikään nopea massahirviö. Kiitotien pituus riittäisi varsin hyvin pysähtymiseen.
Laskutelineet ulos, ja seuraavaksi aloin "ulostaa" myös laskusiivekkeitä.
Nopeus oli edelleen mukavanoloinen. Ei mitään ongelmia.
Pyörät koskettivat sitten radan pintaa ja pysyivät siinä. Pistin kaasuvivuista moottorijarrutuksen päälle. Ja jonkin ajan kuluttua vielä pyöräjarrut.
Beechraft Baron 58 pysähtyi. Periaatteessa voisin joskus kyllä rullata koneeni lopuksi seisontapaikalle, mutta en ole kovin usein jaksanut tällaista tehdä. Itse asiassa tuskin koskaan.
Tässä kiva kuva:
Ennen tuota olin samana päivänä käynyt kokeilemassa wanhaa kunnon ilmaista GeoFS:ää. Minulla on vielä pikkaisen aikaa maksettua kautta jäljellä, joten voin käyttää siinä edelleen toistaiseksi Microsoftin tarkempaa maastografiikkaa.
GeoFS:ssä pystyy näköjään nykyään tekemään karttanäkymässä lentosuunnitelman (Flight Plan). En itse hommaa vielä osaa, mutta jääköön muistiin.
Kotilentosimulaattoriin on tullut myös sellainen uudistus, että siinä voi käyttää keinoälyn parantelemaa versiota alkuperäisestä ja ilmaisesta mutta vähemmän tarkasta maastografiikasta (joka on perinteisesti näyttänyt lähellä maata lentäessä hirveältä).
Kokeilen sitä ainakin sitten, kun maksullisesta maastografiikasta ensin aika jättää. Toivottavasti se toimii hyvin. Mutta tosin, jos ei maksa Microsoftille tarkemmasta maastografiikasta, niin maksaa sitten GeoFS:n tekijöille ruudun oikeaan laitaan tulevaa mainosikkunaa katsomalla. Se vie kyllä ikävästi kuva-alaa lentopeliltä.
"Peli" käynnistettyäni sen heitti minut yllättäen Yhdysvaltain itärannikolle Bostoniin.
Lentelin siellä hieman, Cessna 172:lla. Kyseessä on wanha "peruslentokoneeni", jolla minä vuonna 2020 olin aloittanut kotilentosimulaattoriharrastukseni yhdessä kahden toverini kanssa.
Kun olin GeoFS:n asetuksista laittanut päälle korkeutta ottavat yksityiskohdat, niin näkyi jo hienojakin maisemia. Ei pelkkää litteyttä, vaan myös "oikeita" rakennuksia ja kasvillisuutta paikka paikoin.
Sääli, että tekijät eivät ole vielä saaneet poistettua sellaista, että ilmakuviin väistämättä kuvanottohetkellä mukaan tulleet maankamaraan liimautuneet litteät lentokoneet ja autot näkyvät kotilentosimulaattorissakin. Olisi kiva, jos ne saataisiin joskus GeoFS:stä pois näkymästä. Mutta ymmärrän kyllä, että siinä olisi aikamoinen homma. Ehkä keinoäly voisi auttaa?
GeoFS on minusta kyllä hiukan liian helppo "lentosimulaattori". Eikä siinä pääse juurikaan säätämään lentokoneen toimintaa ohjaamosta käsin. Mutta sopiihan se erinomaiseksi "aloituspaketiksi" monelle kotilentosimulaattorilentämisestä kiinnostuneelle.
Ja alla viimeinen kuvista. Olen siinä juuri aikeissa ryhtymässä laskeutumaan Bostonissa:
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti