Kärnä: Annoin tietokoneen ohjata lentojani

24.3.2024 käynnissä oli X-Plane 12- lentosimulaattori, ja olin Boeing 737 -koneineni Helsinki-Vantaan lentokentällä portilla. En mitannut aikaa, mutta kesti todella pitkään ennen kuin kone pääsi rullaamaan kiitotielle. Piti matkustajat ja matkatavarat saada koneeseen ja ilmeisesti tankatakin kone. Kyllä siinä taisi yli puoli tuntia mennä.

Annoin siis tietokoneen hoitaa koneeni. Tarkoitus oli lentää Tampere-Pirkkalan lentokentälle.

Alkutoimenpiteiden aikana koneeni vierellä kentällä seisoi Boeing 747, joka on oikeasti suuri kone Boeing 737:ään verrattuna.

Helsinki-Vantaalla kesti sitten hyvän aikaa rullaaminen kiitoradan päähän, koska matka oli pitkä.

Lopulta koneeni sai lähtöluvan. Klo 20.50 oli lähtökiihdytys ja sen jälkeen nousu ilmaan.

Loppupäässä lennonjohdon ohjeiden mukaisesti koneeni teki kierroksen lähimaastossa ennen kuin se päästettiin laskeutumaan.

Sain tässä istunnossa tarkkailla tekstinä näkyvää koneeni miehistön ja lennonjohtojen välistä viestintää.

Maisemat olivat myös kauniit.

Matka oli sen verran lyhyt, ettei kone ehtinyt kivuta kovin korkealle. Matka Tampereelle kesti todellakin alle puoli tuntia.

Klo 21.17 koneeni pyörät osuivat kiitotiehen. Klo 21.18 tapahtui poistuminen kiitotieltä. Ja klo 21.19 pysäköiminen portille oli suoritettu.

Yksi kaverini, jolle selostin hommaa, oli kuumeessa, ja hän rupesi propagoimaan minulle junamatkustamista. Ihan niin kuin harrastaisin lentomatkustamista enemmänkin tosielämässä. Totta kyllä on, että jos aikoo matkan Helsingistä Tampereelle lentää lentokoneella, niin kannattaa luultavasti käyttää jotain pienempää suihkukonetta, johon mahtuu vähemmän matkustajia ja matkatavaroita.

Vuorokauden vaihduttua seuraavalle päivälle "tein" toisen lennon jälleen tietokoneen ohjastamana. Tällä kertaa lensimme Tallinnaan Helsinki-Vantaalta.

Tein tällä kertaa paremmin muistiinpanoja.

Klo 00.37 oli aloitus, eli siitä alkaen oltiin lähtöportilla.

Jo huomattavan pian eli klo 00.41 kone lähti paikaltaan hienosti seinien läpi rikkomatta kuitenkaan niitä tai itseään.

Toisaalta ymmärrän kyllä tällaisen fysiikan lakien rikkomisen, kun kerran lentosimulaattorin valmistajan ei ole mitään järkeä antaa rahaa palaa kiinnittääkseen tavattoman paljon huomiota, lennon ulkopuolisten asioiden tarkkaan mallintamiseen.

Klo 00.48 oli lähtökiihdytys ja sen jälkeen nousu ilmaan.

Lennonjohto määräili paljon vaihtamaan suuntaa lennon loppupäässä.

Klo 1.08 pyörät osuivat kiitotiehen. Klo 1.09 tapahtui poistuminen kiitotieltä.

Ja klo 1.17 pysäköiminen parkkipaikalle oli suoritettu.

Ja mun pitää kyllä jossain vaiheessa opetella käyttämään hyväkseni lennonjohtoa. Se haluaa vain auttaa ja pitää kaikki turvassa.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Epäilin hetken tulleeni hulluksi

Siitä on jo useita viikkoja. Käytin silloin vielä X-Plane 11 -simulaattoria, joka on viimeistä edellinen Laminar Researchin X-Plane -lentosimulaattorin versio.

Olin aikaisemmin pistänyt simulaattoriin taivaalle pörräämään kolme muutakin konetta keinoälyn ohjaamina.

Sitten näin kerran absurdin näyn. Oma lentokoneeni oli paikoillaan kiitoradalla. Näin tuulilasin läpi lentokoneen, joka lensi oikealta vasemmalle hyvin matalalla. Siitä tuprusi savua. Saavutettuaan vasemmalle lennettyään vuoren rinteen se näytti nousevan vuoren rinnettä ylös, ja sen jälkeen se lähti lentämään oikealle.

Epäilin hetken ajan tulleeni hulluksi.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Piipponen: Näin alkoi lentosimulaattoriharrastukseni

Oli vuoden 1982 elokuu, kun markkinoille tuli ensimmäinen vähän tunnetumpi kotitietokone eli Commodore 64. Menin seuraavassa kuussa WTOL:n eli Wärtsilän teknillisen oppilaitoksen teknillisen opiston viimeiselle vuosiluokalle. En silloin kiinnittänyt tuohon tapahtumaan mitään huomiota: oppilaitoksemme tietokoneet olivat peltisiä pukukaapin kokoisia laitoksia ikkunattomassa kellarihuoneessa, joka muodosti ATK-luokkamme. Niistä tuli lämpöäkin sen verran, että tuskin siellä tarvittiin paljonkaan lämpöpattereita. Niiden käytöstä en päässyt kovin paljon perille. Mitä nyt Basic-ohjelmoinnin alkeita yritin sisäistää ja sain seiskan ATK:sta, vaikka minulle olisi kulunut kuutonen. Opettajamme sanoi, että Gaussin käyrä ja ammattikasvatushallitus sanelivat sen, että luokan keskiarvon täytyy olla tietyissä rajoissa, joten jokainen oppilas sai yhden numeron verran ”pönttökorotusta” numeroonsa. Sen jälkeenkään en ole riittävästi oppinut tietokoneiden käyttöä, joten kun vuonna 1984, eli vuosi ”tekusta” valmistumiseni jälkeen, markkinoille tuli Commodore 64:lle sopiva lentosimulaattoripeli, Microsoft Flight Simulator 2.0, niin olin kaikesta huolimatta silloin myyty mies. Tai olisin ollut, mikäli olisi tuohon laitteeseen ollut silloin varaa, koska olin siihen aikaan joko työtön tai tein tilapäishanttihommia. Kiinnostus ilmailuun oli kova, vaikka olinkin joutunut viitisen vuotta aikaisemmin lopettamaan purjelentoharrastukseni, jota kesti lähes neljä vuotta.

Idea omasta PC:stä muhi mielessä vuosia. Markkinoille tuli uusia ja tehokkaampia ”tietsikoita”, eikäpähän se kehitys ole siihen pysähtynyt, vaan aivan päin vastoin. Harmi vaan, kun hinnat karkaavat sitä mukaa. Joka tapauksessa muutto Pohjois-Karjalasta ”etelään” ja hieman paremmille ansioille teki mahdolliseksi sen, että syyskuussa 1991 olin tilanteessa, jossa pystyin ostamaan uuden tietokoneen, jonka prosessori oli 286. Laitteen välitti minulle tuttu maahantuoja, APRO-median Hannu Nikunen, ja eräs jo edesmennyt ystäväni, elektroniikka-alan diplomi-insinööriksi opiskeleva Ilkka Rinne asensi siihen MS Flight Simulator 4.0:n. Taisipa maksaa laite, ellen pahasti muista väärin, melko hyvän käytetyn henkilöauton verran. Ja eikun pelaamaan sillä!

Mutta samat ongelmat, jotka ovat enemmän tai vähemmän riivanneet minua näihin päiviin asti, alkoivat melkoisen välittömästi. Vaikka FS 4.0 ei ollut nykymittapuussa mikään kummoinen lentosimulaattori, niin pääsihän sillä jotenkin alkuun. Mutta nälkähän kasvoi syödessä, jo heti kättelyssä. Enkä vielä arvannut, että siitä tulisi loputon suo taikka oikeastaan kierre, josta ei helposti tai ei oikein mitenkään pääse pois, paitsi jos sattuu olemaan edes keskivertohankkeissa – rahallisesti. Halusin nimittäin saada myös äänet tuohon peliin. PC:ssäni ei ollut, huolimatta, että olin maksanut siitä itseni kipeäksi, edes äänikorttia. Sain sellaisen ostettua, mutta kuka sen minulle asensi, vai olikohan se niin helppo, että olisin osannut itse sen tökätä emolevyyn, sitä en enää muista? Okei, nyt pitäisi koneessa olla äänet. Eli moottorin jyrinät olivat minulle tärkeitä ja olisihan se kiva kuulla esimerkiksi Cessnan laskulaippojen sähkömoottorin ääni niitä käytettäessä jne. Ja purjelentokoneella lentäessä ilmavirtojen suhinat. Kyllähän nuo kaikki kuuluivatkin, mutta sitten huomasin pian, että lähes tuliterä PC:ni, joka kait lienee jo silloin ollut toimintansa äärirajoilla, osoitti heti riittämättömyyden merkkejä tehonsa puolesta. Kävi nimittäin niin, että uudet asennukset aiheuttivat sen, että simulaatio ei pysynyt kunnolla perässä ja maisemien päivittymisestä tuli nykivää ja koko ”lentohomma” meni luonnottoman näköiseksi ja jopa vaikeaksi.

Eihän siinä auttanut muu kuin melkoisen pian ruveta päivittämään PC:täni ja piti hankkia siihen uusi emolevy, jossa suorittimena oli 386- ”prossa”. Hommasin sen käytettynä ja veljenpoikani Mikko – sähköteknikko – osasi sen minulle asentaa. Vasta näiden proseduurien jälkeen FS 4.0 alkoi niin sanotusti kunnolla ”pelittämään”.

Toinen juttu hieman tähän liittyen oli se, että olin pari vuotta ennen PC:n hankintaa käynyt ultrakevytlentokurssin ja aloin taas varsinaisen ”oikean” lentämisen. Kiinnostus lentokoneisiin johti edelleen vuonna 1992 lentolupakirjakurssille ja lentämään oikeilla Cessnoilla useiksi vuosiksi, mutta se on jo toinen tarina. Ilmailuharrastuksen uudelleen suuntautuminen vei kuitenkin suurimman kiinnostuksen pois lentosimulaattorilla lentämisestä, vaikka se siinä rinnalla kulkikin. Pääjuoni tarinassa kuitenkin jatkuu niin, että sitä mukaa kun sain uudempiin tietokoneisiin upotettua rahaa, niin simulaattorien tehovaatimukset karkasivat sitä mukaa käsistä, kunnes jossain vaiheessa on ollut pakko ”viheltää peli poikki” niin sanotusti. Nykyisin lennän melko vaatimattomalla PC-laitteistolla – entisaikoihin nähden tietysti tehokkaalla ja ”ei – niin – viimeisen – päälle – olevalla” lentosimulaattorilla.

Jukka Piipponen
kirjailija

kirjoittajavieras

PS. Kirjoittajavieraan nettisivut löytyvät täältä.

Kärnä: Portlandissa Cessna 172:lla

En pidä näköjään huomattavaa osaa mahdollisille lukijoilleni tässä blogissani antamistani lupauksista, mutta nyt päätin tehdä loppuun X-Plane 12 -simulaattorillani | Cessna 172:n "tyypit". Tarkoitan sitä lupaustani, että tekisin sillä vielä yhdet pimeälennot.

Päätin kuitenkin vaihtaa Helsingin lentokentät Yhdysvaltain Oregonin Portlandiin.

Oli pimeä. Nousin kiitoradalta ja suuntasin lievästi oikealle. Ajattelin, että lentelisin suoraan nyt jonkin aikaa, ja sitten tekisin 90 asteen käännöksen vasemmalle ja myöhemmin vielä uuden yhtä vahvan käännöksen vasemmalle.

Minusta kuitenkin näytti, että oli mahdotonta tunnistaa, missä päin aluetta olin lentämässä. Painoin M-näppäimellä esiin elävän kartan, ja näin.

Pian tulikin kiitorata takaisin eteeni. Vesialue muuten olisi ollut hyvähkö maamerkki mustuudessaan, vaikka kovin hyvin ei muuten mitään näkynytkään. Oli kiva nähdä myös liikenteen valoja alapuolella.

Laskeuduin ihan normaalisti. Oli tosin jäänyt aluksi jarrut laittamatta päälle, joten jarrutusmatka piteni.

Lähdin sitten uudestaan liikkeelle. Tällä kertaa päätin suunnata kiitoradasta hieman vasemmalle.

Klikkasin tällä kertaa hiirellä isommaksi sähköisen navigointihärpäkkeen, josta näkyvät kiitoradat. Sijoitin sen kuvaruudun oikeaan laitaan jonkin verran pois tieltä.

En viitsinyt tällä kertaa pitkää matkaa lentää, vaan käännyin takaisin melko pian. Lento pitemmälle, toiselle lentokentälle asti, saa odottaa toista kertaa. Oli sen verran jännää pimeässä lentäminen.

Laskeutuminen meni muuten hyvin, mutta jokin paukahti renkaiden osuessa kiitorataan. Ehkä olin laskeutunut liian jyrkästi ja liian suurella nopeudella. On mahdollista, että jokin renkaista oli mennyt puhki.

On selvää, että pimeällä lentäessä syvyysnäkö ei toimi kovin hyvin.

Taisin taas tosin unohtaa laittaa päälle laskeutumisvalot Cessnasta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Lentelin pitkästä aikaa GeoFS-kevytsimulaattorilla

Koska olen kerran maksanut taas kymmenellä eurolla vuodeksi paremman maastografiikan siihen, niin lentelin tänään pitkästä aikaa GeoFS-kevytsimulaattorilla. Se lienee paras nimitys sille.

Lentokoneeni oli Boeing 737 ja lentelin Yhdysvaltain Oregonin Portlandissa ja Italian Toscanassa.

Rutiinilla se meni. Jouduin vähän soveltamaan vuoden alussa ostamaani ja minulle jo kovin rakkaaksi ja tärkeäksi tullutta kaasuvivustohäkkyrää, kun GeoFS ei tue sitä täysin.

Voisin nimittää GeoFS:ää jopa hyväksi kevytlentosimulaattoriksi, ellei se olisi liian kevyt. Se on liian anteeksiantavainen mielestäni.

Lisäksi olisin todella kiitollinen siitä, jos jonain päivänä simulaattorin valmistaja onnistuisi poistamaan kiitoteiltä hyppyrit.

GeoFS mitä luultavimmin on parhaimmillaan moninpelissä.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Beechcraft King Air C90:lla Portlandin lentokentältä

X-Plane 12 -lentosimulaattoria käyttäen lensin äsken ensimmäistä kertaa Beechcraft King Air C90B:llä. Kyseessä on pieni alatasoinen kaksimoottorinen sisäänvedettävillä laskutelineillä varustettu potkuriturbiinikone. Sillä oli mukava lentää, ja pidin sen mittaristosta myös. Kone käyttäytyy mielestäni hyvin.

Lähdin Yhdysvaltain Oregonin osavaltion Portlandin kansainväliseltä lentokentältä. Kaarsin jo lyhyen matkan jälkeen koneen paluumatkalle, jotta en olisi eksynyt, ja laskeuduin samalle kiitotielle, jolta olin lähtenytkin. Viimeinen osuus loppulähestymisessä meni kyllä melkein puihin, koska annoin koneen vajota liikaa. Laskutelineet aiheuttivat kovasti ilmanvastusta. Pistin sitten kaasua huomattavasti kovemmalle, jotta sain kiitoradan taas näkyviin, minkä jälkeen vähensin taas kaasua, ja laskeuduin.

Maajarrut päällä, ja pyörien kosketettua kiitoradan pintaa kaasu vähiin ja suihkunpoikkeutinvivut kaasuvivuissa taakse. Kone pysähtyi varsin nopeasti.

Tämän konetyypin salat voisin periaatteessa jossain vaiheessa kunnolla opiskella.

Olen myös päättänyt, etten lähikuukausina ainakaan asentele simulaattoriini enää käyttäjäyhteisön tekemiä lentokoneita.

Ainoa poikkeus vakiona olemattomiin lentovehkeisiin saa olla nelimoottorinen Boeing 747. Itse asiassa olin joutunut X-Plane 12:n kahteen otteeseen asentamaan uudestaan, koska X-Plane 11:lle valmistetut Boeing 747:t pistivät lopulta lentokonenäkymän tärisemään.

Kiersin ongelman toivottavasti lopullisesti asentamalla Boeing 747:stä version, jonka saattoi päivittää tietyn toimenpideohjelman kautta X-Plane 12:lle sopivaksi.

Simulaattorin aikaisemmalla versiolla X-Plane 11:lla voin tietysti niin halutessani lentää ei-vakioisilla vehkeillä. Sille niitä on olemassa myös enemmän, koska simulaattori on ollut olemassa jo varsin hyvän aikaa.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Get Me Lost -skenaario ja autopilottiongelmia

Ohjelmoin 15.3. Jeesuksen vuonna 2024 Cessna 172:een lentokonekohtaisia näkymän pikanäppäimiä tietokoneen numeronäppäimistölle. X-Plane -lentosimulaattorissa, kuten olen sanonut jo aikaisemmin, kun Num Lock -näppäin on päällä, CTRL-nappia samaan aikaan painamalla voi saada aikaan numeronäppäimistölle näppäinoikotien mihin tahansa näkymään.

Eilen 18. päivänä taas käytin erikoisskenaariota nimeltä Get Me Lost.

Siihen pääsee seuraavasti klikkailemalla: Location -> Customize -> Special Starts -> Get Me Lost

Get Me Lost heitti lentäjän eli minut keskelle massiivista pilveä varsin suuriin korkeuksiin. No, minä sitten Cessnallani laskeuduin hiljalleen alaspäin moottorin teho matalalla. Olin säätänyt korkeusperäsintrimmin sopivaksi ja tarkkailin variometriä siltä varalta, että kone rupeaisi vajoamaan liian suurella vauhdilla.

Lopulta alkoi tulla maisemia esiin. Olin keskellä vuoristoista aluetta. Katsoin karttaa, ja lähin lentokenttä näytti olevan varsin kaukana. Mutta sinne oli pakko sitten ruveta lentämään.

Koska käsi ja mieli alkoivat väsyä ohjaimen jatkuvasta käytöstä, kun Cessna 172 on jossain määrin kiikkerä kone pienuudestaan johtuen, päätin kokeilla autopilottia.

Klikkailin päälle suuntajuttuja ja vakiokorkeuden. Lentokoneeni vakiintui.

Ennen pitkää eteeni ilmaantui korkea vuori. Valitettavasti en saanut laitettua autopilottia pois päältä.

Ilmeisesti minun kannattaa opetella sen käyttö.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Normaaleja Cessna-lentoja eteläisimmän Suomen maisemissa

Simulaattorina oli äsken taaskin Laminar Research -lafkan X-Plane 12.

Lentelin jälleen Cessna 172:lla Helsinki-Vantaalta Helsinki-Malmille. Päivän ajankohta oli valoisa. Lensin sitten myös saman tien takaisin.

Kumpikin lennoista oli täysin normaali. Ei mitään erityistä raportoitavaa.

Vilkuilin näyttöpaneelin karttanäkymää. Se auttoi suunnistamisessa.

Seuraavalla kerralla minun pitää lentää sitten taas pimeälentoja. Eli pitää ottaa selvää ennen sitä, mistä saa päälle laskeutumisvalot. Ja viimeisenä aion lentää konetyypin kannalta kovalla tuulella ja ehkä myrskysäässäkin.

Sen tehtyäni tarkoitukseni on välillä vaihtaa konetta Kaksoissaukkoon, jolla suoritan sitten samoja asioita.

Boeing 747:n opiskelu jatkuu tänäänkin. 

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Tuli lennettyä Boeing 747:llä liian lujaa

Huomasin, ettei X-Plane 12 -lentosimulaattorissa olekaan vakiona Boeing 747:ää, vaikka simulaattorin tekijän Laminar Researchin sivuilla on ohjekirja konetyypille. Kappas kappas, kun en ollut huomannut.

Kävin sitten yöllä simulaattorin käyttäjäyhteisön sivuilla hankkimassa jonkin simulaattorin edelliselle versiolle tehdyn Boeing 747:n.

Imutettuani pakatun zip-paketin purin sen ja näin syntyneen kansion kopioin ao. Steam-palvelun kansioon tietokoneellani.

Saatuani X-Plane 12:n käyntiin pistin ruksin lentokonelistassa paikkaan, joka mahdollisti edelliselle simulaattorin versiolle tehtyjen lentovehkeitten näkymisen. Ja jo siellä näkyi Boeing 747.

Jatkoin samalla kyseisen lentokonetyypin manuaalin läpikäymistä. Ohjelmoin nyt lentokonekohtaisia näkymän pikanäppäimiä tietokoneen numeronäppäimistölle. X-Planessa, kun Num Lock -näppäin on päällä, CTRL-nappia samaan aikaan painamalla voi saada aikaan numeronäppäimistölle näppäinoikotien mihin tahansa näkymään.

Sääli, ettei kannettavissa tietokoneissa taida yleensä olla numeronäppäimistöä. Nimittäin joidenkin vuosien kuluttua tulen varmaankin ostamaan sellaisen kannettavan, joka on varsinainen tehohirmu. Se tulee korvaamaan nykyisen pöytäkoneeni lentosimulaattorin pyörittäjänä.

Näitä tekstejä taas kirjoittelen jossain määrin vanhalla ja simulaattorilentämisen kannalta selvästi alitehoisella kannettavallani.

Sitten lähdin lentämään tällä koneella. Helsinki-Vantaalta. Valoisaan aikaan. Aikomukseni oli nousta ilmaan ja sitten jossain vaiheessa kääntyä takaisin ja laskeutua takaisin samalle lentokentälle.

Boeing 747 näköjään toimi, vaikka se oli suunniteltu simulaattorin edelliselle versiolle.

Veikkaan, että ohjaamon näytöissä olisi ollut jotain ilmoituksiin liittyvää, kun kone aina välillä antoi varoituksen jostain. Mutta en tajunnut katsoa, että oliko siellä mitään.

Simulaattori sanoi minulle lopulta: "You have exceeded the redline speed." Ja olin seuraavaksi sitten keskellä viehättäviä pikku taloja lentokoneineni. Näin myös puita. Lentokoneeni paloi.

Eli olin näköjään lentänyt jonkin verran liian pitkään ylinopeutta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sukkulointia Helsinki-Vantaan ja Helsinki-Malmin välillä sekä hieman liitokoneella liitämistä

Päätin jälleen käyttää nykyistä pääasiallista lentosimulaattoriani X-Plane 12:ta.

Lentelin tänään valoisaan aikaan Helsinki-Malmilta Helsinki-Vantaalle Cessna 172:lla. Ja takaisin. Malmin lentokentälle laskeutuminen tuotti hieman vaikeuksia. Laskeutuessa pyörät osuivat nurmikkoon ennen kuin pääsivät kiitotielle saakka. Jatkossa olen skarpimpi. Toivottavasti.

Seuraavaksi päätin lentää saman reitin samalla koneella mutta pimeään aikaan. Kiitotietä oli jäljellä sen verran vähän, että jouduin vetämään koneen ilmaan lähes alinopeudella. Koneen nokka osoitti lievästi ylöspäin, ja sakkausvaroitus käynnistyi. Työnsin sauvasta koneen joksikin aikaa vaakalentoon, enkä pudonnut.

Pimeällä olikin yllättävän mukava löytää perille Helsinki-Vantaalle. Etelä-Suomessa ei onneksi ole vuoria, joihin voisi törmätä.

Mutta tarkkuuteni vaatii vielä hiomista. Lensin liian matalalla, ja koneeni pyörät koskettivat maata jo ennen kiitotien kynnystä. Tällaisesta lentokäyttäytymisestä tulisi oikeassa maailmassa sanomista.

Tässä välissä voin mainita, että opin nyt alustavasti käyttämään lentokoneen mittaripaneelista löytyvää sähköistä karttajuttua, josta näkee hyvin kiitotien sijainnin. Sitä pystyy myös zoomaamaan.

Ja sitten vielä kerran Malmin lentokentälle. Nousin kuitenkin tällä kertaa liian korkealle etsiessäni Malmin lentokentän valoja. Ja sitten pistin moottorin tyhjäkäynnille löydettyäni ne lopulta. Laskeutuminen oli vähällä mennä täysin pipariksi, joten tein ylösvedon.

Ensin tuli hetkeksi sakkausvaroitus, mutta se lakkasi välittömästi.

Käänsin koneen oikeaan asemaan, vähensin tahoja moottorista ja pistin laskusiivekkeitä ulos.

Pimeällä oli vaikea saada selvää siitä, kuinka lähellä kiitotien pinta oikeasti on.

Laskeutuessa kuului jonkinlainen paukahdus. Mutta ilmeisesti lentokoneeseeni ei tullut isommin vaurioita. Lentokenttä vaikuttaa kuitenkin vaaralliselta pimeällä!

Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut ottaa ensin selvää, että mistä saa päälle koneen laskeutumisvalot.

Malmin lentokenttä on periaatteessa edelleen rekisteröity viralliseksi lentopaikaksi, mutta sen kiitotie on kuitenkin ollut suljettuna 14.3.2021 alkaen, ja maanomistaja eli Helsingin kaupunki on asettanut kentälle lentotoiminnan estävät esteet.

Onneksi niitä ei kuitenkaan vielä ole X-Planessa.

Koska X-Planea käynnistäessä simulaattori oli ehdottanut, että voin kokeilla Schleicher ASK 21 -liitokonetta, päätin lopettaa istuntoni sillä.

Koneeksi, joka kiskoo liitokoneeni ilmaan, olin valinnut saman koneen, jolla olin äsken lentänyt, eli Cessna 172:n.

Päätin vaihtaa vuorokaudenajan puolillepäiville.

Simulaattori sanoi, että jarrut vapauttamalla minua aletaan hinata. Hinaus alkoi. Sitten se sanoi, että välilyöntinäppäintä painamalla voin irottaa hinausköyden.

Irrotin hinausköyden ilmeisesti hieman liian aikaisessa vaiheessa. Koska olin varsin matalalla, otin tehtäväkseni estää virtuaalisen kuolemani. Käänsin konetta, mikä tietysti pudotti korkeutta. Sain lopulta näkyviini kiitoradan. Onnistuin laskeutumaan sille kunniallisesti ja hyvin.

Tämä riitti tältä päivältä!

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Boeing 747-400:n opiskelu alkoi

Tulin vähän aikaa sitten ostaneeksi X-Plane -lentosimulaattorin uusimman version 12. Hankin sen Steam-palvelun kautta.

Jouduin asennuksen jälkeen imuttamaan siihen ensin lisäosina Steamin kautta kaikkien mantereitten – poislukien tietenkin Etelänapamanner – maisemat. Maisemien imutuksessa meni tuntikausia. Onneksi minulla on ylimääräistä aikaa. Katsoin vierestä, kuinka imutus eteni hitaasti mutta varmasti, ja samalla käytin toista tietokonettani johonkin muuhun tärkeään aina välillä.

Supermassiivinen määrä dataa siinä siirtyi!

X-Plane 12:ssa on näin aluksi se huono puoli, että simulaattorin käyttäjäyhteisön nettisivuilta ei vielä löydy kovin montaa yhteisön jäsenten tekemää lentokonetta. Näinollen olen välillä joutuva palailemaan edelliseen versioon 11, jos haluan lentää vähän "eksoottisemmin".

Aloitin tänään Boeing 747 -kuljetuslentokoneen salojen opiskelun simulaattorin valmistajan Laminar Researchin nettisivujen kautta. Sieltä löytyy eri konetyypeistä kustakin kilometrikaupalla aineistoa ohjekirjasten muodossa. 747:n manuaalissa on 108 sivua.

Boeing 747:ää ei enää tällä hetkellä valmisteta. Tosin valmistus lopetettiin vasta vähän aikaa sitten, ja siksi voi sanoa konetyypin olevan vielä melko moderni jonkin aikaa tästä eteenpäinkin, esim. kymmenen vuoden ajan.

Boeing 747 tuli aikoinaan tunnetuksi "jumbojettinä", koska kyseessä on varhainen laajarunkokone, ja konetyyppi tunnetaan myös siitä, että sitä käytetään jatkuvasti Yhdysvaltain presidentin lentokoneena, eli Air Force Onena.

Rakastan konetyyppiä, koska siinä on neljä moottoria. Moottorien lukumäärä on siksi minulle tärkeä, että vähän aikaisemmin ostamassani kaasuvivustohärpäkkeessä on vivut neljän moottorin käyttöön.

Opiskelen siksi ensin Boeing 747:ää. Myöhemmin voin ruveta opiskelemaan myös jotain vielä modernimpaa mutta kaksimoottorista kuljetuslentokonetta. Luulen valintani silloin olevan Airbus A330. Se on sentään eurooppalainen konetyyppi.

Olen päättänyt, että opiskeluni aikana lennän ennen kaikkea muuta pienillä potkurikoneilla. Tämä tarkoittaa Cessna 172:ta ja de Havilland Canada DHC-6 Twin Otteria, josta käytän tuttavallisesti nimitystä Kaksoissaukko. Cessna on kannaltani klassikko, ja olen osannut käyttää sitä ja lentää sillä ihan kohtuullisesti. Jälkimmäinen kone on myös mukavahko.

Olisi myöskin kiva, jos joku kiva tyyppi kehittäisi simulaattoriini jossain vaiheessa de Havilland Canada Dash 7 -lentokoneen. Kyseessä on nelimoottorinen potkuriturbiinikone.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Menin ja ostin X-Plane 12 -lentosimulaattorin

X-Plane -lentosimulaattori on kiva, kun siitä on versio myös (työpöytä-)Linuxille. Itse olen nimittäin käyttänyt PC-tietokoneissani jo monen monituisten vuosien ajan Linux Mintiä, joka on yksi tunnetuimmista Linuxin levitysversioista. Työpöytä-Linuxin käyttäjäksi olin siirtynyt jo 20 vuotta sitten.

Itse olen pörrännyt lähes koko kuluvan Jeesuksen vuoden 2024 aikoinaan ostamallani X-Planen vanhalla 11-versiolla, kun päätin kaasuvivustohärpäkkeen ostettuani käyttää enemmän jotain sellaista simulaattoria, jossa siitä olisi etua. GeoFS ja FlightGear eivät olleet olleet täysin myötämielisiä asialle nimittäin. Ne ovat ilmaisia mutta kaikkea tuossa härpäkkeessä ei saa niissä toimimaan.

Kahden lentotoverini kanssa olin lennellyt noilla ilmaisilla. Toinen heistä ei viitsi jostain syystä enää nykyään harrastaa tätä lajia.

Härpäkkeeni aiheuttaa sydänalaani samantapaisen tunteen kuin tasavalta John Waynen esittämälle Davy Crockettille vuoden 1960 elokuvassa Alamo. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva!"

Republic. I like the sound of the word. It means people can live free, talk free, go or come, buy or sell, be drunk or sober, however they choose. Some words give you a feeling. 'Republic' is one of those words that makes me tight in the throat - the same tightness a man gets when his baby takes his first step or his first baby shaves and makes his first sound as a man. Some words can give you a feeling that makes your heart warm. 'Republic' is one of those words.

Alamo-elokuvasta on myös vuonna 2004 julkaistunut uusi versio, joka on mielestäni parempi kuin alkuperäinen.

Päätin maanantaina 4.3.2024 asentaa kokeilun vuoksi parempaan tietokoneeseeni X-Plane 12 -lentosimulaattorin demoversion nähdäkseni, kuinka hyvin uusin simulaattorin versio pörrää siinä.

Asennus oli hirveän pitkä prosessi. Luonnollisesti kyseessä on varsin iso ohjelmistopaketti, kun kyseessä on sentään täysiverinen lentosimulaattori, ja se piti minikokoisen asennusohjelman ensin imuttaa verkosta.

Mutta ainakin koneeni kiintolevytila riitti heittämällä. 1,5 teratavua kyllä riittää melkein mihin tahansa.

Asennuksen jälkeen en löytänyt mistään pikakuvaketta simulaattoridemolle. Asennusohjelman lopetusikkunasta löytyi toki napukka, millä sain sen käyntiin. 

Demon perusteella versio 12 vaikutti melko hienolta. Mutta peliä saattoi pelata vain 15 minuuttia yhteen menoon, jonka jälkeen oli pakko sulkea se.

Ensin peli automaattisesti istutti minut jonkin pienkoneen ohjaamoon lentokentällä, ja satoi kaatamalla.

Ensimmäisen nurinmenon jälkeen vaihdoin lentokonetta. Sää taisi parantua samalla.

Mutta simulaattori vaikutti vaikealta! Oli pakko lopulta vaihtaa kone klassiseen versioon Cessna 172:sta, jotta saatoin päästä kunniallisesti ilmaan.

Pääasia, että versio 12 näyttää pörräävän riittävän hyvin tehokkaammassa koneessani. Kaikki on silti kaunista tai kauniihkoa simulaattorissa.

Demoversio katkaisi tietysti tylysti lentoni lopulta kesken.

Päätin lyhyestä testauksestani huolimatta ostaa simulaattorin täysversion jo seuraavana päivänä, koska joskus vain tekee mieli pistää rahaa palamaan. 78 euron hinta on kyllä melko suolainen köyhälle, mutta jokaisella on oltava jokin harrastus. Kotilentosimulaattorilentäminen on paljon mukavampaa ja älykkäämpää hommaa kuin esimerkiksi mummojen potkiminen kadulla tai vaalijulisteiden turmeleminen. Voisin näin kuvitella.

Simulaattorin vanha versio 11 maksaa nykyään vain 25 euron verran, koska kyseessä on tosiaan vanha versio. Versio 12 on julkaistunut 17.12.2022 eli se on jo jonkin verran yli vuoden ikään ehtinyt.

Wanha kaverini herra JT oli kyllä antanut minun ymmärtää, että parannukset versio 12:ssa eivät ole mitenkään kovin mullistavia. Mutta halusin käyttää rahaa hyvään tarkoitukseen. Ja tällä pärjää vuosia.

Jos pitää verrata, niin tällä hetkellä (5.3.2024) 78 eurolla voi saada kaupasta kymmenen hyvää olutta.

En sitten muuten löytänyt mitään, mistä demoversion saisi poistettua järjestelmästä. Päättelin kuitenkin, että demoversion asennusohjelma oli asentanut sovelluksen osineen kaiken yhteen ja samaan kansioon. Kävin sitten poistamassa sovelluksen manuaalisesti, koska se vaikutti turvalliselta toimenpiteeltä.

Ostaminen siirtyi seuraavalle päivälle, koska pääni pörräisi silloin paremmin. Maanantaipäivisin pääni tapaa nimittäin olla epämiellyttävällä tavalla pörröinen. Tarkoitan, että olen maanantaisin epämiellyttävällä tavalla disorientoitunut aikaan ja paikkaan.

Ja niin siinä kävi, että tänään tiistaina 5.3.2024 menin ja ostin X-Plane 12:n. Ostoksen tehtyäni sydänalaani levisi ylempänä jo kuvaamani lämmin tunne.

Pistin version 12 heti asentumaan tietokoneeseeni. Toki siinä meni sitten melko paljon aikaa, mutta se on normaalia. X-Plane ei ole mikään Tetris.

Viiden vuoden päästä luultavasti omistan jo uuden tehokkaan PC-tietokoneen.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta