En pidä näköjään huomattavaa osaa mahdollisille lukijoilleni tässä blogissani antamistani lupauksista, mutta nyt päätin tehdä loppuun X-Plane 12 -simulaattorillani | Cessna 172:n "tyypit". Tarkoitan sitä lupaustani, että tekisin sillä vielä yhdet pimeälennot.
Päätin kuitenkin vaihtaa Helsingin lentokentät Yhdysvaltain Oregonin Portlandiin.
Oli pimeä. Nousin kiitoradalta ja suuntasin lievästi oikealle. Ajattelin, että lentelisin suoraan nyt jonkin aikaa, ja sitten tekisin 90 asteen käännöksen vasemmalle ja myöhemmin vielä uuden yhtä vahvan käännöksen vasemmalle.
Minusta kuitenkin näytti, että oli mahdotonta tunnistaa, missä päin aluetta olin lentämässä. Painoin M-näppäimellä esiin elävän kartan, ja näin.
Pian tulikin kiitorata takaisin eteeni. Vesialue muuten olisi ollut hyvähkö maamerkki mustuudessaan, vaikka kovin hyvin ei muuten mitään näkynytkään. Oli kiva nähdä myös liikenteen valoja alapuolella.
Laskeuduin ihan normaalisti. Oli tosin jäänyt aluksi jarrut laittamatta päälle, joten jarrutusmatka piteni.
Lähdin sitten uudestaan liikkeelle. Tällä kertaa päätin suunnata kiitoradasta hieman vasemmalle.
Klikkasin tällä kertaa hiirellä isommaksi sähköisen navigointihärpäkkeen, josta näkyvät kiitoradat. Sijoitin sen kuvaruudun oikeaan laitaan jonkin verran pois tieltä.
En viitsinyt tällä kertaa pitkää matkaa lentää, vaan käännyin takaisin melko pian. Lento pitemmälle, toiselle lentokentälle asti, saa odottaa toista kertaa. Oli sen verran jännää pimeässä lentäminen.
Laskeutuminen meni muuten hyvin, mutta jokin paukahti renkaiden osuessa kiitorataan. Ehkä olin laskeutunut liian jyrkästi ja liian suurella nopeudella. On mahdollista, että jokin renkaista oli mennyt puhki.
On selvää, että pimeällä lentäessä syvyysnäkö ei toimi kovin hyvin.
Taisin taas tosin unohtaa laittaa päälle laskeutumisvalot Cessnasta.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti