Olen lennellyt nyt siellä sun täällä.
Viimeisellä lennollani, joka tapahtui Havaijin Oahulla, rupesin leikkimään nykyisen vakiolentokoneeni Beechcraft Baron 58:n autopilotilla. Sanoin "leikkimään", koska en vielä läheskään täysin hallitse kapinetta.
Tajusin muuten juuri sen, että minun pitää tehdä tämän konetyypin autopilotin käyttöä ja yleensä navigointia koskevista ohjekirjojen kohdista suomenkielisiä muistiinpanoja. Muuten ei homma todellakaan ala toimia minulla.
Onnistuin määrittämään autopilotista koneeni lentämään tiettyyn kompassisuuntaan. Samalla olin tainnut onnistua määrittämään sen pitämään määrätyn korkeuden.
En ole ihan varma siitä, että mitä kaikkea seuraavaksi tein. Mutta ainakin sain autopilotin määritetyksi sitten "lähestymis"moodiin. Koneeni teki sen seurauksena ensin laajan kaartoliikkeen meren yllä ja ennen pitkää se ohjautui kohti tiettyä kohtaa Oahun saarella lähempänä Honolulua.
Tein sitten sellaisen havainnon tilannetta koskien, että kone pudottaa korkeutta liian nopeasti. Minulle kävi selväksi seuraavaksi, ettei koneeni tule pääsemään lentokentälle asti, vaan se osuu maahan ennen sitä.
Annoin koneeni mennä ruljuttaa omaan tahtiinsa. Kun korkeutta alkoi olla jo kovin vähän, ehkä sata metriä, pistin laskutelineet ulos.
Tässä vaiheessa viimeistään oikea fysikaalisen maailman lentäjä olisi ottanut autopilotin pois päältä.
"Kokeeni" tulos: Beechcaftini iskeytyi ruohokenttään ja syttyi palamaan.
En tiedä, olisiko asiaa auttanut, jos olisin jo selvästi aikaisemmin pistänyt laskutelineet ulos ja pistänyt myös laskusiivekkeet "täysille". Ainakin se olisi ehtinyt hidastaa nopeutta. Veikkaan kuitenkin, ettei Beechcraft Baron 58:aa ole suunniteltu laskeutumaan ruohokedolle.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti