Kärnä: Sivuperäsinpolkimien opiskelua aloittelemassa

Sattuneista syistä olin pitänyt hiukan pitempää taukoa lentämisestä X-Plane 12:lla.

Sain eilen tehtyä jonkinlaisen uuden ja toimivamman järjestelyn uusille sivuperäsinpolkimilleni. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että siinä saattaa olla vielä edelleen kehittämisen varaa.

Annoin sille latinankielisen nimen systema horribilis.

Järjestely oli seuraavanlainen: Liikuteltavan televisionpitimen lokoseen sijoitin polkimet. Jouduin täten siirtämään kolosesta pois monitoimitulostimeni. Sen taas sijoitin pitimen päälle, ja sen päälle sitten vielä television. Ihan kauhea järjestely.

Jouduin siirtämään polkimet lokoseen, koska tila ei muuten riitä niiden käyttämiseen. Jos ne laittaa ihan alleen, niin polvet joutuvat liian korkealle. Tietokonetuolini kun ei enää nykyään suostu säätymään korkeammalle.

Tänään siirsin vielä näytön monitoimitulostimeni eteen. Jotenkin vielä näppäimistö mahtui samalle tasolle.

Nyt se oli valmis.

Tässä kuvaa asiasta:

Lähdin seuraavaksi päiväsaikaan lentelemään Beechcraft Baron 58:lla Daniel K. Inouyen kansainvälinen lentoasemalta, joka on totellut myös nimeä Honolulun kansainvälinen lentoasema. Muuten olisin lähtenyt varmaan Helsinki-Vantaalta, mutta ajattelin, että sen ja Helsinki-Malmin välimatka on liian lyhyt uuden sivuperäsinpolkimellisen järjestelmän kokeiluun.

Ennen tätähän olin ohjannut lentokoneitten sivuperäsintä kiertämällä lentotikkuni sauvaosaa.

Kiva, että simulaattorissa on vieläkin Malmin lentokenttä. Asuinrakentamisen alueellahan on ilmeisesti tarkoitus alkaa melko piakkoin. Sic transit gloria mundi.

En sittenkään lennellyt kovin pitkällisesti Oahun saaren alueella. Oli jonkin verran vaikea käsittää sitä, milloin sivuperäsin oli suorassa ja milloin vähän väärässä. Lentokoneen käyttäytymisestä sen toki näki, jos ei muusta.

Päätin laskeutua sitten lentokentän meren puoleiselle kiitotielle. Jouduin jonkin verran käyttämään koneen asemoimisessa sivuperäsintä, vaikka lennon aikana sitä harvemmin muuten tarvitseekaan. Tunsin asian suhteen kuitenkin suurta epävarmuutta, kun tottumusta ei ole vielä isommin ehtinyt syntyä uuden härpäkkeen kanssa operoimiseen.

Ja niinhän siinä kävi, että tulin liian lujaa kiitoradan pintaan. Olisi pitänyt vain suosiolla tehdä ylösveto. Siinähän sitä sitten oppii. Koneeni meni särki eli epäkuntoon. Oli liian paljon asioita, jotka veivät samaan aikaan huomiotani.

Saattaa olla, että lentotikkuni oli myös liian kaukana oikealla minusta. Pitää jatkossa asettaa itsensä ohjainten ääreen paremmin.

Päätin jännityksen riittävän tälle päivälle, ja suljin simulaattorin. Opiskelu jatkuu joskus paremmalla ajalla.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta