Suomen aikaa eilen illalla ja seuraavan yön alussa lähdin lennolle Salt Lake Citystä, tuosta mormonien pääkaupungista, joka sattuu olemaan myös Yhdysvaltain Utahin osavaltion pääkaupunki. Utah on sellainen erikoinen Yhdysvaltain osavaltio, että siellä roomalaiskatolinen ja helluntailainen kansalainen voivat löytää toisensa, koska he ovat molemmat vähemmistöä mormonien omistamassa osavaltiossa.
kuten monesti aikaisemminkin, niin hyppäsin vain kuvaannollisesti ratsun selkään vailla suurempaa suunnitelmaa lennolle.
nousin kiitotieltä ilmaan pääteltyäni sitä ennen, että minun kannattaisi lähteä jonnekin etelän suuntaan.
koko ympäristö oli kovin ylänkömäistä, ja vuoriakin oli siellä täällä. niin, ja maisemia täplittivät suolatasangot.
itse kaupunki sijaitsee Ison suolajärven itärannalla. järvi on Amerikan mantereitten suurin suolajärvi. suolajärviksi nimitetään laskujoettomia ja huomattavan suurella suolapitoisuudella varustettuja järviä.
mainitsin myös suolatasangot. suolaa on paljon siellä täällä kaupungin lähimaastossa. päättelin tämän valkoisesta väristä.
Lunta se ei voinut olla, sillä vielä 7000 jalan korkeudessakaan lämpötila ei ollut painunut alle nollan Celsius-asteen.
käytännössä lensin matkani etelän tai etelälounaan suuntaan. tein yhden välilaskun suunnatulla majakalla varustetulle pitkälle kiitotielle alueella, joka sijaitsi jo hiukan matalammalla. en muista enää nimeä, mutta sillä tankkasin tankit melko täyteen.
tuosta eteenpäin alkoi olla jo keskimäärin matalampaa maastoa.
päädyin lopulta Aeropuerto Internacional General Rodolfo Sánchez Taboada -lentoasemalle. jostain syystä minulle ei tullut mieleenkään, että olisin jo Meksikon puolella rajaa. edes lentoaseman ICAO-koodi MMML ei soittanut kelloja. Yhdysvaltain puolella rajaa lentoasemien koodit ovat K-alkuisia. mutta ehkä Meksiko on kuitenkin parempi kuin Salt Lake City. vaikka sanotaan, että valtavirtamormonismi on lähentynyt viime aikoina "normaalimpaa" kristillisyyttä. tosin en tiedä varmasti, että onko tämä hyvä vai paha.
päätin lentoni toistaiseksi siihen.
noin vuorokauden kuluttua edelliselle lennolle lähdöstäni aloitin uuden lennon kentältä, jolle olin edellisellä lennolla laskeutunut. tällöin huomasin, että hetkinen, taidan olla Meksikossa.
päätin kuitenkin pyrkiä pikku hiljaa Yhdysvaltoihin. lähdin lentämään suurin piirtein idän suuntaan.
löysin sieltä ennen pitkää Gila Bend Municipal Airport -nimisen yhdysvaltalaisen ja Arzonan osavaltiossa sijaitsevan paikallista liikennettä palvelevan lentokentän, jolla ei ole ollenkaan ICAO-koodia. eikä edes IATA-koodia.
en valitettavasti voinut jatkaa sen pitemmälle, koska minulla oli kiire päästä katsomaan Tammy-televisio-ohjelman uusintajaksoa etänä erään hyvän toverini kanssa. kumpikin siis katsoo omassa kodissaan samaa televisio-ohjelmaa, ja keskustelemme sitten aina ehtiessämme keskenämme sosiaalisen median yhteisöpalvelun avulla.
Tammyyyyyy!
mutta täytyy sanoa, että päättelin kuitenkin lentosuorituksen lopussa, että olisi ehkä kannattanut jäädä Meksikoon. idän puolella kun näkyi massoittain korkeaa vuoristoa. siellä voi olla tuollaisella sohlolla vaikea luuhata lennossa.
mutta olenhan minä päässyt kerran jopa Mont Blancin massiivinkin yli samalla koneella kyllä. ja kerran olen selvinnyt kolumbialaisesta "lumesta".
ja jos ketään enää kiinnostaa, niin olin käyttänyt tällä lentorupeamallani vakiolentokoneenani vielä toistaiseksikin toimivaa Beechcraft Baron 58 -lentokonetta, tuota "sohloa". lentosimulaattori oli "normaali" X-Plane 12.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti