Eräs toverini oli juuri tuossa halunnut, että hän ei halua vain lentää pilvissä vaan tehdä vaikeita juttuja.
Wanhassa muistissani oli tieto siitä, että oltiin aikaisemmin porukalla ei-kaupallista FlightGear-lentosimulaattoria käyttäen lennelty siltojen ali Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupungin Lontoon Thames-joella.
Nyt ajattelin käyttää ensin nykyistä vakiolentokonettani Beechcraft Baron 58:aa hommaan. Ajattelin, että jos en sillä onnistu, niin käytän sitten wanhaa tuttua Cessna 172:ta.
Koska halusin ensin lentää hyvähköissä olosuhteissa onnistuakseni varmemmin yrityksessäni, niin pistin X-Plane-simulaattorin asetuksista päälle valoisan ajan. Kun olin aloittamassa yritystäni, niin Lontoossa oli oikeasti jo pimeää, joten tein tämän siksi. Oikeassa maailmassa Lontoossa oli myöskin varsin pilvistä. Vähensin niitä asetuksista.
En oikein muistanut Lontoon karttaa vaan lähdin menemään Heathrow'lta, jonka kiitotiet ovat länsi-itä-suuntaisia. Siltä hyvän matkaa itään alkaa näkyä Thames siltoineen.
Yritin kuitenkin heti alussa lentää sillan ali. Sen ja joen välissä oli vain valitettavan vähän tilaa.
Kävin katsomassa ulkopuolelta, miltä koneeni raato näyttää. Hieman rikkoo immersiota se, että lentokone jää palamaan joen pinnalle pitemmäksi aikaa uppoamatta. Tosin siinä kohtaa jokea kyllä saattaa olla vesi matalaa.
Autot ajelivat kaikessa rauhassa siltaa pitkin häiriintymättä esitykseni valitettavasta lopusta ja sen aiheuttamasta valtavasta savupilvestä.
Resetointi. Lähdin sitten Heathrow'lta uudelleen ilmaan. Tällä kertaa maltoin mieleni pitempään. Lunttasin simulaattorin "elävältä kartalta", missä Tower Bridge sijaitsee. Päätin kokeilla sitä. Ja onhan kyseessä kuuluisa maamerkki.
Aloitin sillan lähestymisen yli tuhannen jalan korkeudesta. Pistin laskusiivekkeet täysille kulmille. En kuitenkaan pistänyt laskutelineitä ulos, koska ne olisivat saattaneet ajaa suuren jarruttavuutensa vuoksi koneeni tonttiin. Siis veteen. Huolimatta laskusiivekkeiden jarruttavimmasta asennosta saatoin pitää melko pienet tehot moottoreissa koska hitaahkosti yläilmoista syöksyessäni koneeni nopeus oli riittävä siten, ettei ollut vaaraa sakkaamisesta.
Koneeni oli loppuun saakka melko vakaa. Kieli keskellä suuta yritin sovittaa koneeni tornien ja muun siltaan kuuluvan sälän väliin. Ja minä onnistuin siinä.
Heti päästyäni ohi vaaranpaikasta pistin kaasun täysille ja vedin ohjaussauvasta kevyesti saadakseni koneeni nousemaan jonkin verran ylemmäksi.
Tower Bridge sijaitsee lyhyen matkaa Lontoon Cityn lentokentältä länteen. Tämä lentokenttä taas sijaitsee länsi-itä-suuntaisesti aivan joen vieressä.
Olin päättänyt jo ennen "esitystäni", että siinä olisi minulle oiva lentokenttä laskeutua lopuksi.
Olin jättänyt vahingossa laskusiivekkeet täysille kulmille, mutta se ei juuri haitannut menoa, koska Lontoon Cityn lentokenttä sijaitsi varsin lähellä.
Lopuksi vain vielä laskutelineet ulos. Ja kone varovaisesti kiitotien pintaan. Potkurien lapakulmat jarruttamaan, ja jonkin ajan päästä vielä jarrut päälle (brakes regular effort). Koneeni pysähtyi kiitotielle sujuvasti.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti