Olin törmännyt juuri Tekniikan maailman sivuilla julkaistuun tuoreeseen artikkeliin Finnair-lentäjän laskeutumista vaikeissa olosuhteissa ihastellaan netissä – ”Respect!”, jonka aiheena on se, että lentäjä onnistui varsin vaikeissa tuuliolosuhteissa laskeutumaan vastaamalla taitavasti luonnon oikkuihin.
Kyseessä oli laskeutuminen 17. helmikuuta tänä Jeesuksen vuonna 2025 Funchalin eli Madeiran eli nykyisen Cristiano Ronaldon, joka on ilmeisesti jonkinlainen tähtönen, lentokentälle Santa Cruzissa.
Portugaliin kuuluvan Madeiran pääkaupunki Funchal sijaitsee melko lähellä lentokenttää.
Varsin moni lentäjä olisi ilmeisesti vastaavassa tilanteessa keskeyttänyt laskeutumisen ja yrittänyt sitten uudelleen.
Artikkelissa sanotaan:
Kiitotie on meren ja kohoavien vuorten ympäröimä, ja laskeutumista hankaloittavat arvaamattomat tuulet. Oman lisähaasteensa laskeutumiseen antaa kaareva lähestyminen, jonka vuoksi lentäjän pitää luottaa lähestymisessään visuaalisiin havaintoihin.
Ennen wanhaan olin kevytlentosimulaattori GeoFS:llä useamminkin lentänyt Madeiralla. Tosin GeoFS ei ole mikään kovin vakavasti otettava lentosimulaattori. Siksi minä nimitän sitä kevytlentosimulaattoriksi. Mutta jos ei ole koskaan harrastanut lentosimulaattorilentämistä ja haluaa nyt aloittaa harrastuksen, niin GeoFS:llä on hyvä aloittaa harrastus. Siitä voi sitten siirtyä oikeampiin kotilentosimulaattoreihin.
Päätin artikkelin luettuani mennä pitkästä aikaa – tällä kertaa kaupallista X-Plane 12 -lentosimulaattoria käyttäen – Madeiralle lentelemään.
Kiitotien alkupäässä seisoessaan Beechcraft Baron 58 -koneeni nokka osoitti suurin piirtein vastatuuleen, suuntana 50 astetta.
Laskusiivekkeet puoliasentoon, jarrut pois päältä ja tehot täysille moottoreissa.
Toljotettuani riittävän pitkään nopeusmittaria lähtökiihdytyksen aikana katsoin olevan aika vetää ohjaussauvasta itseeni päin. Koneeni nousi ilmaan. Jonkin aikaa kerättyäni korkeutta pistin autopilotin säilyttämään suunnan, koska se oli täysin sopiva tarkoituksiini. Tarkoitukseni oli nimittäin laskeutua toisella saarella sijaitsevalle Porto santon lentoasemalle.
Ensin nousin 2500 jalan korkeuteen. Ja sitten pistin autopilotin säilyttämään korkeuden.
Koska Porto santon lentokentän kiitorata on täysin etelä-pohjoissuuntainen ja koska tuulen suunta oli edelleen pysynyt samana, saatoin laskeutua suorinta tietä kiertämättä toiselle puolelle kohteena olevaa saarta.
Jo vähän ennen pääsyäni kohdalle, josta katsoen kiitotie sijaitsi suoraan pohjoisessa, olin pistänyt autopilotin pudottamaan pikku hiljaa korkeutta. Ja lopuksi sitten vielä käännös suuntaan 00 eli pohjoiseen.
Valitettavasti välimatkaa oli vain vähän lentokentälle ja kiitotie sijaitsi lähellä merenpinnan tasoa. Mutta hoidin homman loppuun manuaalisesti eli ilman autopilottia, koska sillä tavoin saa pidettyä yllä lentäjäntaitojaan.
Jouduin aika haipakkaa lopulta pudottamaan korkeutta. Ja pistin ehkä vähän liian myöhään laskutelineet ulos.
Ja vasta vähän ennen kenttää muutin laskusiivekkeet laskuasentoon.
Rikoin toisen koneeni moottoreista laskeutuessani liian suurella nopeudella kentän pintaan.
Rankaisin itseäni päättämällä yrittää hommaa uudestaan.
Toisella kerralla lensin vain 1600 jalan korkeudessa.
Tällä kertaa laskeutumisen yhteydessä oli sama juttu muuten kuin edellisellä kerralla oli ollut paitsi että nopeutta ei ollut lopussa yhtään liikaa sen enempää vertikaalisesti kuin horisontaalisestikaan.
Muistin myös pistää ajoissa laskusiivekkeet oikeaan asentoon. Ne myös kätevästi lisäävät ilmanvastusta, joten lentokoneen nopeus pienenee sopivasti.
Laskeutuminen onnistui hyvin. Olin kuitenkin huomaavinani tuulen temppuilevan hieman.
Ja sitten ei kuin uusi nousu ilmaan. Takaisin Madeiran päälentokentälle kävi tieni.
Tuulen suunnasta johtuen joutuisin lentämään nyt toiselle puolelle Madeiran lentokentän kiitotietä voidakseni laskeutua vastatuuleen. Vastatuuli on aina parempi nousussa ja laskeutumisessa.
Ensin lensin jonkin aikaa pohjoiseen ottaen samalla korkeutta.
Sitten käännyin vasemman kautta suuntaan 210.
Päättelin kuitenkin melko pian, että päästäkseni parhaimpaan asemaan kohdekiitotien suhteen minun kannattaisi ensin ottaa suunta suoraan etelään. Kun pääsisin tiettyyn pisteeseen, minun olisi mukava kääntyä oikealle ja suunnata autopilotilla Funchalin majakan säteeseen.
Pysäytin kohoamisen hiukan yli 1600 jalkaan.
Ennen ko. majakan ja päämääränä olevan kiitotien väliselle suoralle pääsyäni otin autopilotilla suunnan majakalle. Koneeni kääntyi oikealle.
Tuuli kävi nyt takaoikealta.
Koska tuuliolosuhteet, annoin koneeni lentää kiitotien yli, tai vierestä, ohi jonkin matkaa.
Aloitettuani lopulta n. 180 asteen käännöksen takaisin tulosuuntaan autopilotti kytkeytyi valitettavasti pois, koska tehoja oli käännökseen liian heikosti. Onneksi sain pidettyä lentokoneen täysin hallinnassani, vaikka ensin oli heilutellut.
Päätin sitten sisulla tehdä laskeutumisen täysin manuaalisesti, siis siten, ettei edes Flight Director olisi päällä.
Minun piti kaiken aikaa olla varuillani, koska koneeni vasemmalla puolella vilisti maa varsin lähellä.
FD selvästi auttaa, silloin kun se on päällä. Nyt loppulähestymisestä tuli hieman kuoppainen. Mutta laskeutumiseni kuitenkin onnistui. Olin tyytyväinen.
Ainakaan tällä kertaa tuuliolosuhteet eivät vaikuttaneet missään vaiheessa lentoja hirvittäviltä.
Jollain Boeing 737:lla laskeutuminen tuonne voi kuitenkin olla vaikeampaa, puhumattakaan jostain Airbus A330:sta, joka on laajarunkokone.
Pitää jonain päivänä yrittää laittaa manuaalisesti olosuhteet Madeiralla olemaan ikävämmät, jos eivät luonnonmenetelmällä siksi muutu minun kotilentosimulaattoriajallani.
Ennen kuin itse rupean lentelemään suuremmilla matkustajalentokoneilla joudun ensin opettelemaan sellaisen metkut. Siihen voi mennä vielä kaksi vuotta tai jotain.
Muistan muuten Madeiran pääsaarella sijainneen ennen wanhaan toisenkin lentokentän, joka oli sijainnut kauempana sekä päälentokentältä että rannalta.
...
PS. 26.2.2025: Tälle kirjoitukselleni syntyi myöhemmin vielä jonkinlainen jatko.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti