Jäätäminen: sakkaus pimeässä ja kylmässä

Olin lentänyt Islannissa ja Pohjois-Suomessa. Tosin olin laittanut väärän ajankohdan kumpaankin simulaatioon. Ulkona olisi ollut oikeasti pimeää mutta olin sijoittanut lennot X-Plane 12:n asetuksista päivän valoisaan ajankohtaan. Myös sään olin säätänyt omakätisesti puolihuonoksi.

Jokunen päivä sitten olin lentänyt Beechcraft Baron 58:lla Tampereelta Helsinkiin. Päivän ajankohdaksi olin jälleen valinnut valoisan ajan ja sääksi puolihuonon. Voi olla, etten välissä itse asiassa ollut edes koskenut näihin säätöihin.

Koska Helsingin seudulla oli näkyvyys kehno, päätin lentää suoraan Helsinki-Vantaalle käymättä kääntymässä Helsinki-Malmilla. On hienoa, että Malmin lentokenttä on edelleen X-Plane 12:ssa!

Ja sitten päätin lentää Helsingista takaisin Tampereelle mutta siten, että olisi oikean maailman ajankohta ja sää. Lensin siis pimeässä.

Tarkoitukseni oli lentää Tampere-Pirkkalan kentän lounaispuolelle yli kymmenen kilometrin päähän autopilotin avulla ja siellä sitten vaihtaa lähestymiseen radiomajakan avulla. Siten olisin kääntynyt suurin piirtein koillisen suuntaan.

Lopulta minulla oli suhteellisen lyhyt matka enää Tampereelle. 3/4 olin varmaankin taittanut matkasta. Mutta konepa päätti ruveta irtisanomaan suhdettaan autopilottiin. Olin puhumassa puhelimessa lennon loppuosan aikana enkä oikein kyennyt keskittymään itse asiaan sen vuoksi.

Päätin lopulta lentää vanhanaikaisesti ilman autopilottia loppumatkan kentälle.

Kaasun olin sitten vielä säätänyt täysille. Tajusin tämän lisäksi jossain vaiheessa pistää potkurinlapojen asennon "täysille". Sain näin lisää nopeutta.

Autopilotin jatkuvan poiskytkeytymisen ja nopeuden selvän vähenemisen johdosta olisi kyllä huonommankin lentäjän pitänyt keksiä, että ollaan menettämässä peli jäätämisen vuoksi.

Siinä kävi sitten tosiaan lopulta niin, että menetin lentokoneen hallinnan. Siitä ei sitten enää oikaistu.

Ilmeisesti kannattaisi laittaa jäänesto päälle, kun kylmässä lentelee pitempiä matkoja. Jäätä oli kertynyt vääriin paikkoihin.

Yleensähän jäätämisestä tulee ongelma sen vuoksi, että siipiin kertyy liikaa jäätä ennen pitkää. Ilman normaali kulku siiven yli on näin häiriintynyt, mikä johtaa siipien nostovoiman katoamiseen.

Ja tästähän taisi tässä putoamisessani Suomen taivaalta olla kysymys.

Pitotputkien lämmitys kannattaisi laittaa myös päälle tällaisissa olosuhteissa lentäessä.

Olin muuten huomannut juuri ennen lennon päättymistä, että ampeerimittari kolkutteli nollaa. Kylmä ei tee hyvää sähköjärjestelmillekään.

Ja minä kun olin murehtinut vain sitä, että muistanko laittaa laskeutumisvalot päälle, kun olen tekemässä laskeutumista kentälle.

Pimeässä lentäminen oli kyllä myöskin ollut lievästi jännittävää. Joutui luottamaan täysin mittareihinsa, kun ulos katsoessa näkyi huomattavan vähän tilanteeseen liittyviä vihjeitä.

Jos en olisi pudonnut jäätämisestä aiheutuneen sakkaamisen vuoksi, niin olisin varmaankin otsikoinut tämän blogimerkintäni näin: "En pelkää enää pimeää!"

Jos kykenee ottamaan huomioon maastonmuodot ja maaston korkeudet ja jos on mahdollista käyttää hyväkseen radiomajakoita, niin en nykyään näe, että pimeässä lentäminen olisi minulle enää mikään isompi ongelma.

Tämä oli kai ensimmäinen jäätämisestä johtuva lento-onnettomuuteni.

Nyt voin sanoa myös, että perämiehestä olisi ollut tällä kertaa suuresti apua. Tämä olisi voinut hoitaa osan tehtävistä minun puhuessani puhelimessa. Kaksi lentäjää ohjaamossa on myös siitä kiva asia tosimaailmassa, että toinen lentäjä voi aina huomata toisen lentäjän tekemät virheet.

Vielä ei edes ollut ollut aika lähestymis- ja laskeutumistoimenpiteisiin ryhtymiselle, joten ohjaamorauha ei ollut periaatteessa vielä välttämätöntä. Mutta olisi se tietysti auttanut, jos en olisi puhunut puhelimessa.

Ja sitä paitsi odotin paraikaa TLC-kanavalta klo 19.55 alkavaa minulle hyvin tärkeän paise- yms. televisio-ohjelmien kavalkadin alkamista.

No, myöhemmin päätin yrittää pakkasessa pimeällä lentämistä uudestaan.

Pistin kaikki mahdolliset löytämäni jäätämisen estoon liittyvät järjestelmät koneessani ensin päälle, mukaan lukien pitot-putkien lämmityksen.

Nousin sitten Helsinki-Malmilta ilmaan. Otin suunnaksi suurin piirtein etelälounaan. Nousin 3000 jalkaan, jossa korkeudessa ajattelin taittaa melkein koko matkan.

Tarkoitukseni oli lopulta laskeutua länsi-itä-suunnassa Tallinnan lentokentälle.

Huomasin, että hyvän matkan päässä Tallinnasta länteen sijaitsi sotilaslentokenttä.

Tallinnassa ulkolämpötila näytti olla sillä hetkellä olevan kolme astetta pakkasta, ja kolmessatuhannessa jalassa lentäessäni ulkona oli pakkasta kymmenen astetta. Kiva, että lentokoneeni varustukseen kuului lämpömittari.

Mutta tarkkasin silmä kovana nopeusmittaria. Nopeus pieneni kaiken aikaa jostain syystä, vaikkakin erittäin hitaasti. Aloin olla huolissani. Säädin lopulta moottoritehot täysille. Päästyäni lopulta lähemmäs Viron rannikkoa koneeni kuitenkin sakkasi.

Seurasivat eeppiset taistelut, joissa yritin saada koneeni jälleen hallintaani. Korkeus tippui tänä aikana runsaasti. Jotenkin kummasti juuri ennen meren pinnan saavuttamista pääsin jälleen tilanteen herraksi.

Vakautin koneeni lentämään 1.200 jalassa.

Vilkaisin, mitä simulaattorin "elävä kartta" sanoo pilvisyydestä. Sitä oli todella paljon. Ilmeisesti korkeammalla lentäessä olosuhteet olivat olleet jäätäviä. Jatkossa sopivissa olosuhteissa kannattaisi minun varmaankin pyytää säätiedot ennen lentämään ryhtymistä.

Sadetta en silti missään vaiheessa ollut havainnut, edes lumisadetta.

Moottorini pauhasivat täysillä. Pikku hiljaa nopeus lisääntyi. Ilmeisesti jää irtosi tai suli sieltä, missä sitä oli. En kuitenkaan uskaltanut enää ottaa korkeutta. Hiukan huonot näköalat noin matalalla lentäessä, mutta ainakin koneeni pysyi nyt ilmassa.

Lopulta nopeuteni oli kohonnut jopa nopeusmittarissa keltaisella merkityn alueen viereen asti. Tässä vaiheessa päätin jo lievästi vähentää moottorien höökyä. Taitaisin päästä perille ilman sitäkin.

Pääsin sitten kuivan maan ylle ja otin suunnaksi 150 astetta, jolla pääsisin sopivaan asemaan Tallinnan kiitotien länsipuolelle.

Yritin vaihtaa autopilotista koneeni olemaan radiomajakan ohjastama, mutta ilmeisesti pienestä korkeudesta johtuen tämä ei onnistunut.

Säädin sitten manuaalisesti autopilotista suunnan itään.

Onnistuin pienestä korkeudesta huolimatta asemoimaan itseni ja lentokoneeni sopivaan sijaintiin laskeutuakseni kiitotielle 08.

En ollut viitsinyt edes pistää laskeutumisvaloja päälle.

Laskeutuminen onnistui ihanan hyvin, vaikka kiitotien pinta ilmeisesti oli liukas.

Päätin ottaa joksikin aikaa hermolomaa jäätävissä olosuhteissa lentämisestä ja suljin pelitietokoneeni.

Mielestäni tuo nopeuden putoaminen noin pahasti viittaa kyllä johonkin muuhun kuin siipien jäätämiseen. Jokin muu järjestelmä siellä oli ruvennut temppuilemaan.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja