Kärnä: Lancasterilla, Spitfirellä ja P-47 Thunderboltilla Honolulusta

Olen viime päivinä lennellyt yhdellä sun toisella koneella. Kyse on ollut ennen kaikkea kokeiluista, enkä ole katsonut sopivaksi kirjoitella niistä mitään kertomuksia.

Illalla olin näyttänyt käymään tulleelle wanhalle toverilleni Lasselle, kuinka toisen maailmansodan aikaisella nelimoottorisella pommikoneella | Avro Lancasterilla lennetään. Tietenkin hän sai samalla tarkastella uutta hienoa neljälle moottorille käyvää kaasuvipuhärpäkettäni.

Koska minulla on taipumusta koelentäjän ammattiin, onnistuin lennossani hyvin, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin lentänyt konetyypillä. Kun piti näyttää toiselle omaa osaamista, niin silloin tietenkin teki parhaansa.

Tein vain lyhyen lennon, koska oli muutakin esiteltävää simulaattorissa.

Lensin Havaijin Oahun saarella Honolulusta käsin. Oahu on lempilentopaikkojani, koska tunnen sen hyvin. Toki sen maisemat ovat myöskin varsin tunnistettavia.

Myöhemmin saman päivän aikana olen varsin poikkeuksellisesti lennellyt öiseen aikaan. Piti laittaa pöytätietokoneen äänenvoimakkuus tietysti pienemmälle sitten, mikä ikävä kyllä kuluttaa immersiota. X-Plane 11 -lentosimulaattoria käytin.

Lensin toisen maailmansodan aikaisella ikonisella hävittäjälentokoneella, yksimoottorisella Supermarine Spitfirellä, tyyppiä Mk IX.

Spitfire saattoi mallista riippuen olla vähän erinäköinen, mutta ne koneen versiot, joissa on kuplakuomu sekä täyselliptiset siivet ovat varsin kauniita. Likimain kaikki ihmiset ovat samaa mieltä asiasta, luultavasti.

Spitfire on maakäsiteltävyydeltään kauheahko. Sen laskutelineiden renkaiden "raideväli" on kapea, joten kone on siksi kiikkerä, ja koska siinä ei ole nokkapyörää vaan kannuspyörä, sen ohjaamosta on vaikea nähdä eteensä silloin, kun kannuspyörä on maassa. Koneen perä myöskin keikkuu helposti, kun lähtökiihdytyksessä nopeus kasvaa tarpeeksi. Sen kanssa pitää olla varovainen.

Äsken joka tapauksessa lensin sillä. Taaskin Oahulla.

En tehnyt pitkää lentoa, vaan melko pian laskeuduin lentokentälle. Tarkoitukseni olikin yrittää tehdä mallilasku, mutta se ei täysin onnistunut. Koska olin varovainen ja lensin kieli keskellä suuta, niin pyörät toki koskettivat maata melko lailla oikealla tavalla, mutta sitten homma meni vähän kiikkeräksi. Ei sentään mennyt kone ympäri eikä mitään rikkoutunut. Spitfireni pysähtyi lopulta kiitotien pientareen puolella. Oli sentään vielä asfaltilla eikä ollut ajautunut nurmikolle asti.

Ilmassa Spitfire on kyllä mukava käsiteltävä. Myöskin sen mittarit näkyvät varsin hyvin simulaattorissa.

Seuraavaksi päätin jatkaa lentelyä samassa paikassa Republic P-47 Thunderboltilla, D-malli kyseessä. Kyseessä on myöskin toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka kunnostautui erityisesti maataistelukoneena. Nykyään puhuttaisiin rynnäkkökoneesta.

Thunderboltia oli vaikea saada ammuttua alas sen vuoksi, että se oli hyvin panssaroitu strategisista kohdista.

Tämäkin on kannuspyöräinen kone. Toisen maailmansodan aikana nokkapyöräiset lentokoneet olivat poikkeus, eivät sääntö.

X-Plane 11:n Thunderboltin ohjaamo on sikäli pettymys, että sen mittaristo näkyy huonosti, jos tarkoitus on vielä nähdä uloskin lentokoneesta. Ja kun zoomia ulos ei saa sen enempää kuin saa. Pahus!

Näkyvät kello, nopeusmittari, kompassi, keinohorisontti ja kierroslukumittari, mutta ei esim. korkeusmittari.

Mutta piti sillä nyt kuitenkin lentää, kun kerran tämän koneen olin valinnut varta vasten.

Päätin tehdä samanlaisen kierroksen kuin edellisellä lennolla.

Koneen moottorin aiheuttama vääntämomentti ei ollut yhä suuri kuin oli ollut Spitfirellä. Voi johtua ihan koneen painosta.

Lähtökiihdytys tuntui mukiinmenevältä.

Kone nousi mukavasti ylös. Huomasin sitten, että X-Plane 11:ssä pystyy näkymää hilaamaan alas- ja ylöspäin nuolinappäimillä. Tämäpä hieno ominaisuus!

Ilmeisesti laskeuduin liian jyrkästi kenttään, sillä kone pompahti takaisin ilmaan. Päätin tehdä ylösvedon. Koneen moottorin ääni ei kuitenkaan enää kuulunut.

Päätin kaartaa sitten heti takaisin lentokentälle. Juuri ennen kentällä pääsyä päättelin, että moottori on varmaankin sammunut. Teho ei nimittäin lisääntynyt väännettyäni kaasua isommalle. Putosin mereen.

Ilmeisesti koneen potkuri oli vain pyörinyt ilmavirran mukana. Jostain olisi varmaan saanut potkurinlavat säädettyä vähemmän jarruttaviksi. Pitää varmaan myöhemmin opetella tämänkin säätäminen.

Päätin lopettaa lentämisen sitten tähän.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Epäammattimaista lentämistä minulta

Siunatkaa, minua isä. Edellisestä lennostani on viikko.

Oikeasti en ole katolinen.

Asensin ensitöikseni tänään X-Plane 11 -lentosimulaattoriini joukon ylimääräisiä lentokoneita. Niitä saa imutettua pelin harrastajayhteisön sivuilta.

Lopulta käynnistin sitten pitkästä aikaa simulaattorin.

Valitsin koneekseni Bell Airacobra P-39:n, joka on toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalaista tuotantoa oleva yksimoottorinen hävittäjälentokone. Pidän tästä koneesta siksi, että toisin kuin eräissä sitä paljon ikonisemmissa ajan sotalentokoneissa siinä on nokkapyörä, jonka ansiosta lentäjä näkee koneella kiitoradalla ajaessaan eteensä kunnolla.

Airacobrassa moottori sijaitsikin rungossa lentäjän takana.

Koneen ainoa selvä vika on se, että siinä poistutaan koneesta oven kautta. Tämä aiheutti sodan aikana jonkin verran kuolemia, koska aina silloin tällöin lentäjän jouduttua poistumaan koneestaan kesken tehtävän koneen peräsin saattoi iskeytyä häneen. Neuvostoliitossa käytettiin myös konetyyppiä, ja siellä lentäjiä ohjeistettiinkin sitten laskeutumaan aina kun mahdollista koneella, koska pelastautuminen siitä laskuvarjolla oli vaarallista.

Päätin jatkaa lentämistä Havaijiin kuuluvalla Oahun saarella, joka kuuluu lempialueisiini. Lähtökenttä oli Honolulussa.

Säädin korkeusperäsintrimmiä sopivaksi. Tosin en tiedä, että vaikuttiko se mitään, koska alun jälkeen en koskenut siihen enää ollenkaan.

Seisontajarrut pois päältä, ja säädin koneen ainoan moottorin kaasun täysille. Tarkastelin nopeusmittarin lukemaa ja lopulta vedin sauvasta kevyesti itseeni päin. En vetänyt konetta jyrkkään nousuun.

Kyseessä on minulle uusi konetyyppi, enkä yrittänytkään opetella koneen lento-ominaisuuksia kovin perusteellisesti lentäessäni ensimmäistä kertaa sillä.

Huomasin välillä alentaneeni moottorin tehoja vähän liikaa. Pistin niitä kovemmalle, ja pääsin ilmassa sitten sopivaan asemaan, josta näki kunnolla alapuolelleen.

Suuntasin Honolulusta sivussa olevalle läheiselle lentokentälle, jolle laskeuduin kätevästi ja hyvin.

Seuraavat kaksi lentoa tein myöskin Honolulusta käsin.

Seuraavalle lennolle valitsin koneekseni kolmimoottorisen suurehkon suihkukoneen DC-10:n, vaikka konetyypillä ei kukaan ole lentänyt aikoihin. Isälleni, joka oli ollut nk. lentävä mekaanikko Finnairilla, se oli kuitenkin ollut tuttu kone, joten lennän koneella henkilökohtaisista syistä.

Kone käyttäytyi lähtökiihdytyksessä ja nousuunlähdössä hyvin. Jatkossa jouduin säätämään runsaasti korkeusperäsintrimmiä. Päätin säädellä moottorien tehoakin.

Ennen kuin pääsin laskeutumaan yhtään minnekään, niin DC-10:ni päätti kääntää nokkansa sen verran lujaa ylöspäin, että ilmeisesti veri pakeni päästäni moottoreiden pauhatessa riittävän lujalla. Näkökenttä hämärtyi ja lopulta pimeni. En nähnyt lopulta mitään. Päätin keskeyttää tehtävän ennen virtuaalista kuolemaani.

Ehkä tehon vähentäminen olisi auttanut kyllä näkemistä.

Kolmatta lentoani varten valitsin kaksimoottorisen ja hitaan potkuriturbiinilentokone Kaksois-Saukon, joka kuuluu lempikoneisiini.

Säädin ennen lähtökiihdytystä taas korkeusperäsintrimmin sopivaksi. Lähtökiito ja nousu olivat normaaleja.

Sitten huomasin, etten ollut tainnut olla tänä iltana täysissä sielun voimissa. Olin unohtanut kokonaan laskusiivekkeiden käytön. Ne olivat kaikilla lennoillani tänään olleet jonkin verran ulkona.

Tuli tunne, että muistini on temppuillut ennenkin, kun on kyse ollut laskusiivekkeistä.

Huomasin myös, että kone pyrki kääntymään oikealle moottorien ollessa säädetty samalle teholle. Säädin tehot sitten sellaisiksi, että koneen oikea moottori antoi pikkaisen enemmän tehoa kuin vasen. Kone kulki nyt suoraan.

Käänsin koneen kiitorataa kohti. Aloitin laskeutumisen. Tarkkailin nopeusmittaria. Olin laittanut laskusiivekkeet täysin ulos, mikä oli ehkä liioittelua.

Mutta onnistuin laskeutumisessa erinomaisesti. Pyörien kosketettua kiitoradan pintaa säädin kaasuvivuista moottorit tyhjäkäynnille ja sen jälkeen säädin potkureiden lapakulmat jarruttaviksi. Pistin myös jarrut päälle. Kone pysähtyi erittäin lyhyellä matkalla. Tällä konetyypillä ehkä kannattaisi minun joskus kokeilla Alankomaitten Länsi-Intiassa laskeutumista Saban saaren lentokentälle. Voin sanoa kokemuksesta, että se on varsin pirullinen.

PS. Sain juuri tietää, että Saba ei kuulu enää hallinnollisesti Alankomaitten Antilleihin. Viime Jeesuksen vuoden 2023 lokakuussa Sabasta, Bonairesta ja Sint Eustatiuksesta oli tullut erityiskuntia ja Sint Maartenista sekä Curaçaosta autonomisia alueita.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Cessna 172 Skyhawk on minun erityisalani

Pitää sitä X-Plane 11 -simulaattoria tahkota edelleen.

Päätin aloittaa taas kerran lentoni Honolulusta. Lentokoneekseni valitsin saman kuin edellisellä kerralla eli nelimoottorisen Boeing 747-400:n.

Olin saanut juuri tietää, että M-näppäintä klikkaamalla näppäimistöstä saa esiin interaktiivisen kartan. Istunnon aluksi sitten klikkasin sitä.

X-Plane 11:ssä on paljon uutta opeteltavaa.

Ilmaannousu koneella oli rutiinia. Lentelin enemmänkin Oahun saaren maisemissa ja yritin laskeutumista. Yhä uudestaan. Ei onnistunut. Aina piti tehdä lopuksi ylösveto. Ehkä pitäisi löytää sellainen alue lennettäväksi, jossa ei olisi vuoria. Niiden yli lentäminen nostaa aina lentokorkeutta huimasti, ja sitten on ikävä pienellä alueella laskeutua alemmas ajoissa kyetäkseen laskeutumaan.

Joku sellainen alue lennettäväksi, joka ei ole kovin vaikeasti hahmotettavissa ja jossa ei ole vuoria.

Uusi kaasuvipuhärpäkkeeni toimi toki edelleen mainiosti. Sitä on ilo käyttää.

No, päätin sitten vihdoinkin palata wanhaan tuttuuni eli Cessna 172 Skyhawkiin.

Ensin tarkistin, että säätyyhän lentokoneen ainoa moottori härpäkkeen vasemmanpuoleisimmasta säätimestä.

Seuraavaksi käänsin moottorien 2, 3 ja 4 kaasuvivut "tyhjäkäynnille", koska tässä konetyypissä ei niitä ole, siis näitä kolmea moottoria. Ovat myös vivut poissa häiritsemästä.

Säädin korkeusperäsintrimmin nousuun sopivaan asentoon. Otin seisontajarrut pois päältä. Pistin laskusiivekkeitä hieman ulos.

Ja pistin ainoan moottorin kaasun täysille. Katsoin nopeusmittarista, milloin olisi sopiva aika vetää kevyesti sauvasta itseeni päin. Ja, oi, katso: nousin taivaan sineen.

Lennettyäni hetken aikaa suoraan edelleen keräten nopeutta pienensin moottorin tehoja, säädin korkeusperäsintrimmiä tasapainoisemmaksi ja käväisin lähellä kaupunkia. Käänsin sitten koneeni oikealle. Tässä vaiheessa huomasin, etten ollut muistanut vetää takaisin sisään laskusiivekkeitä. Ilmankos oli tuntunut lento hieman hitaalta! Mutta nyt sitä oli jo turhaa ruveta tekemään. Olin jo lähellä lähintä kiitotietä.

Joka oli merenpuoleisin kiitotie. Sopivasti kaasua vähensin ja lievästi säädin korkeusperäsintrimmistä konetta nokkapainoisemmaksi.

Laskeutuminen merenpuoleisimmalle kiitotielle onnistui täydellisesti.

Tällä lentokoneella minä tämän aina osaan, riippumatta käyttämästäni lentosimulaattorista.

Boeing 747 on minulle kuitenkin sen vuoksi tärkeä lentokone, että koska siinä on neljä moottoria, niin kaasuvipuhärpäkkeeni avut tulevat paremmin käyttöön.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Boeing 747:llä Helsinki-Tallinna -väliä ja Honolulun tienoilla

Päätin tänään sitten viimeinkin jatkaa uuden kaasuvivusto- yms. härpäkkeeni kokeilemista ja käyttöä. Ja koska se toimii kunnolla kolmesta käyttämästäni lentosimulaattorista vain X-Plane 11:ssä, päätin käynnistää tämän.

Valitsin lentokoneekseni nelimoottorisen Boeing 747-400:n. Siksi vain, koska siinä on neljä moottoria ja uudella härpäkkeelläni on mahdollista säätää neljää moottoria kutakin yksitellen.

Lähtöpaikaksi valitsin Helsinki-Vantaan.

Ensin piti tarkistaa se, että reagoiko lentokone oikein peliohjaimeeni. Ensin ei tehnyt mitään, mutta sitten ymmärsin, että pitäisi varmaan laitteen piuha yhdistää tietokoneeseen. Sen tehtyäni kaikki vaikutti tässä vaiheessa toimivan normaalisti. Myös suihkunpoikkeutin näytti toimivan.

Pistin laskusiivekkeitä hieman ulos. Pistin korkeusperäsintrimmistä konetta hieman peräpainoiseksi. Otin seisontajarrut pois päältä B-näppäintä painamalla.

Ja sitten eteenpäin. Työnsin neljän moottorin tehot vivuista aluksi lähes täysille.

Kone nousi melko nopeasti ilmaan. Vähensin tehoja ja vedin laskutelineet sekä laskusiivekkeet sisään.

Koska Helsinki-Vantaan ja Tallinnan välinen reitti on minulle lievästi tuttu, päätin lentää Tallinnaan.

Vähensin korkeusperäsintrimmistä peräpainoisuutta.

Oli ilo käyttää näihin asioihin uuttaa lentopelihärpäkettäni. Sen käyttö paransi huomattavasti immersiota eli kokemusta siitä, että on oikeasti lentämässä lentokoneella.

Käänsin koneen etelän suuntaan. Ja sitten rupesin leikkimään lentokoneen autopilotin kanssa. Sen käyttämään opetteleminen lennossa oli lievästi turhauttavaa. Näitä joutuu opettelemaan jatkossa sitten enemmän.

Kone päästeli välillä varoituksia. En aina ollut varma, että mitä mikäkin niistä tarkoitti. Yksi varoituksista varmaankin liittyi liian suureen nopeuteen ollessani laskemassa korkeutta.

Lopulta en enää täsmälleen tiennyt, missä olin. Päättelin, että en löydä Tallinnan lentokenttää tähän hätää, joten parempi mennä aloittamaan lentoa sellaiseen paikkaan, jonka tunnen paremmin.

Menin Havaijille Oahun saarella sijaitsevalle Honolulun lentokentälle. Honolulu on minulle viimeksi kuluneiden vuosien aikana erittäin tutuksi tulleen epäkaupallisen FlightGear-lentosimulaattorin oletuslentokenttä.

Päätin käyttää samaa lentokonetta edelleen eli Boeing 747-400:ta.

Tapahtui normaali nousu kiitoradalta. Päätin tehdä oikean eli meren kautta kierroksen takaisin lentokentälle. Mutta taisin eksyä siinä rytäkässä. Olisi ilmeisesti kannattanut tehdä kierros toiselta puolelta, vaikka sitten olisi joutunut väistämään vuoria. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut se, että olisin lentänyt lähempänä saarta ja kaartanut sitten vasemmalle, vaikka olisin joutunut paluumatkalla ylittämään vuoret.

Päätin lopettaa kokeiluni tällä kertaa tähän. Päätin, että seuraavalla X-Plane -istunnollani aion lentää jollain hitaalla pienkoneella, jolla pääsee paremmin tarkkailemaan maisemia. Opettelee sillä lentäen sitten maisemat uudestaan ennen kuin taas tarttuu suuren matkustajalentokoneen ohjaimiin.

Tuli mieleen lentoistuntoni aikana myös sellainen, että minun pitää ottaa selvää, että missä suhteissa X-Plane 12 on 11-versiota edistyneempi. Olen kyllä versiota 12, joka on uusin simulaattorin versio toistaiseksi, yhden kerran tahkonnut erään kaverini luona käydessäni, mutta kokemus jäi silloin lyhyeksi.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Kaasuvivusto neljälle moottorille saapui

Tänään kaupassa käynnin jälkeen kävin noutamassa lähikaupan pakettiautomaatista pakettini, joka sisälsi tärkeän lisäosan lentosimulaattoritouhuihini. Tavara oli muuten saapunut ihmeteltävän nopeasti, kun ottaa huomioon, että tilatessa oli annettu tieto, että saapumisessa voi kulua viikkoja. Nyt kului vain päiviä. Hienoa.

Ja täytyy sanoa, että olisin kyllä tarvinnut autokyydin itselleni ja tuolle laatikolle. En ollut etukäteislaskelmissani ottanut huomioon sen suurta painoa ja kokoa. Onnistuin kuitenkin sen raahaamisessa kämpilleni ihan omin käsin ja jaloin läpi kelin, joka oli paitsi liukas, niin myös loskainen ja vetinen. Enkä liukastunut kertaakaan. Sen verran kova hiki oli päällä kotiin päästyäni, että nautin suoraa päätä yhden vihreän fassbrause-juoman. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Fassbrause on olutpohjainen alkoholiton juoma, joka ei kuitenkaan maistu oluelta.

Tämä "lisäosa" on siis kaasuvivusto neljälle moottorille, eli sillä pystyy säätämään moottorien tehoa moottorikohtaisesti. Valmistaja on Honeycomb ja laite on nimeltään Bravo Throttle Quadrant.

Ja ei kun ohjelmoimaan laitetta normaaleihin lentosimulaattoreihini. Niin FlightGearissä kuin GeoFS:ssä tuki kaasuvivustohässäkälleni on näköjään vaillinainen. Oikeastaan olin jo etukäteen ounastellut, että näin olisi.

Koska pelikoneelleni olin tullut aikoinaan ostaneeksi Laminar Research -lafkan hirveän hienon X-Plane 11 -lentosimulaattorin, niin päätin seuraavaksi kokeilla härpäkettä sillä. Vasta suhteellisen vähän aikaa sitten oli ilmestynyt simulaattorista vielä hienompi versio 12, mutta en ole toistaiseksi vielä ostanut sitä.

Koska normaalit lentosimulaattoritoverini ovat käyttäneet vain em. epäkaupallisia simulaattoreita, en minä ollut jaksanut viime vuosina paljoa tahkota ihan yksin X-Plane 11:llä.

Olin varma siitä, että härpäke toimisi täsmälleen kuten pitääkin X-Planessa. Kyseessä on kovan luokan kaupallinen lentosimulaattori kuitenkin.

Ja niin se tekikin. Ohjelmoin graafisen käyttöliittymän kautta härpäkkeen toimimaan.

Bravo Throttle Quadrantissa voi vaihtaa vipujen päitä, jos haluaa käyttää vipuja johonkin muuhun.

Minun laitteessani vivut toimivat seuraavasti nyt, vasemmalta oikealle:

Korkeusperäsintrimmi, kaasuvivut moottoreille 1, 2, 3 ja 4 ja laskusiivekkeet. Oikeanpuoleisimmassa päässä laitetta ylempänä on ylös-alas-napukka, jonka päällä lukee flaps, joka sana tarkoittaa laskusiivekkeitä. Sille en keksinyt vielä käyttöä. Laskusiiveke-vipu toimii tarkoitukseen paremmin.

Moottorivipuihin kuuluu hienoa kyllä myös suihkunpoikkeuttimen vipu. Suihkunpoikkeutin siis on suihkumoottoreihin kuuluva lisäosa, joka laskeutumisen jälkeen ja koneen pyörien osuttua kiitorataan suuntaa osan moottorin suihkusta eteenpäin näin mahdollistaen lyhyemmän jarrutusmatkan.

Ylempänä vasemmalla härpäkkeessä on vielä vipu laskutelineille.

Laitteen oikeassa kyljessä on myöskin säädin vipujen jäykkyydelle.

Vasemmalla kyljessä taas on korkeusperäsimen autopilottitrimmin pyörintäkiekko, jonka käyttäytymisestä näkee, jos autotrimmi tekee jotakin.

Näiden lisäksi härpäkkeeseen kuuluu vielä aimo joukko ohjelmoitavia nappeja, joiden joukossa kierrettävä autopilotin valitsin. Niiden käyttöön voin tutustua myöhemmin, varsinkin jos eräs myös oikeita lentokoneita lentänyt lentotuttuni tulee joskus käymään.

Ohjelmoimisessa meni aikaa, mutta lopulta olin saanut homman tehtyä. Testikoneeksi olin valinnut nelimoottorisen matkustakoneen Boeing 747-400:n. Harjoitin pikkaisen aikaa kaoottisehkoa lentämistä sillä.

Jännitys oli elimistössäni ollut sen verran tiiviihkö, että päätin jatkaa uuden laitteeni kokeilemista ja käyttämistä vasta myöhemmin. Siitä tulee sitten jotain raporttia tänne.

Ilmeisesti joudun jatkossa lentämään välillä X-Planella, siis jos haluan käyttää kallista uutta laitettani johonkin.

PS. 24.1.2024: Viimeisenä tuunasin saksilla härpäkkeen kuljetusvaahtomuovijutusta telineen sille. Ja lisäsin kuvan tuohon.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Peliohjaimista

Peliohjaimenani kotosalla toimii Logitech Extreme 3D Pro -joystick. Siinä lentokoneen sivuperäsimiä käytetään kiertämällä sauvaa joko vasemmalle tai oikealle. Oikeassa lentokoneessa sivuperäsimiä käytettäisiin polkimilla. Tietenkin myös koneen kallistukset onnistuvat sillä.

Peliohjaimessani on myös kaasuvipu ja runsaasti ohjelmoitavia painikkeita.

Logitech Extreme 3D Pro on tarkoitettu oikeakätisille pelaajille. 

Yhdellä toverillani taas on peliohjaimena Thrustmaster T.16000M. Koska hän sattuu olemaan vasenkätinen, tämä peliohjain sopii hänelle, koska se muotoilultaan sopii kumpaan käteen vain.

Olen tavannut ajatella, että olisi kiva, jos omistaisin polkimet. Mutta kun kämpässäni on rajallisesti tilaa, niin periaatteessa neljälle moottorille toimiva kaasukahvaisto olisi minulle vielä tärkeämpi. Harvassa lentokoneessa on useampaa moottoria kuin neljä.

Olen tehnyt havainnon, että tuollaisia kaasuvivustoja oikeasti on myynnissä. Tämä on suuri uutinen minulle. Ostan sellaisen joskus.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. 23.1.2024: Vain jokunen päivä myöhemmin kaasuvivusto neljälle moottorille saapui.

Kärnä: Cessna 172P:n puikoissa tuulen tuiverrettavana Honolulussa

Kotilentosimulaattoreissa on mahdollista myös säätää säätila haluamansa laiseksi.

Säädin FlightGear-simulaattorista tuulen 20 solmuun (37 km/h). Pistin mukaan myös hieman puuskiakin.

Lentokoneekseni olin valinnut Cessna 172P:n. Nousin Honolulun kentältä ilmaan. Mutta, oi, katso: kun olin aikeissa kääntyä takaisin lentokentälle päin etsiäkseni tuulen suunnan ilmaisevaa tuulipussia näkymästä, koneen liikehdintä muodostui kiikkeräksi enkä kyennyt enää pelastamaan matalasta korkeudesta sitä, kun kone kallistui "yllättäen" lisää.

Painoin sitten Reset-napukkaa ja pelinäkymän palauduttua säädin tuulennopeuden hiukan pienemmäksi eli vain 14:ään solmuun.

Lähtökiihdytyksen yhteydessä vedettyäni ohjaussauvasta lopulta itseeni päin, annoin koneen rauhassa lisätä nopeutta tarpeeksi pitkän aikaa. Sitten lähdin taas etsimään tuulipussia.

Cessna käyttäytyi kiikkerästi, mutta ei ollut mitenkään mahdoton hallita, ainoastaan jossain määrin vaikea. En kuitenkaan löytänyt tuulipussia. Mielestäni niitä pitäisi siellä kyllä olla.

Tuulen voimakkuus tuntui kuitenkin pelottavalta. Onneksi ei sentään satanut (sadetta en ollut säätänyt tulemaan).

Tajusin sitten säätää sivuperäsintrimmistä sivuperäsintä hieman oikealle, jotta edes potkurin akselin aiheuttama kallistustaipumus vasemmalle olisi pienempi.

Lentelin alueella jonkin aikaa, ja lopulta päätin laskeutua. Kun nopeutta piti tässä vaiheessa hidastaa, niin kone muuttui entistäkin kiikkerämmäksi. Onnistuin kuitenkin laskeutumaan kunnialla. Ja jarruttamaankin koneen pysähdyksiin.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta