Olen viime päivinä lennellyt yhdellä sun toisella koneella. Kyse on ollut ennen kaikkea kokeiluista, enkä ole katsonut sopivaksi kirjoitella niistä mitään kertomuksia.
Illalla olin näyttänyt käymään tulleelle wanhalle toverilleni Lasselle, kuinka toisen maailmansodan aikaisella nelimoottorisella pommikoneella | Avro Lancasterilla lennetään. Tietenkin hän sai samalla tarkastella uutta hienoa neljälle moottorille käyvää kaasuvipuhärpäkettäni.
Koska minulla on taipumusta koelentäjän ammattiin, onnistuin lennossani hyvin, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin lentänyt konetyypillä. Kun piti näyttää toiselle omaa osaamista, niin silloin tietenkin teki parhaansa.
Tein vain lyhyen lennon, koska oli muutakin esiteltävää simulaattorissa.
Lensin Havaijin Oahun saarella Honolulusta käsin. Oahu on lempilentopaikkojani, koska tunnen sen hyvin. Toki sen maisemat ovat myöskin varsin tunnistettavia.
Myöhemmin saman päivän aikana olen varsin poikkeuksellisesti lennellyt öiseen aikaan. Piti laittaa pöytätietokoneen äänenvoimakkuus tietysti pienemmälle sitten, mikä ikävä kyllä kuluttaa immersiota. X-Plane 11 -lentosimulaattoria käytin.
Lensin toisen maailmansodan aikaisella ikonisella hävittäjälentokoneella, yksimoottorisella Supermarine Spitfirellä, tyyppiä Mk IX.
Spitfire saattoi mallista riippuen olla vähän erinäköinen, mutta ne koneen versiot, joissa on kuplakuomu sekä täyselliptiset siivet ovat varsin kauniita. Likimain kaikki ihmiset ovat samaa mieltä asiasta, luultavasti.
Spitfire on maakäsiteltävyydeltään kauheahko. Sen laskutelineiden renkaiden "raideväli" on kapea, joten kone on siksi kiikkerä, ja koska siinä ei ole nokkapyörää vaan kannuspyörä, sen ohjaamosta on vaikea nähdä eteensä silloin, kun kannuspyörä on maassa. Koneen perä myöskin keikkuu helposti, kun lähtökiihdytyksessä nopeus kasvaa tarpeeksi. Sen kanssa pitää olla varovainen.
Äsken joka tapauksessa lensin sillä. Taaskin Oahulla.
En tehnyt pitkää lentoa, vaan melko pian laskeuduin lentokentälle. Tarkoitukseni olikin yrittää tehdä mallilasku, mutta se ei täysin onnistunut. Koska olin varovainen ja lensin kieli keskellä suuta, niin pyörät toki koskettivat maata melko lailla oikealla tavalla, mutta sitten homma meni vähän kiikkeräksi. Ei sentään mennyt kone ympäri eikä mitään rikkoutunut. Spitfireni pysähtyi lopulta kiitotien pientareen puolella. Oli sentään vielä asfaltilla eikä ollut ajautunut nurmikolle asti.
Ilmassa Spitfire on kyllä mukava käsiteltävä. Myöskin sen mittarit näkyvät varsin hyvin simulaattorissa.
Seuraavaksi päätin jatkaa lentelyä samassa paikassa Republic P-47 Thunderboltilla, D-malli kyseessä. Kyseessä on myöskin toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka kunnostautui erityisesti maataistelukoneena. Nykyään puhuttaisiin rynnäkkökoneesta.
Thunderboltia oli vaikea saada ammuttua alas sen vuoksi, että se oli hyvin panssaroitu strategisista kohdista.
Tämäkin on kannuspyöräinen kone. Toisen maailmansodan aikana nokkapyöräiset lentokoneet olivat poikkeus, eivät sääntö.
X-Plane 11:n Thunderboltin ohjaamo on sikäli pettymys, että sen mittaristo näkyy huonosti, jos tarkoitus on vielä nähdä uloskin lentokoneesta. Ja kun zoomia ulos ei saa sen enempää kuin saa. Pahus!
Näkyvät kello, nopeusmittari, kompassi, keinohorisontti ja kierroslukumittari, mutta ei esim. korkeusmittari.
Mutta piti sillä nyt kuitenkin lentää, kun kerran tämän koneen olin valinnut varta vasten.
Päätin tehdä samanlaisen kierroksen kuin edellisellä lennolla.
Koneen moottorin aiheuttama vääntämomentti ei ollut yhä suuri kuin oli ollut Spitfirellä. Voi johtua ihan koneen painosta.
Lähtökiihdytys tuntui mukiinmenevältä.
Kone nousi mukavasti ylös. Huomasin sitten, että X-Plane 11:ssä pystyy näkymää hilaamaan alas- ja ylöspäin nuolinappäimillä. Tämäpä hieno ominaisuus!
Ilmeisesti laskeuduin liian jyrkästi kenttään, sillä kone pompahti takaisin ilmaan. Päätin tehdä ylösvedon. Koneen moottorin ääni ei kuitenkaan enää kuulunut.
Päätin kaartaa sitten heti takaisin lentokentälle. Juuri ennen kentällä pääsyä päättelin, että moottori on varmaankin sammunut. Teho ei nimittäin lisääntynyt väännettyäni kaasua isommalle. Putosin mereen.
Ilmeisesti koneen potkuri oli vain pyörinyt ilmavirran mukana. Jostain olisi varmaan saanut potkurinlavat säädettyä vähemmän jarruttaviksi. Pitää varmaan myöhemmin opetella tämänkin säätäminen.
Päätin lopettaa lentämisen sitten tähän.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti