lähdin vielä valoisaan aikaan X-Plane 12 -lentosimulaattoria käyttäen vakiolentokoneellani Beechcraft Baron 58:lla lentämään Perun pääkaupunkia Limaa palvelevalta Jorge Chavezin kansainväliseltä lentokentältä (ICAO-koodinimi SPJP). tarkoitukseni oli lentää kahdensadan kilometrin matka eteläkaakossa sijaitsevalle myöskin Perussa sijaitsevalle Piscon lentokentälle (ICAO-koodinimi SPSO).
nousin ihan normaalisti ilmaan. ei satanut, mutta mantereesta länteen vaikutti olevan varsin pitkältä matkalta pilvistä.
saavutettuani matkalentokorkeuteni 7000 jalkaa vähensin potkurien kierrosnopeutta 2000 kierrokseen minuutissa ja vähensin samalla hivenen moottoritehoja.
sitten kuulin erikoisen pamauksen, jollaista en ennen ole muistanut kuulleeni. olin varmaan ryhtymässä käymään läpi, mitä mittarit sanoivat, mutta samassa koneeni alkoi kallistua pahasti vasemmalle.
autopilotti oli ns. revennyt liitoksistaan. tarkoitan, että lentokoneen järjestelmän toimintahäiriöstä aiheutuneen koneen epätasapainoisen käytöksen vuoksi se oli kytkeytynyt pois päältä.
oli ensin pientä syöksyn poikasta, mutta vakautin parhaani mukaan koneeni manuaalisesti.
sitten taas mittareiden ilmaiseman kimppuun. kävi ennen pitkää ilmi, että moottori numero kaksi oli irtisanoutunut yhteistyöstä. se oli jumiutunut täydelle moottoriteholle ja täysille potkurinkierroksille.
kahden moottorin ja kaksien potkurien tuottamat voimat olivat nyt keskenään varsin kovasti epätasapainossa.
taisin aluksi lisätä moottorin numero yksi tehotasoja vastaamaan enemmän kakkosen tasoja.
huomasin nyt, että jos kaksien moottorien ynnä potkurien toiminta ei ole keskenään tyystin epätasapainossa, niin autopilotti toimii kyllä.
päätin kääntää kokan takaisin lähtökentän suuntaan, koska Piscoon oli vielä huomattavan paljon enemmän matkaa. kyse oli lentoturvallisuudesta.
pistin autopilotin kääntämään konetta 45 astetta vasemmalle. samalla pistin koneeni loivaan korkeudenpudotukseen. korkeudenpudotuksen tuli olla loiva, koska korkeilla tehoilla ilmanopeus nousisi herkästi liian suureksi, ja koneeni rakenteellinen kestävyys olisi silloin koetuksella.
lopuksi otin autopilotilla kiinni lähtökentän VOR-majakan säteestä. koneeni kääntyi nyt lisää.
vähensin ykkösmoottorista tehoja niin paljon kuin uskalsin.
olin nyt suoralla linjalla lähtökentän oikeanpuoleiseen kiitotiehen.
kokeilin säätää kakkosmoottorin nauttimaa polttoaineseosta laihemmalle. tämä ei auttanut mitään. tehonsa olivat edelleen tapissa.
lähemmäksi kenttää päästyäni kokeilin kakkosmoottorin magneetoista ottaa pois toisen. mutta moottori ei reagoinut tähänkään yritykseeni mitenkään.
olin varmaan vielä koneineni tuhannen jalan korkeudessa, kun lähin kiitotie 34R sijaitsi jo varsin lähellä. päätin nyt lentää suosiolla lentokentän yli ja yrittää toiselta puolelta uudestaan, vaikka sieltä päin tullessa tuuli olisi jonkin verran myötäinen.
käännyttyäni 360 astetta päästäkseni jälleen kiitotien suuntaan – tällä kertaa kiitotie oli oleva 16L – kokeilin vielä ennen laskua ottaa magneetot kakkosmoottorilta kokonaan pois käytöstä. tämä ei auttanut mitään.
moottori nro 2 oli onnistunut kytkemään itsensä irti niin minun tahdostani kuin lentokoneeni järjestelmistä.
olin kytkenyt viime tingassa käyttöön autopilotin yaw damper -ominaisuuden, jonka pitäisi vähentää vaikeissa olosuhteissa lentokoneen heittelehtivää käytöstä. mutta kun olosuhteet olivat nyt jossain määrin vastoin autopilotin kykyjä, niin en tiedä, oliko tästä keinosta mitään apua, tällä kertaa. yleensä käytän sitä, jos käytän, myrskyisissä lento-olosuhteissa ja nimenomaan loppulähestymisessä ja varsinkin laskussa.
pistin loppulähestymisen aikana laskutelineet ulos ja pian sen jälkeen laskusiivekkeet "täysille", mutta jälkimmäisestä simulaattori sanoi, että oli ollut liian suuri nopeus, jotta tuo olisi käynyt. minun olisi ehkä kannattanut aloittaa lähestyminen kauempaa ja odottaa vielä lisää, jotta laskutelineitten aiheuttama ilmanvastus olisi ehtinyt vaikuttaa enemmän koneen ilmanopeuteen.
lähestyin nyt kiitotietä selvällä ylinopeudella. koneeni oli varsin epävakaa viimeisten kymmenien metrien aikana. heilui kuin heinämies.
pyörien koskettaessa vihdoin ja viimein kiitotien pintaa pistin potkurien lapakulmat jarrutukselle. tosin tämä ei ollut täysin järkevä teko, koska vain toinen moottoreista kykeni nyt jarruttamaan. ja sitä paitsi toinen potkuri koneistoineen hööki edelleen täysillä.
ja lopuksi vielä pyöräjarrut päälle. Beechcraftini taisi lähteä käsistä jo ennen tätä.
lentokoneeni oli nyt uhka kaikille tielläliikkujille. lopulta se onneksi pysähtyi. koneeni ei ollut syttynyt tuleen eikä siitä ollut irronnut paloja.
murheenkryyni, moottori nro 2 hööki edelleen täysillä, mutta moottori nro 1 oli vaiennut. se ehti saada jonkin tärskyn tuossa höykytyksessä. ikävä, että ehjä moottori hajosi.
jälkeenpäin huomasin, että kakkosmoottori oli syönyt polttoainetta reissun aikana huomattavan paljon ykköstä enemmän.
mutta... oli tämä kokemus!!!
vielä enemmän jälkeenpäin tulin miettineeksi, että olisiko mahdollista, että kakkosmoottori oli tehnyt lähempää tuttavuutta lintujen kanssa. mikä lintu lentää 7000 jalan korkeudessa ja asuu Perussa tai ainakin lentää sen läheisyydessä?
toisaalta olin kyllä pitemmän aikaa ihmetellyt, että miksi en koskaan lentäessäni törmää lintuparviin, vaikka niistä näkyy aina välillä varoituksia. ehkä tämä oli nyt ensimmäinen kerta tätä lajia.
oppia siis ikä kaikki. jopa 55-vuotiaana ihminen kykenee näköjään oppimaan jotain.
myöhemmin tuli mieleeni vielä sellainenkin, että olisi voinut olla turvallisempaa laskeutua nyt laskutelineet sisällä. nimittäin niin tehtyä moottori nro 2 olisi lopettanut pörinänsä "itsestään" potkurinlapojen osuttua kiitotien pintaan. tosin kiitotien pintaan osuessa olisi siltikin nopeus ollut liian suuri.
PS: en heti onnistunut löytämään perusteellisia tietoja Perun korkealla lentävistä lintulajeista, mutta joka tapauksessa maan rannikoilla elää runsaasti erilaisia lintulajeja ja sen rannikkovesissä on runsaasti kalaa. ja kun tiedetään, että varsinkin muuttolinnuilla ja petolinnuilla on taipumusta lentää korkeammassa ilmanalassa, esim. juuri 7000 jalan korkeudessa, niin lienee realistista olettaa, että noin "matalalla" lentäessä ihminen saattaa lentokoneellaan joskus törmätä parveen lintuja, mitä lajia nyt ovatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti