torstai 24. heinäkuuta 2025

Jäähyväislentoni Beechcraft Baron 58:lla

Nämä olivat kaikki eräänlaisia jäähyväislentoja päivänä 23.7.22025: 

Ensin olin X-Plane 12 -lentosimulaattoria käyttänyt lentänyt vakiolentokoneellani Ranskan pohjoisosasta Kanaalin rannalta Alankomaiden Rotterdamiin.

Seuraavaksi lensin valoisaan aikaan Vihdin Nummelan lentokentältä entiselle Malmin lentokentälle. Tämän jälkeen lensin vielä Malmilta takaisin Nummelaan.

Nummelan kenttä on hiukan vaikea. Laskeutumiseni periaatteessa onnistui, mutta koneeni alkoi mennä omia menojaan, ja ennen pitkää se joutui nurmikolle. Kyllä olin pistänyt siinä heti alussa potkurinlavat jarrutukselle ja myös pyöräjarrut päälle. Koneeni pysähtyi liirauksestaan lopulta ruohoiselle paikalle. Ja mielenkiintoisinta kaikesta on, että lentokoneeni oli edelleen ehjä ja toimiva.

Myöhemmin, yön jo alettua, nousin ilmaan Alaskan Seldovian lentokentältä, joka sijaitsee meren vieressä, ja toisella puolella kiitotien päätä alkaa vuoristo, ja vieressä taas on kapea merenlahti. Televisio-ohjelmassa oli sanottu, että kyseinen kenttä on erittäin vaikea lentäjän kannalta. Mutta pidän haasteista. En onnistunut laskeutumaan. Ensin jouduin keskeyttämään laskeutumiseni, ja kun sitten toisesta suunnasta lähestyin kiitotietä, niin laskeutumiseni epäonnistui. Lentokoneeni meni särki, sanotaan nyt näin. Ei sentään ruvennut palamaan.

Päätin, että joskus paljon myöhemmin palaan asiaan. 

Tämän jälkeen tein vielä yölennon Nummelasta Malmin lentokentälle, ja sieltä takaisin. Lähto reissuun oli pian klo 23:n jälkeen.

Tuuliolosuhteiden vuoksi ensin itäkaakkoon. Helsinki-Vantaa sijaitsee täsmälleen idässä Nummelan lentokentästä, mutta Malmin lentokenttä sijaitsee sitä huomattavan paljon etelämpänä. Itse asiassa kaakon suunnassa.

Oli hämärää, mutta periaatteessa näki vielä jonkin verran eteensä.

Olin noussut 2000 jalan korkeuteen. Matka oli sen verran lyhyt, ettei viitsinyt kohota kovin korkealle.

Malmin kenttä sijaitsee kilometrin päässä Nummelan lentokentästä.

Lopulta aloin kääntää konettani menemään enemmän idän suuntaan.

Kun olin päässyt lopulta kentän eteläpuolelle 9 kilometrin päähän siitä käänsin kokan pohjoiseen. Sitä ennen olin vähentänyt moottoritehoja.

On inhottavaa lähestyä Malmin lentokentän kiitotietä etelän suunnasta. Lähimmät puut kun sijaitsevat aivan kiitotien etupään edessä.

Vain 7,5 kilometrin päässä kentästä, kun olin vielä 2000 jalan korkeudessa, niin piti tehdä loppulähestymisen alku kunnon syöksyllä. Moottoritehot ensin tyhjäkäynnille ja potkurien lapakulmat pienelle. Ja lähempänä kenttää sitten hiukan tehoja lisää ja korkeusperäsintrimmistä nokan asento lähemmäksi vaakaa.

Laskeutumiseni onnistui täydellisesti. Olin onnellinen. Ja seuraavaksi sitten vain lento takaisin.

Koneeni seisoi suurin piirtein kiitotien keskivaiheilla. Päätin rullata sen takaisin lähemmäksi alkupäätä varmistaakseni turvallisen lentoon pääsyn.

Ensin hieman tehoja moottoreihin, ja seuraavaksi jarruilla hidastin, minkä jälkeen pistin  toisen moottorin suuremmille tehoille auttaakseni kääntymistä takaisin tulosuuntaan.

Sitten hieman tehoja, ja jonkin aikaa jurruttelin eteenpäin pitkin kiitotietä. Kunnes taas piti tehdä käännös. Se kyllä sikäli epäonnistui, että pyörät kävivät käännöksen aikana nurmikolla. Mutta onnistuin palaamaan kiitotielle.

Ilmaannousun pohjoisen suuntaan jälkeen suunta länteen. Joutuisin laskeutumaan lännen suunnasta Nummelan kiitotielle tuuliolosuhteista johtuen. Maanpinnan lähellä siis tuuli itäkoillisesta.

Kiitotien suunta olisi 40 astetta. Olisi toinenkin kiitotie, joka on länsi-itä-suuntainen, mutta se on varsin lyhyt, joten minun ei kannattaisi edes yrittää laskeutua sille. Varsinkaan yöaikaan.

Muistiinpanojani tehdessä koneeni oli kohonnut korkeuksiin, eli 4000 jalkaan asti. Pysäytin kohoamisen siihen.

Lensin Nummelan lentoaseman ohi kauempaa eteläpuolelta.

Lopuksi vaihdoin suuntaan, jolla pääsisin oletettavasti kiitotielle 04.

Niin, ja olin melko korkealla edelleen.

Tässä vaiheessa yötä alkoi olla jo melko pimeää. Ei enää eletty juhannusta.

Klo 23.32 aloitin hitaan korkeuden pudottamisen.

Klo 23.33.30 olin tehnyt käännöksen loppuun.

Onnistuin lopulta havaitsemaan lentokentän liukupolkuvalot. Oli erittäin vaikea nähdä kohdetta, ja itse asiassa onnistuin hukkaamaankin sen välillä. Mutta sitten vain valitsin edessäni alapuolella näkyvistä valoista sen, joka näytti todennäköisimmältä vaihdoehdolta. Ja olihan se oikea!

Aloin sitten jopa erottaa yksityiskohtia itse lentokentästäkin, ml. kiitotie.

Olin joutunut tekemään loppusyöksyä, koska ei sitä aina osaa ennakoida.

Aivan viimeiset metrit lensin kuitenkin varsin matalalla. Jouduin säätämään korpeusperäsintrimmistä konettani hiukan vähemmän nokkapainoiseksi.

Lentokoneeni pyörien kosketus kiitotiehen oli jonkin verran kolahtavainen, mutta homma onnistui kuitenkin. Kiitotie on lyhyt, mutta onneksi edessä oli ylämäki.

Klo 23.37 koneeni oli pysähtynyt.

Internetin mukaan Nummelan lentokentällä pitäisi nykyään olla kiitotievalot, mutta niitä ei ole tuotu X-Plane 12 -lentosimulaattoriin näköjään vielä. Toisaalta Malmin lentoasemaakaan ei kyllä ole simulaattorista vielä poistettu.

Tämän piti olla toistaiseksi viimeinen lentoni Beechcraft Baron 58 -lentokoneellani, joka on toiminut vakiolentokoneenani aika monen viimeksi kuluneen kuukauden ajan.

Tarkoitukseni oli alkaa nyt siirtyä Boeing 737-800 -lentokoneeseen. Kyseessä on kaksimoottorinen kapearunkoinen suuri matkustajalentokone.

Ensin paljon opiskelua, eli kirjallisen materiaalin läpikäymistä. Minulla on kyllä hiukan kokemusta jo kyseisellä konetyypillä lentämisestä, mutta olisi kiva oppia homma vähän paremmin.

Toki hyvä vaihtoehto seuraavaksi konemalliksi olisi ollut aito eurooppalainen vaihtoehto Airbus A330-300, jonka käyttö oli pitkään väikkynyt mielessäni. Mutta kun kyseessä on kuitenkin laajarunkoinen matkustajalentokone, niin se on jonkin verran epäketterämpi jopa verrattuna Boeing 737:aan, ja kuten sanoin, niin minulla on jo hieman kokemusta jälkimmäisellä lentämisestä. Ja sitä paitsi Airbusin koneen ohjaamo lienee ällistyttävän moderni käyttöliittymältään, ja minä olen oikeastaan vanhanaikainen. En minä Cessna 172 -lentokoneestakaan halua käyttää versiota, jossa on "lasiohjaamo". Tällä termillä tarkoitetaan ohjaamoa, jossa mittaristo on lähinnä digitaalinen. Cessnalla minä olin aikoinaan aloittanut lentosimulaattoriharrastukseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti