Olen viime aikoina lennellyt X-Plane-lentosimulaattoria käyttäen varsin paljon, mutta en ole kuitenkaan kirjoitellut tänne juurikaan lennoistani. Itse asiassa melko paljon olin tehnyt vahvasti autopilottiavusteisia pitkiä lentoja.
Minusta kuitenkin alkoi tuntua, että lentoni olivat olleet melko lailla ja ennen kaikkea lentokoneen hallinnointia, koska käytin paljon koneen autopilottia hyväkseni.
Päätin välillä lentää enemmän koneen hallinnoinnin sijaan. Tämä tapahtui vuorokausi sitten. Parkkeerasin itseni Yhdysvaltain Havaijille Oahun saarelle Honolulun lentokentälle.
Koneeni nokka osoitti länteen. Pian ilmaan päästyäni käännyin n. 90 astetta oikealle. Otin runsaasti lisää korkeutta, jotta pääsisin vuorien yli kunnialla.
Ja sitten koitti laakso. Sen takana kohosi taas vuoria, ja käännyin ennen niitä vasemmalle.
Tarkoitukseni oli kääntyä uudelleen vasemmalle siinä kohtaa, kun olisin Wheelerin lentokentän pohjoispuolella. Ja minä sitten tein sen.
Olin pikku hiljaa laskenut korkeutta jo ennen tätä. Nyt sitten vain lopuksi laskeutuminen kiitotielle.
Laskeuduin siis kiitotielle 24. Laskeutuminen onnistui, vaikkakin hiukan kovanlaisesti. Olin joutunut melko haipakkaa loppujen lopuksi pudottamaan korkeutta. Periaatteessa olisin voinut tehdä ylimääräisen laskeutumiskierroksen vielä ennen laskua kiitotielle.
Seuraavaksi käänsin koneeni kiitotiellä ympäri, jotta vuoret eivät olisi noustessani kentältä niin kauhean lähellä.
Potkurien pistäminen pienille lapakulmille muuten auttaa koneen sujuvaa siirtelyä ja kääntelyä kiitotiellä. Ja jos nopeus ennen käännökseen ryhtymistä on kuitenkin vielä liian suuri, voi pistää hetkeksi jarrut päälle.
...Päästyäni taas ilmaan käänsin koneeni suurin piirtein suuntaan 330. Tarkoitukseni oli nyt laskeutua meren vieressä sen suuntaisesti sijaitsevan Dillinghamin lentokentän kiitotielle 26. Kiitotie on siis itä-länsi-suuntainen. Tai tässä tapauksessa siis länsi-itä-.
Jokin siinä meni sitten kuitenkin pieleen. Toinen moottoreista hajosi kiitotiehen osumisen yhteydessä. Olosuhteet toki olivat vaikeahkot, mutta tylsää silti.
Olisi ehkä pitänyt lähestyä toisesta suunnasta kiitotietä. Ja aina pitäisi jaksaa ja viitsiä tarkistaa, että mistä päin tuulee. Vastatuuleen nouseminen ja varsinkin laskeutuminen on yleensä hyvä ja turvallinen idea.
Oikeasti lentäessä mä en kyllä temppuilisi näin paljon.
Minulta meni nyt joka tapauksessa maku lentämiseen loppuillan ajaksi.
Periaatteessa krapulassa ei saisi lentää, mutta tämä sääntö koskee oikeaa maailmaa, ja ehkä lisäksi vielä lentoyhtiöiden simulaattoreita. Mutta kotona lentäessä ei tarvitse pelätä poliisia tai kouluttajaaa tai tarkastajaa. Ja lentosimulaattori on turvallinen tapa opetella ja harjoittaa lentämistä. Vaikka olisi krapulassa.
Alun perin olin suunnitellut uuden ilmaannousun jälkeen kääntyä ensin takaisin itään ja alkaa lentää sitten myötäpäivään kiertäen saarta. Olisin lopulta laskeutunut suurin piirtein saaren toisessa päässä sijaitsevalle Bellows AFB:n lentokentälle. Se sisältää useita kiitoteitä ja on jonkin verran monimutkaisen näköinen.
Vaikka matka olisikin ollut lyhyt, olisin lentänyt lyhyen pätkän saaren yli hyvin lähellä sen itäistä päätä sijaitsevalle radiomajakalle autopilotin avulla. Päästyäni sen kohdalle olisin kääntynyt oikealle lännen suuntaan ja laskeutunut lopulta jollekin Honolulun kiitoteistä.
Oahu on maailman parhaita paikkoja nimenomaan lentämiseen eikä pelkkään lentokoneen hallinnointiin. Kun kyseessä on pienehkö saari, johon kuuluu sekä vuoristoa että useita kiitoteitä. Lentokonetta hallinnoidessa ei kyky lentämiseen kehity eikä pysy yllä.
Onneksi nykyisessä vakiolentokoneessani Beechcraft Baron 58:ssa ei sentään voi laittaa päälle automaattista kaasunsäätöä. Tavallaan on hienoa, kun laskeutuessa joutuu jatkuvasti säätämään omin käsin kaasuvipuja.
Autokaasuun pääsen sitten käsiksi, kun olen ryhtynyt lentämään modernimmilla lentokonetyypeillä.
X-Pane 12:een näyttää tulleen uudistuksia. Ensinnäkin se, että simulaattorin "elävällä kartalla" näkyvät nykyään kiitoteitten numerot. Tämä helpottaa kummasti, kun ei enää tarvitse päätellä itse, että mikä on minkäkin kiitotien (suunta)numero. Ja lisäksi hienommat kiitotiet on varustettu siinä vihreällä värityksellä nyt.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti