Vaihteeksi taas Yhdysvaltain Havaijin Oahun saarella Honolulussa. Honolulu ja Oahu ovat kivoja sijainteja lentää, koska maasto ja ympäristö ovat siellä varsin tunnistettavia.
Ainoa huono puoli Oahussa ovat vuoret. Vaikka ne ovat kivoja maamerkkeinä ja muutenkin, niin niihin voi myöskin törmätä huonossa säässä tai pimeänä ajankohtana.
Lentelin ihan pikkaisen X-Plane 12 -lentosimulaattoria hyväksi käyttäen.
Sää oli pilvetön ja oli valoisahkoa.
Lähdin tapani mukaan Honolulun merenpuoleisimmalta kiitotieltä. Koneenani oli wanha tuttuni Beechcraft Baron 58, koska sen olen valinnut alustavaksi opiskelulentokoneekseni. Se on kiva, koska siinä on kaksi potkuriturbiinimoottoria ja sillä on muutenkin ihan oikean lentokoneen elkeet, mutta se ei ole liian suurikokoinen helppojen käännösten tekemisen kannalta. Pidän myöskin sen mittaristosta, joka on mukavanoloinen simulaattorilentäjän kannalta.
Joskus, kun olen ohjekirjasesta oppinut tarpeeksi eli todella paljon nykyistä enemmän koneesta, voin siirtyä seuraavaan eli paljon suurikokoisempaan tyyppiin.
Lähtökiihdytys ja ilmaan nousu olivat tänään normaaleja. Olin oikeastaan todella iloinen siitä, että nyt hoidin koneen sivuperäsintä ilotikkuani kiertämällä, enkä polkimilla. Koen ilotikun olevan hommaan paljon polkimia intuitiivisempi hallintaväline. Näkemykseeni kuitenkin vaikuttaa se, että olen sitä käyttänyt näin jo yli kolmen ja puolen vuoden ajan, ja sitä paitsi voisi väittää, että oikeassa lentokoneessa sivuperäsinpolkimia on varmasti mukavampi käyttää kuin omassa laite-ohjelmisto-kokoonpanossani.
Kun olin päässyt varmasti ja vakaasti ilmaan, niin sitten otin normaaliin tapaan laskusiivekkeet ja laskutelineet sisään ja jonkin ajan kuluttua vähensin hiukan tehoakin moottoreista. Päätin käydä katsastamassa kaupungin puolta korkeahkoine rakennuksineen. Sinne asti päästyäni korkeutta oli koneellani selvästi alle tuhat jalkaa, joten näin rakennukset läheltä ja selkeästi.
Ja sitten aloin kaartaa takaisin kiitoteitä kohti. Käännyin aluksi vähän liikaa vasemmalle, joten tein korjausliikkeen. Halusin laskeutua tällä kertaa sisämaassa sijaitsevalle kiitotielle. Koin ilman olevan hieman autereinen. Mutta lopulta sain kiitotien kunnolla näkyviini.
Ensin kaasua vahvasti pois. Laskutelineet ja laskusiivekkeet vähän ajan kuluttua ulos. Koneeni vaikutti vajoavan hiukan liian nopeasti, ja näytti siltä, etten pääsisi kiitotien kynnykselle asti. Niinpä lisäsin selvästi kaasua. Vajoamisnopeus muuttui järkeväksi kannaltani.
Renkaat osuivat lopulta maahan. Laskeutuminen kiitotien pintaan oli sujunut nyt hiukan liian kovakouraisesti. Pitää parantaa asiaa jatkossa. Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut.
Vähensin moottoreiden tehon tyhjäkäynnille ja siitä kaasuvivut vielä jarrutusasentoon.
Painoin ilotikkuni nappia, josta saa pysyvän jarrutuksen päälle. Taisin tehdä sen kuitenkin liian aikaisin, sillä lentokoneeni alkoi seilata kiitotiellä.
Beechcraft Baron 58 pysähtyi lopulta kiitotien reunaan.
Ei aivan täydellinen lasku minulta.
Minun pitää varmaankin ohjelmoida ilotikun "tulitusnappiin" sellainen jarrutus, jonka saa pois päältä, kun lakkaa painamasta nappia.
Ja voi myöskin sanoa, että tällä koneella olisi täysin varmasti riittänyt pysähtymiseen se, että potkurit ovat jarrutusasennossa.
Vielä pitää minun lentää pari lentoa, jotta syntyy koneeseen kunnon rutiini. Ja laskeutuminen pitää vielä mielellään saada onnistumaan täydellisesti.
Ja kun olen ruvennut opiskelemaan manuaalia, niin minun pitää jatkaa säännöllisesti lentämistä, jotta rutiini pysyy ja vielä paraneekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti