.olen oppinut lopulta säästämään lentopolttoainetta.
.sanotaan nyt näin, että minun olisi jo paljon aikaisemmin pitänyt ruveta lukemaan tarkistuslistoja... niistä on hyötyä nojatuolilentäjällekin, oikeasti. ja oikeassa lentämisessä niiden avulla säästyy paljolti erilaisilta onnettomuuksilta.
.lentopolttoaineen säästäminen tapahtuu Beechcraft Baron 58:n kohdalla siten, että saavutettuani määräkorkeuden alennan potkurin kierrokset 2000 kierrokseen minuutissa.
.niin, ja moottorien ilmapellit pistän sulki, jotta on vähemmän ilmanvastusta.
.lentopolttoaine ei kuitenkaan taida nykyään säästyä ihan niin paljon, jotta voisin Uuden-Seelannin Pohjoissaarelta käsin ylittää välissä olevan laajan meren ja päästä Australiaan asti.
.aah, ja vilkaisin nyt uudestaan karttaa. matkan taittamisen voisi aloittaa näköjään myös Eteläsaarelta. suurin piirtein sama on matkan pituus kaikkialta Uudesta-Seelannista ainakin jonnekin päin Australian itäisiä rannikoita.
.olen valitettavan heikosti viime aikoina kirjoitellut tätä blogiani varten raportteja virtuaalilentoasioistani. mutta olen joka tapauksessa lennellyt varsin paljon nyt edelleen.
.voin kertoa, että tuossa illalla, kun lentelin Brasiliassa, lensin suoraan myrskyn silmään. tämä johtui siitä, että siellä sijaitsi kohdelentokenttäni. nk. elävän kartan värimaailmasta päättelin, että myrsky oli varsin paha. ainoastaan erittäin kova tuuli ja pyörremyrskyt puuttuivat. oli kiva nähdä kerrankin kunnolla salamointia X-Planessa. toki myös oli runsaasti sadetta. laskeutumiseni onnistui silti melko täydellisesti. jäin lentokoneeni pysähdyttyä kiitotielle katselemaan joksikin aikaa salamointia. oli siinä kiva fiilistellä sateen ropinassa.
.ja sen voin kertoa, että olen aloittanut alusta Boeing 737-800:n opiskelun. siinä sitä onkin erittäin paljon. myöskin olen tehnyt tärkeimmistä asioista muistiinpanoja. tällä kertaa opiskeluhommat tuota koskien voivat onnistuakin.
.minulle on tärkeää, että olen sitten joskus tulevaisuudessa pääsevä lentämään ilman välilaskuja pitempiäkin matkoja. ja tietysti minua houkuttavat modernihkossa suuressa matkustajalentokoneessa myös eräät modernit toiminnot ohjaamossa.
.kuten maanläheisyysvaroitin ja mahdollisuus etukäteen määrittää ohjauspaneelin namikkaa kääntämällä haluttu lentokorkeus, johon kone sitten nousee tai laskeutuu autopilotin avulla.
.siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."
.minulla on hieman aikaisempaa kokemusta myös konetyypistä. onnistuin kerran nimittäin nousemaan se "alla" Rodoksen siviililentokentältä ilmaan ja kierroksen meren yllä tehtyäni laskeutumaan takaisin samalle kentälle varsin menestyksellisesti. nyt jos tulevaisuudessa opin vielä konetyypin autopilotin käytön salat, niin siitä se lähtee.
.Boeing 737 on myöskin kapearunkoinen matkustajalentokone, ja siksi se on ketterämpi lentää verrattuna X-Plane 12:n vakiona tarjoamaan laajarunkoiseen Airbus A330-300 -matkustajalentokoneeseen. Finnair sinivalkoisine siipineen käyttää tosin Airbusin koneita, mutta konetyyppi on myös kannaltani turhan perusteellisesti automatisoitu, ja siksi sen oppiminen vaatisi minulta pitempää "kouluttautumista".
.X-Planessa myöskin tarjolla oleva McDonnell Douglas MD-80 on kapearunkoinen kone, ja konetyyppi on itse asiassa seuraaja Finnairinkin aikaisemmin käyttämälle DC-9-koneelle. teknologisesti se on ikään kuin kunnolla modernisoitu versio edeltäjästään. mutta se ei ole kannaltani yhtä helppo lennettävä kuin Boeing 737.
.eräs uusi tuttu, hieman alle kolmekymppinen nuori mies, oli saapunut jokin aika sitten kävijäksi lafkaan, josta olen käyttänyt nimitystä yhdistykseni. kun olin kertonut hänelle alkaneeni opiskella Boeing 737:ää, niin hän meni heti kysymään, että mikä tyyppi. osasin vastata oikein: 800.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti