Lentelin X-Plane -simulaattoria hyväksi käyttäen hyvissä olosuhteissa nykyisellä vakiolentokoneellani Beechcraft Baron 58:lla Havaijin Oahun maisemissa.
Lähdin saarenpuoleiselta kiitotieltä poispäin Honolulun kaupunkialueelta. Lensin melko suoraan eteenpäin ja otin korkeutta. Koneeni lähestyessä 2000 jalan korkeutta olin säätänyt sivuperäsintrimmiä kääntämään hieman vasemmalle. Sitten sauvalla pidin kuitenkin suunnan samana kuin ennen.
Seuraavaksi säädin oikeanpuoleisesta kaasuvivusta moottorin numero 2 tehon pienelle, ja tämän jälkeen säädin kahden muun vivun avulla kyseisen moottorin potkurinlapojen kulman minimille sekä polttoaineseoksen laihalle. Moottori sammui.
Kävi ilmi, että Beechcraft Baron 58 on melko moderni lentokone, kun se kerran pysyy ilmassa melko hyvin pelkällä yhdellä moottorilla. Ja trimmaukseni oli kerralla yhdellä säädöllä onnistunut onneksi hyvin. Kone ei vaikuttanut temppuilevan millään lailla vaikeuttaen sen käsittelyä.
Päätin laskeutua edessä vasemmalla häämöttävälle saaren toista päätä lähellä olevalle lentokentälle ja kahdesta kiitotiestä oikeanpuoleiselle, joka on toista hiukan pitempi. Päätin käyttää pitempää, koska olin testin vuoksi tällä tavoin säätänyt koneeni ikään kuin vähän rammaksi.
Lentokenttä oli jo sen verran lähellä, että laskeutuessani sitä kohti koneeni vajoamisnopeus kasvoi melko suureksi. Periaatteessa näin ei olisi saanut toimia. Simulaattori varoitti siitä, että nyt mentiin koneen rakenteellisen lujuuden kannalta vaarallista vauhtia.
Päätin kuitenkin laskeutua nyt samalla, kun siinäkin olisi riskinsä, jos tässä vaiheessa vielä tekisin yhden moottorin varassa laskeutumiskierroksen.
Pistin ulos laskutelineet ja laskusiivekkeet pistin kokonaan ulos.
Laskeutuminen onnistui melko hyvin. Mutta kuten eräällä toisellakin kerralla, oli ylenmääräinen vauhti irrottanut paneeleita oikean siiven juuresta. Joo, ei tämä ole mikään hävittäjä.
Päätin seuraavaksi kokeilla korjatulla koneella toista asiaa. Halusin yksinkertaisesti kokeilla sitä, että onko mahdollista Beechcraft Baron 58:llä nousta ilmaan vain yhden moottorin varassa. Näytti alustavasti siltä, että tämä ei ole mahdollista. Vaikka kuinka räpläsin sivuperäsintrimmistä, niin kone vain pyöri ympyrää. Tämän kyllä selittää se, että hyvin alhaisilla nopeuksilla sivuperäsin ei käytännössä ollenkaan vaikuta konetta ohjaavasti.
Päättelin, että kannattaisi varmaan lisätä ainoan käytössä olevan moottorin tehoja hitaasti, jotta sivuperäsin kykenee lopulta vaikuttamaan. Tosin kiitotien pää saattaa tulla eteen sitten kyllä turhan aikaisin. Siinä tapauksessa ei pääse ilmaan.
Joten sitten vain uusi yritys!
Ja minä yritin. Yhden kerran. Säädin ensin sivuperäsintrimmiä. Oikeanpuoleinen moottori minimille. Sen potkurin lapakulmat minimille, jotta lavat aiheuttaisivat mahdollisimman vähän ilmanvastusta. Moottoriin tuleva polttoaineseos laihimmalle, ja niin moottori sammui.
Seisontajarrut pois päältä, ja ei kun menoksi! Lisäsin jäljellä olevan moottorini tehoja hitaasti. Lentokoneeni yritti kovasti kääntyä aluksi oikealle, mutta hakkasin trimminapukkaa, ja kyllä kone melkein alkoi mennä suoraan. Valitettavasti olin kuulevinani renkaan tai renkaitten ulinaa. Jotain oli pielessä.
Päätin ennen kiitotien päätä armeliaasti lopettaa yritykseni. Siinä vaiheessa koneeni nopeus ei ollut päässyt vielä lähellekään riittävää nopeutta kiitotien pinnasta irtoamiseen.
Sanotaan nyt, että voisin kuvitella, että tällä konetyypillä voisi olla mahdollista päästä ilmaan yhden moottorin varassa, mutta se olisi vaikeaa ja luultavasti myöskin vaatisi melko lailla luokkaa maailman pisimmän kiitotien.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
