keskiviikko 13. marraskuuta 2024

Kärnä: Beechcraft Baron 58:n käyttämistä vain yhdellä moottorilla

Lentelin X-Plane -simulaattoria hyväksi käyttäen hyvissä olosuhteissa nykyisellä vakiolentokoneellani Beechcraft Baron 58:lla Havaijin Oahun maisemissa.

Lähdin saarenpuoleiselta kiitotieltä poispäin Honolulun kaupunkialueelta. Lensin melko suoraan eteenpäin ja otin korkeutta. Koneeni lähestyessä 2000 jalan korkeutta olin säätänyt sivuperäsintrimmiä kääntämään hieman vasemmalle. Sitten sauvalla pidin kuitenkin suunnan samana kuin ennen.

Seuraavaksi säädin oikeanpuoleisesta kaasuvivusta moottorin numero 2 tehon pienelle, ja tämän jälkeen säädin kahden muun vivun avulla kyseisen moottorin potkurinlapojen kulman minimille sekä polttoaineseoksen laihalle. Moottori sammui.

Kävi ilmi, että Beechcraft Baron 58 on melko moderni lentokone, kun se kerran pysyy ilmassa melko hyvin pelkällä yhdellä moottorilla. Ja trimmaukseni oli kerralla yhdellä säädöllä onnistunut onneksi hyvin. Kone ei vaikuttanut temppuilevan millään lailla vaikeuttaen sen käsittelyä.

Päätin laskeutua edessä vasemmalla häämöttävälle saaren toista päätä lähellä olevalle lentokentälle ja kahdesta kiitotiestä oikeanpuoleiselle, joka on toista hiukan pitempi. Päätin käyttää pitempää, koska olin testin vuoksi tällä tavoin säätänyt koneeni ikään kuin vähän rammaksi.

Lentokenttä oli jo sen verran lähellä, että laskeutuessani sitä kohti koneeni vajoamisnopeus kasvoi melko suureksi. Periaatteessa näin ei olisi saanut toimia. Simulaattori varoitti siitä, että nyt mentiin koneen rakenteellisen lujuuden kannalta vaarallista vauhtia.

Päätin kuitenkin laskeutua nyt samalla, kun siinäkin olisi riskinsä, jos tässä vaiheessa vielä tekisin yhden moottorin varassa laskeutumiskierroksen.

Pistin ulos laskutelineet ja laskusiivekkeet pistin kokonaan ulos.

Laskeutuminen onnistui melko hyvin. Mutta kuten eräällä toisellakin kerralla, oli ylenmääräinen vauhti irrottanut paneeleita oikean siiven juuresta. Joo, ei tämä ole mikään hävittäjä.

Päätin seuraavaksi kokeilla korjatulla koneella toista asiaa. Halusin yksinkertaisesti kokeilla sitä, että onko mahdollista Beechcraft Baron 58:llä nousta ilmaan vain yhden moottorin varassa. Näytti alustavasti siltä, että tämä ei ole mahdollista. Vaikka kuinka räpläsin sivuperäsintrimmistä, niin kone vain pyöri ympyrää. Tämän kyllä selittää se, että hyvin alhaisilla nopeuksilla sivuperäsin ei käytännössä ollenkaan vaikuta konetta ohjaavasti.

Päättelin, että kannattaisi varmaan lisätä ainoan käytössä olevan moottorin tehoja hitaasti, jotta sivuperäsin kykenee lopulta vaikuttamaan. Tosin kiitotien pää saattaa tulla eteen sitten kyllä turhan aikaisin. Siinä tapauksessa ei pääse ilmaan.

Joten sitten vain uusi yritys!

Ja minä yritin. Yhden kerran. Säädin ensin sivuperäsintrimmiä. Oikeanpuoleinen moottori minimille. Sen potkurin lapakulmat minimille, jotta lavat aiheuttaisivat mahdollisimman vähän ilmanvastusta. Moottoriin tuleva polttoaineseos laihimmalle, ja niin moottori sammui.

Seisontajarrut pois päältä, ja ei kun menoksi! Lisäsin jäljellä olevan moottorini tehoja hitaasti. Lentokoneeni yritti kovasti kääntyä aluksi oikealle, mutta hakkasin trimminapukkaa, ja kyllä kone melkein alkoi mennä suoraan. Valitettavasti olin kuulevinani renkaan tai renkaitten ulinaa. Jotain oli pielessä.

Päätin ennen kiitotien päätä armeliaasti lopettaa yritykseni. Siinä vaiheessa koneeni nopeus ei ollut päässyt vielä lähellekään riittävää nopeutta kiitotien pinnasta irtoamiseen.

Sanotaan nyt, että voisin kuvitella, että tällä konetyypillä voisi olla mahdollista päästä ilmaan yhden moottorin varassa, mutta se olisi vaikeaa ja luultavasti myöskin vaatisi melko lailla luokkaa maailman pisimmän kiitotien.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

tiistai 12. marraskuuta 2024

Kärnä: Pitkästä aikaa lentelyä Helsinki-Malmin ja Helsinki-Vantaan väliä

Helsingin Malmin lentokenttä on ehtinyt olla nyt jo varsin hyvän aikaa eli vuodesta 2021 alkaen poissa lentokäytöstä. Mutta X-Plane 11 -simulaattorissa se edelleen on (linkin takana tällä kertaa monen vuoden takainen Muropaketti-sivustolla julkaistu peliarvostelu simulaattorista).

Niinpä lensin äsken hyvissä lento-olosuhteissa Beechcraft Baron 58 -lentokoneella Malmin lentokentältä Helsinki-Vantaalle. Aina sitä vähän yllättyy, kuinka lähellä ne ovat toisiaan lentoteitse. Mutta lennon lisäksi myös laskeutuminen sujui erinomaisesti.

Seuraavaksi lensin sitten Helsinki-Vantaalta takaisin Malmille. Tämä on niin pieni kärpäsenpaskan kokoinen lentokenttä suorastaan, että sitä voi olla vaikeahko paikallistaa maastosta. Niinpä tulin lennelleeksi varsin paljon yrittäessäni löytää lentokenttää ja lisäksi päästä sen suhteen sellaiseen asemaan, että kykenisin laskeutumaan sille vaurioitta.

Eikä siinä kaikki. Koska en jaksanut ruveta säätämään, niin lensin suhteettoman pitkän ajan lentokoneeni täysin "epäsileänä". Elikkä laskutelineet olivat ulkona ja laskusiivekkeet ääriasennossa.

Jos kyseessä olisi ollut matkustajien kuljettaminen, niin lentoyhtiö, jonka palveluksessa olisin ollut, olisi nurissut minulle lennon päätyttyä lentopolttoaineen tuhlaamisesta. Ja voi olla, etteivät matkustajatkaan olisi pitäneet lennon pitkittymisestä. Siitä olisi tullut lisää noottia.

Mutta lopulta onnistuin kuitenkin laskeutumaan kohdekentälle. Laskeutuminen oli vähällä mennä kiitotien viereen, mutta vältin sen juuri ja juuri. Ei kovin kauniisti mennyt. Mutta ainakin lentokoneeni säilyi ehjänä ja asiallisena.

Käynnistin sitten vielä X-Plane 12:n (linkin takana puolitoista vuotta vanha V2.fi-sivustolla julkaistu peliarvostelu). Näköjään siinäkin on vielä Helsinki-Malmin lentokenttä olemassa!

Nousin vakiokoneellani sitten taas kerran Malmin lentokentältä, pohjoiseen päin. Käänsin koneen hieman luoteen suuntaan, jotta olisi helppo sitten palata takaisin lähtökentälle. Yli tuhanteen jalkaan annoin koneen nousta. Kun katsoin, että etäisyys Malmin kentälle on tarpeeksi pitkä, rupesin kääntämään konettani tulosuuntaan oikean kautta.

Ja siellä se kiitotie oli, missä sen oli pitänytkin olla! Moottoritehoja aluksi hiukan vähäisemmäksi, jotta nopeus ehtii taittua, ja sen jälkeen laskutelineet ulos.

Tehoja joutuu sitten kuitenkin aina lisäämään, kun on tehnyt koneesta "epäsileän".

Mutta pahoin pelkään, että unohdin laskusiivekkeet kokonaan.

Kai minua stressasi turhan paljon se, että etelän suunnasta Malmin lentokentän kiitotietä lähestyessä aivan lähellä kiitotien kynnystä on metsää.

Mutta tämän takia lentäjät käyttävät tarkistuslistoja muistin apuna, vaikka lentäjiä ohjaamossa olisikin kaksi kappaletta.

Laskeutumiseni ei ollut kaunis, mutta toisaalta ei lentokoneenikaan romuttunut. Voi silti olla, että tuli vähän lujaa vauhtia pintaan.

En taaskaan rullannut lennon lopuksi konettani seisontapaikalle. Sen sijaan säädin polttoaineseoksen laihimmalle mahdolliselle, ja niin moottorit sammuivat koneen ollessa edelleen keskellä kiitotietä.

Nyt kun hallitsen Beechcraft Baron 58:n "peruskäytön" jo melko hyvin, niin periaatteessa voisin kai välillä säätää simulaattoriin huonompia lento-olosuhteita, kuten huonoa säätä tai heikot valaistusolosuhteet. Niin, ja lumi! Lunta!

PS. Kumpikin X-Planen versioistani on viime aikoina valittanut käynnistyksen yhteydessä siitä, että se ei löydä Linux-käyttöjärjestelmästäni erästä tuikitärkeää kansiota, joka tarvitaan CD-levyjen käyttämiseen. Onneksi bugi ei aiheuta mitään muuta harmia minulle kuin sen, että se aina valittaa tuosta, joka kerta. Onneksi valituksen saa pois yksinkertaisesti sen yhteydessä näkyvää napukkaa hiirellä klikkaamalla. Kyseessä on bugi eikä ominaisuus, koska olen asentanut kummankin simulaattorin version Linux Mintiini pelien suoratoistopalvelun Steamin kautta enkä CD-levyiltä. Pitäisi olla aika monta CD-levyä, että simulaattori niille mahtuisi!

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

maanantai 11. marraskuuta 2024

Kärnä: Pistin kaasuvivustohärpäkettäni hieman uusiksi

Olin äskettäin vaihtanut toimintoja sekä vipujen paikkoja kaasuvivustohärpäkkeessäni. Tämä johtui siitä, että halusin niiden olevan kuten Beechraft Baron 58 -lentokoneessa, joka on toistaiseksi vakiolentokoneeni.

Välillä pitää kyllä koettaa lennellä muillakin konetyypeillä ihan vaihtelun jos ei välttämättä virkistyksen vuoksi.

Härpäkkeen vasemmassa laidassa ovat, kuten ennenkin ovat olleet, laskutelinevipu sekä korkeusperäsintrimmin pyörä.

Niistä oikealle päin ovat kahden moottorin tehonsäätövivut. Olin siirtänyt niitä vasemmalle, ja kas kummaa, kävi ilmi, että ykkösellä merkityssä kaasuvivussa oleva nappi automaattiselle laskeutumisen keskeyttämiselle (englanniksi go-around) ei toimi siinä paikassa, joten vaihdoin ykkös- ja kakkosmoottorien vipujen paikat keskenään. Valitettavasti tästä oli seurauksena se, että napukka on ikävästi melkein sormen ulottumattomissa, kun se sattuu nyt olemaan kahden vivun välissä. No kyllä sitä saa siitä painettua, mutta on vähän hankalampaa nyt sen kanssa.

Joudun myös kaivamaan jonain päivänä naftaliinista ruuvimeisselin, sillä tuntuu jotenkin oudolta se, että ykkösmoottorin tehon säätövipu on merkitty kakkosella ja kääntäen.

Kaksi seuraavaa sinipäistä vipua oikealla puolella on tarkoitettu potkurien lapojen kulmien säätämiseen.

Seuraavilla kahdella punapäisellä vivulla taas hoidan polttoaineseoksen väkevyyden. Jos lentää kauhean korkealle, on käytännössä pakko säätää polttoaineseosta laihemmalle, jotta moottorit käyvät paremmin. Niillä saa kätevästi myöskin laskeutumisen jälkeen moottorit sammumaan, kun säätää polttoaineseoksen mahdollisimman laihalle.

Härpäkkeen aivan oikeassa laidassa on vaakatasossa oleva ylös-alas-napsukka, jolla säädän laskusiivekkeitä.

Parin lähikuukauden aikana olen oppiva vihdoin autopilotin maagisia toimintoja. Tämä merkitsee myös sitä, että voin härpäkkeen yläosassa olevien salaperäisille namikoille  ruveta määrittämään toimintoja.

Tänään tein pikku lennon lähtien Yhdysvaltain Havaijin osavaltion Oahun saaren Honolulun mantereenpuoleiselta lentokentältä. Nokka osoitti poispäin kaupungista.

Kerrotaan koko juttu:

Potkurien lapakulmat täysille ja polttoaineseos väkeväksi. Laskusiivekkeitä ulos. Seisontajarrut pois päältä.

Hitaahkosti käänsin kaasuvipuja eteenpäin kunnes moottorien tehot olivat täysillä.

Pyrin pitämään koneen lähtökiihdytyksessä suurin piirtein kiitotien keskiviivalla.

Tarkastelin ilmanopeusmittaria. Kun se oli turvallisesti vihreällä vedin ohjainsauvasta hieman itseeni päin. Kone lähti nousemaan. Variometristä näin, että nousukulma oli positiivinen.

Nostin laskutelineet sisään. Odotin parin hetken ajan, että koneeni ehtisi kerätä lisää nopeutta ja samalla katsoin, ettei nokka osoita liikaa taivasta kohti, kun nopeutta ei ole vielä kauheasti. Vedin sitten laskusiivekkeet sisään.

Vasta tässä vaiheessa päätin, että tulen laskeutumaan kaupungista katsoen toisella puolella saarta olevalle lentokentälle. Siellä on kaksi vierekkäistä kiitotietä.

Koneeni oli lopulta noussut jo kahteentuhanteen jalkaan.

Haukankatseeni bongasi lopulta etuvasemmalta halajamani lentokentän. Pistin koneeni pudottamaan korkeutta. Vähensin huomattavasti moottorien tehoja.

Haukkana tarkastelin välillä myös variometriä, ettei sitten ala paloja irtoilemaan lentokoneestani liian nopean pudottautumisen takia. Ilmanopeus pysyi kohtuullisena koko ajan myös.

Päättelin, että voin laskeutua vasemmanpuoleiselle kiitotielle, vaikka se vaikutti vierellään olevaa lievästi lyhyemmältä. Koneeni ei sentään ollut mikään nopea massahirviö. Kiitotien pituus riittäisi varsin hyvin pysähtymiseen.

Laskutelineet ulos, ja seuraavaksi aloin "ulostaa" myös laskusiivekkeitä.

Nopeus oli edelleen mukavanoloinen. Ei mitään ongelmia.

Pyörät koskettivat sitten radan pintaa ja pysyivät siinä. Pistin kaasuvivuista moottorijarrutuksen päälle. Ja jonkin ajan kuluttua vielä pyöräjarrut.

Beechraft Baron 58 pysähtyi. Periaatteessa voisin joskus kyllä rullata koneeni lopuksi seisontapaikalle, mutta en ole kovin usein jaksanut tällaista tehdä. Itse asiassa tuskin koskaan.

Tässä kiva kuva:


Ennen tuota olin samana päivänä käynyt kokeilemassa wanhaa kunnon ilmaista GeoFS:ää. Minulla on vielä pikkaisen aikaa maksettua kautta jäljellä, joten voin käyttää siinä edelleen toistaiseksi Microsoftin tarkempaa maastografiikkaa.

GeoFS:ssä pystyy näköjään nykyään tekemään karttanäkymässä lentosuunnitelman (Flight Plan). En itse hommaa vielä osaa, mutta jääköön muistiin.

Kotilentosimulaattoriin on tullut myös sellainen uudistus, että siinä voi käyttää keinoälyn parantelemaa versiota alkuperäisestä ja ilmaisesta mutta vähemmän tarkasta maastografiikasta (joka on perinteisesti näyttänyt lähellä maata lentäessä hirveältä).

Kokeilen sitä ainakin sitten, kun maksullisesta maastografiikasta ensin aika jättää. Toivottavasti se toimii hyvin. Mutta tosin, jos ei maksa Microsoftille tarkemmasta maastografiikasta, niin maksaa sitten GeoFS:n tekijöille ruudun oikeaan laitaan tulevaa mainosikkunaa katsomalla. Se vie kyllä ikävästi kuva-alaa lentopeliltä.

"Peli" käynnistettyäni sen heitti minut yllättäen Yhdysvaltain itärannikolle Bostoniin.

Lentelin siellä hieman, Cessna 172:lla. Kyseessä on wanha "peruslentokoneeni", jolla minä vuonna 2020 olin aloittanut kotilentosimulaattoriharrastukseni yhdessä kahden toverini kanssa.

Kun olin GeoFS:n asetuksista laittanut päälle korkeutta ottavat yksityiskohdat, niin näkyi jo hienojakin maisemia. Ei pelkkää litteyttä, vaan myös "oikeita" rakennuksia ja kasvillisuutta paikka paikoin.

Sääli, että tekijät eivät ole vielä saaneet poistettua sellaista, että ilmakuviin väistämättä kuvanottohetkellä mukaan tulleet maankamaraan liimautuneet litteät lentokoneet ja autot näkyvät kotilentosimulaattorissakin. Olisi kiva, jos ne saataisiin joskus GeoFS:stä pois näkymästä. Mutta ymmärrän kyllä, että siinä olisi aikamoinen homma. Ehkä keinoäly voisi auttaa?

GeoFS on minusta kyllä hiukan liian helppo "lentosimulaattori". Eikä siinä pääse juurikaan säätämään lentokoneen toimintaa ohjaamosta käsin. Mutta sopiihan se erinomaiseksi "aloituspaketiksi" monelle kotilentosimulaattorilentämisestä kiinnostuneelle.

Ja alla viimeinen kuvista. Olen siinä juuri aikeissa ryhtymässä laskeutumaan Bostonissa:

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

perjantai 8. marraskuuta 2024

Kärnä: Vaarallinen lento Oahulla

Mä olen paljon saanut vihdoin kahlattua Beechcraft Baron 58.n manuaalia X-Planen sivuilta. Olen jo lähellä sen loppua. Tosin kestää vielä hyvän aikaa ennen kuin olen todella omaksunut kaiken sen tiedon, mitä olen siitä lukenut. Ja edessä on vielä navigointilaitehärpäkkeen opiskeleminen toisesta manuaalista.

Äsken ajattelin tehdä isomman kierroksen kyseisellä konetyypillä Havaijin Ouahulla. Lensin ottaen runsaasti korkeutta Honolulun kaupungin vierestä. Jossain yli 4000 jalan korkeudessa rupesin sitten kääntämään konetta takaisin tulosuuntaan. Ajattelin laskeutua sisemmällä saarella sijaitsevalle kiitotielle.

Mutta olin ruvennut pudottamaan korkeutta liian lujaa vauhtia. Simulaattori antoi varoituksen koneen rakenteellisen kestävyyden rajan saavuttamisesta. Kuittasin asian klikkaamalla hiirellä napukkaa Ymmärrän!.

Lentokoneeni hallinta oli kuitenkin ehtinyt jo mennä vaikeaksi. Koska olin ajautunut toiselle sivulle, päätin koneen heikon hallittavuuden vuoksi laskeutua merenpuoleiselle kiitotielle. Oli turha leikkiä hengellään yrittämällä suunnistaa paljon oikeammalle, kun kone ei sille puolelle hyvin kallistunut enää.

Laskusiivekkeet ja laskutelineet olivat jo ulkona. Hieman keikkuen onnistuin laskeutumaan kiitotielle. Uusia vaurioita ei koneeseen tässä vaiheessa enää tainnut tulla. Moottoritkin säilyivät toimivina.

Koneen pysähdyttyä sammutin moottorit ja menin katsomaan koneen ulkopuolelta, miltä se näytti. Oikean siiven juuresta oli jokunen paneeli irronnut. Yksi niistä oli kuulunut laskusiivekkeeseen. Koneen alapuolelle en päässyt katsomaan.

Sanotaanko nyt näin, että oikeassa elämässä olisin tehnyt ylimääräisen laskukierroksen ennen laskeutumista. Taidan pelleillä vastuuttomasti simulaattorilla lentäessä hiukan liian usein vielä nykyäänkin.

Viime aikoina olen lisäksi useana päivänä harjoitellut pakkolaskuja.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

maanantai 4. marraskuuta 2024

Kärnä: Mitä mm. lentoyhtiöiden koulutuksessa voidaan käyttää

Olin ruvennut uutta tv-ohjelmaa Lentoturmat hetki hetkeltä tallentamaan käyttämälläni tallennuspalvelulla ohjelman ensimmäisen tuotantokauden viidennestä jaksosta alkaen. Ja sitten kun kyseisessä jaksossa oli puhetta lentoyhtiöiden käyttämistä lentosimulaattoreista, niin näin, että käytössä oli X-Plane eli periaatteessa sama kuin itselläni. Ja kaasuvivustohärpäkkeenä oli myöskin sama kuin minulla, eli Honeycomb Bravo Throttle Quadrant.

Niin se käy.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Kärnä: Portlandissa pakkolaskuharjoitus

Äsken tein X-Plane -kotilentosimulaattoria käyttäen Yhdysvalloissa Oregonin osavaltion Portlandissa kaksimoottorisella Beechcraft Baron 58:lla pienen lennon, jonka päätteeksi laskeuduin samalle lentokentälle kuin miltä olin noussut.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen otin jarrut pois päältä ja pistin moottorit uudestaan jyrisemään ja lähtökiito oli siis tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan kuin edellisellä lähdöllä. Kiitotien loppu riitti juuri ja juuri riittävään nopeuden hankkimiseen.

Otin suunnan lievästi oikealle ja pidin nousua yllä aina tuhanteen jalkaan saakka.

Seuraavaksi sitten moottorit tyhjäkäynnille ja potkurien lapakulmat pienimmälle, ja rupesin kääntämään konetta vasemman kautta takaisin lentokentälle päin.

Varoitukset huusivat ohjaamossa kuin sireeni, kun tein kääntöä.

Lentokoneeni oli lopussa jonkin verran kiikkerä. Tämä johtuu varmaankin siitä, että ilmanopeuden ollessa pieni koneen ohjainpinnat vaikuttavat heikommin. Aivan viime tingassa olin pistänyt laskutelineet ulos, koska ne lisäävät ilmanvastusta. Mutta onnistuin tekemään ainakin jonkinlaisen onnistuneen pakkolaskun. Kone säilyi suurin piirtein ehjänä ja virtuaaliminäni hengissä, vaikka tosin moottorit laskeutumiseni tappoi. Luultavasti lentokoneeni pyörät osuivat maakosketuksessa aivan kiitotien viereen eivätkä kiitotielle, jolle matka kyllä siitä jatkui.

Oli siis kannattavaa olla laittanut ennen edellistä lentoistuntoa lapakulmien säätö kaasuvivustohärpäkkeeseeni.

Pakkolaskuharjoitteluni johtui siitä, että kaksi päivää sitten perjantaina olin ollut lentoteorialuennolla, jossa käsiteltiin pakkolaskutilanteita. Luentojen tarkoitus ei ole se, että pääsisin lentämään oikeaa, fyysistä lentokonetta joskus, vaan kyseessä on kylkiäinen kotilentosimulaattoriharrastukselle. Näitä lentoteorialuentoja silti pitää oikea lentäjä nimeltään Jukka Piipponen, kirjailija, joka on lentänyt pienkoneita purjekoneista ja ultrakevyistä lentokoneista aina Cessna 172:een.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta

perjantai 25. lokakuuta 2024

Kärnä: Taitojen verestystä Portlandissa

Koska olin taas kerran pistänyt X-Plane -asennukseni sileäksi, kesti jonkin aikaa ennen kuin kykenin taas astumaan ohjaamoon. Se tässä oli ärsyttävää, että joutui ohjelmoimaan uudestaan peliohjainten asetukset.

Tein sen ensin kyseisen simulaattorin uusimmalle versiolle 12. Jossain välissä pitää tehdä sama edelliselle versiollekin myös. 11-versio on siitä hyvä kannaltani, että se on varsin sietoinen simulaattoriin ulkopuolelta asennetuille konetyypeille. Versio 12:ssa taas on tavannut näkymä ruveta nykimään jossain vaiheessa näiden asennusten jälkeen.

Ilmeisesti kaasuvivustohärpäkkeeni vasemmassa laidassa oleva korkeusperäsintrimmin pyörä ei liiku koskaan itsekseen, eli silloin, kun automaattitrimmi on päällä. Päätin kuitenkin leikkiä enemmän realismia ja määritin tällä kertaa korkeusperäsimen trimmin säädön tälle pyörälle. Vaikka se ei ole kovin havainnollinen olekaan käytöltään verrattuna johonkin vipuun.

Päättelin myös, että lentämissäni koneissa tulee melkein aina olemaan korkeintaan kaksi moottoria. Siksi määritin kahdelle oikeanpuoleisimmalle kaasuvivulle potkurien lapojen kulman säädön.

Korkeusperäsintrimmin pyörän välittömästi oikealla puolella olevan vivun taas määritin hoitamaan ilmajarrujen säätöä.

Tällä viikolla olen kahtena päivänä lennellyt Beechcraft Baron 58:lla. Se tuntuu jo "omalta" lentokoneelta. Lentelin kummallakin kerralla Yhdysvaltain Oregonin osavaltion Portlandissa. Se taitaa ollakin X-Plane 12:n oletuslentokenttä.

PS. Wanha kaverini, kirjailija Jukka Piipponen, oli tänään pitkästä aikaa pitämässä yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä lentoteoriatunteja. Se oli raikasta pitkästä aikaa. Edellinen kerta oli ollut joskus ennen kesää. Tällä kertaa aiheena oli pakkolaskut ja sensellainen. 45 minuuttia kestäneen teoriapuolen jälkeen toverimme Hannu kävi kevyellä GeoFS-kotilentosimulaattorilla lentämässä eräällä suurin piirtein kärpäsen kokoisella lentokoneella. Hän harjoitteli siis laskeutumista sellaisessa tapauksessa, jossa lentokoneen moottori on sammunut. Sikäli kuin katsoin hommaa, niin hän taisi yrittää laskeutumista Madeiran saaren merenviereiselle kiitotielle.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja