Kärnä: Normaaleja Cessna-lentoja eteläisimmän Suomen maisemissa

Simulaattorina oli äsken taaskin Laminar Research -lafkan X-Plane 12.

Lentelin jälleen Cessna 172:lla Helsinki-Vantaalta Helsinki-Malmille. Päivän ajankohta oli valoisa. Lensin sitten myös saman tien takaisin.

Kumpikin lennoista oli täysin normaali. Ei mitään erityistä raportoitavaa.

Vilkuilin näyttöpaneelin karttanäkymää. Se auttoi suunnistamisessa.

Seuraavalla kerralla minun pitää lentää sitten taas pimeälentoja. Eli pitää ottaa selvää ennen sitä, mistä saa päälle laskeutumisvalot. Ja viimeisenä aion lentää konetyypin kannalta kovalla tuulella ja ehkä myrskysäässäkin.

Sen tehtyäni tarkoitukseni on välillä vaihtaa konetta Kaksoissaukkoon, jolla suoritan sitten samoja asioita.

Boeing 747:n opiskelu jatkuu tänäänkin. 

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Tuli lennettyä Boeing 747:llä liian lujaa

Huomasin, ettei X-Plane 12 -lentosimulaattorissa olekaan vakiona Boeing 747:ää, vaikka simulaattorin tekijän Laminar Researchin sivuilla on ohjekirja konetyypille. Kappas kappas, kun en ollut huomannut.

Kävin sitten yöllä simulaattorin käyttäjäyhteisön sivuilla hankkimassa jonkin simulaattorin edelliselle versiolle tehdyn Boeing 747:n.

Imutettuani pakatun zip-paketin purin sen ja näin syntyneen kansion kopioin ao. Steam-palvelun kansioon tietokoneellani.

Saatuani X-Plane 12:n käyntiin pistin ruksin lentokonelistassa paikkaan, joka mahdollisti edelliselle simulaattorin versiolle tehtyjen lentovehkeitten näkymisen. Ja jo siellä näkyi Boeing 747.

Jatkoin samalla kyseisen lentokonetyypin manuaalin läpikäymistä. Ohjelmoin nyt lentokonekohtaisia näkymän pikanäppäimiä tietokoneen numeronäppäimistölle. X-Planessa, kun Num Lock -näppäin on päällä, CTRL-nappia samaan aikaan painamalla voi saada aikaan numeronäppäimistölle näppäinoikotien mihin tahansa näkymään.

Sääli, ettei kannettavissa tietokoneissa taida yleensä olla numeronäppäimistöä. Nimittäin joidenkin vuosien kuluttua tulen varmaankin ostamaan sellaisen kannettavan, joka on varsinainen tehohirmu. Se tulee korvaamaan nykyisen pöytäkoneeni lentosimulaattorin pyörittäjänä.

Näitä tekstejä taas kirjoittelen jossain määrin vanhalla ja simulaattorilentämisen kannalta selvästi alitehoisella kannettavallani.

Sitten lähdin lentämään tällä koneella. Helsinki-Vantaalta. Valoisaan aikaan. Aikomukseni oli nousta ilmaan ja sitten jossain vaiheessa kääntyä takaisin ja laskeutua takaisin samalle lentokentälle.

Boeing 747 näköjään toimi, vaikka se oli suunniteltu simulaattorin edelliselle versiolle.

Veikkaan, että ohjaamon näytöissä olisi ollut jotain ilmoituksiin liittyvää, kun kone aina välillä antoi varoituksen jostain. Mutta en tajunnut katsoa, että oliko siellä mitään.

Simulaattori sanoi minulle lopulta: "You have exceeded the redline speed." Ja olin seuraavaksi sitten keskellä viehättäviä pikku taloja lentokoneineni. Näin myös puita. Lentokoneeni paloi.

Eli olin näköjään lentänyt jonkin verran liian pitkään ylinopeutta.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Sukkulointia Helsinki-Vantaan ja Helsinki-Malmin välillä sekä hieman liitokoneella liitämistä

Päätin jälleen käyttää nykyistä pääasiallista lentosimulaattoriani X-Plane 12:ta.

Lentelin tänään valoisaan aikaan Helsinki-Malmilta Helsinki-Vantaalle Cessna 172:lla. Ja takaisin. Malmin lentokentälle laskeutuminen tuotti hieman vaikeuksia. Laskeutuessa pyörät osuivat nurmikkoon ennen kuin pääsivät kiitotielle saakka. Jatkossa olen skarpimpi. Toivottavasti.

Seuraavaksi päätin lentää saman reitin samalla koneella mutta pimeään aikaan. Kiitotietä oli jäljellä sen verran vähän, että jouduin vetämään koneen ilmaan lähes alinopeudella. Koneen nokka osoitti lievästi ylöspäin, ja sakkausvaroitus käynnistyi. Työnsin sauvasta koneen joksikin aikaa vaakalentoon, enkä pudonnut.

Pimeällä olikin yllättävän mukava löytää perille Helsinki-Vantaalle. Etelä-Suomessa ei onneksi ole vuoria, joihin voisi törmätä.

Mutta tarkkuuteni vaatii vielä hiomista. Lensin liian matalalla, ja koneeni pyörät koskettivat maata jo ennen kiitotien kynnystä. Tällaisesta lentokäyttäytymisestä tulisi oikeassa maailmassa sanomista.

Tässä välissä voin mainita, että opin nyt alustavasti käyttämään lentokoneen mittaripaneelista löytyvää sähköistä karttajuttua, josta näkee hyvin kiitotien sijainnin. Sitä pystyy myös zoomaamaan.

Ja sitten vielä kerran Malmin lentokentälle. Nousin kuitenkin tällä kertaa liian korkealle etsiessäni Malmin lentokentän valoja. Ja sitten pistin moottorin tyhjäkäynnille löydettyäni ne lopulta. Laskeutuminen oli vähällä mennä täysin pipariksi, joten tein ylösvedon.

Ensin tuli hetkeksi sakkausvaroitus, mutta se lakkasi välittömästi.

Käänsin koneen oikeaan asemaan, vähensin tahoja moottorista ja pistin laskusiivekkeitä ulos.

Pimeällä oli vaikea saada selvää siitä, kuinka lähellä kiitotien pinta oikeasti on.

Laskeutuessa kuului jonkinlainen paukahdus. Mutta ilmeisesti lentokoneeseeni ei tullut isommin vaurioita. Lentokenttä vaikuttaa kuitenkin vaaralliselta pimeällä!

Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut ottaa ensin selvää, että mistä saa päälle koneen laskeutumisvalot.

Malmin lentokenttä on periaatteessa edelleen rekisteröity viralliseksi lentopaikaksi, mutta sen kiitotie on kuitenkin ollut suljettuna 14.3.2021 alkaen, ja maanomistaja eli Helsingin kaupunki on asettanut kentälle lentotoiminnan estävät esteet.

Onneksi niitä ei kuitenkaan vielä ole X-Planessa.

Koska X-Planea käynnistäessä simulaattori oli ehdottanut, että voin kokeilla Schleicher ASK 21 -liitokonetta, päätin lopettaa istuntoni sillä.

Koneeksi, joka kiskoo liitokoneeni ilmaan, olin valinnut saman koneen, jolla olin äsken lentänyt, eli Cessna 172:n.

Päätin vaihtaa vuorokaudenajan puolillepäiville.

Simulaattori sanoi, että jarrut vapauttamalla minua aletaan hinata. Hinaus alkoi. Sitten se sanoi, että välilyöntinäppäintä painamalla voin irottaa hinausköyden.

Irrotin hinausköyden ilmeisesti hieman liian aikaisessa vaiheessa. Koska olin varsin matalalla, otin tehtäväkseni estää virtuaalisen kuolemani. Käänsin konetta, mikä tietysti pudotti korkeutta. Sain lopulta näkyviini kiitoradan. Onnistuin laskeutumaan sille kunniallisesti ja hyvin.

Tämä riitti tältä päivältä!

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Boeing 747-400:n opiskelu alkoi

Tulin vähän aikaa sitten ostaneeksi X-Plane -lentosimulaattorin uusimman version 12. Hankin sen Steam-palvelun kautta.

Jouduin asennuksen jälkeen imuttamaan siihen ensin lisäosina Steamin kautta kaikkien mantereitten – poislukien tietenkin Etelänapamanner – maisemat. Maisemien imutuksessa meni tuntikausia. Onneksi minulla on ylimääräistä aikaa. Katsoin vierestä, kuinka imutus eteni hitaasti mutta varmasti, ja samalla käytin toista tietokonettani johonkin muuhun tärkeään aina välillä.

Supermassiivinen määrä dataa siinä siirtyi!

X-Plane 12:ssa on näin aluksi se huono puoli, että simulaattorin käyttäjäyhteisön nettisivuilta ei vielä löydy kovin montaa yhteisön jäsenten tekemää lentokonetta. Näinollen olen välillä joutuva palailemaan edelliseen versioon 11, jos haluan lentää vähän "eksoottisemmin".

Aloitin tänään Boeing 747 -kuljetuslentokoneen salojen opiskelun simulaattorin valmistajan Laminar Researchin nettisivujen kautta. Sieltä löytyy eri konetyypeistä kustakin kilometrikaupalla aineistoa ohjekirjasten muodossa. 747:n manuaalissa on 108 sivua.

Boeing 747:ää ei enää tällä hetkellä valmisteta. Tosin valmistus lopetettiin vasta vähän aikaa sitten, ja siksi voi sanoa konetyypin olevan vielä melko moderni jonkin aikaa tästä eteenpäinkin, esim. kymmenen vuoden ajan.

Boeing 747 tuli aikoinaan tunnetuksi "jumbojettinä", koska kyseessä on varhainen laajarunkokone, ja konetyyppi tunnetaan myös siitä, että sitä käytetään jatkuvasti Yhdysvaltain presidentin lentokoneena, eli Air Force Onena.

Rakastan konetyyppiä, koska siinä on neljä moottoria. Moottorien lukumäärä on siksi minulle tärkeä, että vähän aikaisemmin ostamassani kaasuvivustohärpäkkeessä on vivut neljän moottorin käyttöön.

Opiskelen siksi ensin Boeing 747:ää. Myöhemmin voin ruveta opiskelemaan myös jotain vielä modernimpaa mutta kaksimoottorista kuljetuslentokonetta. Luulen valintani silloin olevan Airbus A330. Se on sentään eurooppalainen konetyyppi.

Olen päättänyt, että opiskeluni aikana lennän ennen kaikkea muuta pienillä potkurikoneilla. Tämä tarkoittaa Cessna 172:ta ja de Havilland Canada DHC-6 Twin Otteria, josta käytän tuttavallisesti nimitystä Kaksoissaukko. Cessna on kannaltani klassikko, ja olen osannut käyttää sitä ja lentää sillä ihan kohtuullisesti. Jälkimmäinen kone on myös mukavahko.

Olisi myöskin kiva, jos joku kiva tyyppi kehittäisi simulaattoriini jossain vaiheessa de Havilland Canada Dash 7 -lentokoneen. Kyseessä on nelimoottorinen potkuriturbiinikone.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Menin ja ostin X-Plane 12 -lentosimulaattorin

X-Plane -lentosimulaattori on kiva, kun siitä on versio myös (työpöytä-)Linuxille. Itse olen nimittäin käyttänyt PC-tietokoneissani jo monen monituisten vuosien ajan Linux Mintiä, joka on yksi tunnetuimmista Linuxin levitysversioista. Työpöytä-Linuxin käyttäjäksi olin siirtynyt jo 20 vuotta sitten.

Itse olen pörrännyt lähes koko kuluvan Jeesuksen vuoden 2024 aikoinaan ostamallani X-Planen vanhalla 11-versiolla, kun päätin kaasuvivustohärpäkkeen ostettuani käyttää enemmän jotain sellaista simulaattoria, jossa siitä olisi etua. GeoFS ja FlightGear eivät olleet olleet täysin myötämielisiä asialle nimittäin. Ne ovat ilmaisia mutta kaikkea tuossa härpäkkeessä ei saa niissä toimimaan.

Kahden lentotoverini kanssa olin lennellyt noilla ilmaisilla. Toinen heistä ei viitsi jostain syystä enää nykyään harrastaa tätä lajia.

Härpäkkeeni aiheuttaa sydänalaani samantapaisen tunteen kuin tasavalta John Waynen esittämälle Davy Crockettille vuoden 1960 elokuvassa Alamo. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva!"

Republic. I like the sound of the word. It means people can live free, talk free, go or come, buy or sell, be drunk or sober, however they choose. Some words give you a feeling. 'Republic' is one of those words that makes me tight in the throat - the same tightness a man gets when his baby takes his first step or his first baby shaves and makes his first sound as a man. Some words can give you a feeling that makes your heart warm. 'Republic' is one of those words.

Alamo-elokuvasta on myös vuonna 2004 julkaistunut uusi versio, joka on mielestäni parempi kuin alkuperäinen.

Päätin maanantaina 4.3.2024 asentaa kokeilun vuoksi parempaan tietokoneeseeni X-Plane 12 -lentosimulaattorin demoversion nähdäkseni, kuinka hyvin uusin simulaattorin versio pörrää siinä.

Asennus oli hirveän pitkä prosessi. Luonnollisesti kyseessä on varsin iso ohjelmistopaketti, kun kyseessä on sentään täysiverinen lentosimulaattori, ja se piti minikokoisen asennusohjelman ensin imuttaa verkosta.

Mutta ainakin koneeni kiintolevytila riitti heittämällä. 1,5 teratavua kyllä riittää melkein mihin tahansa.

Asennuksen jälkeen en löytänyt mistään pikakuvaketta simulaattoridemolle. Asennusohjelman lopetusikkunasta löytyi toki napukka, millä sain sen käyntiin. 

Demon perusteella versio 12 vaikutti melko hienolta. Mutta peliä saattoi pelata vain 15 minuuttia yhteen menoon, jonka jälkeen oli pakko sulkea se.

Ensin peli automaattisesti istutti minut jonkin pienkoneen ohjaamoon lentokentällä, ja satoi kaatamalla.

Ensimmäisen nurinmenon jälkeen vaihdoin lentokonetta. Sää taisi parantua samalla.

Mutta simulaattori vaikutti vaikealta! Oli pakko lopulta vaihtaa kone klassiseen versioon Cessna 172:sta, jotta saatoin päästä kunniallisesti ilmaan.

Pääasia, että versio 12 näyttää pörräävän riittävän hyvin tehokkaammassa koneessani. Kaikki on silti kaunista tai kauniihkoa simulaattorissa.

Demoversio katkaisi tietysti tylysti lentoni lopulta kesken.

Päätin lyhyestä testauksestani huolimatta ostaa simulaattorin täysversion jo seuraavana päivänä, koska joskus vain tekee mieli pistää rahaa palamaan. 78 euron hinta on kyllä melko suolainen köyhälle, mutta jokaisella on oltava jokin harrastus. Kotilentosimulaattorilentäminen on paljon mukavampaa ja älykkäämpää hommaa kuin esimerkiksi mummojen potkiminen kadulla tai vaalijulisteiden turmeleminen. Voisin näin kuvitella.

Simulaattorin vanha versio 11 maksaa nykyään vain 25 euron verran, koska kyseessä on tosiaan vanha versio. Versio 12 on julkaistunut 17.12.2022 eli se on jo jonkin verran yli vuoden ikään ehtinyt.

Wanha kaverini herra JT oli kyllä antanut minun ymmärtää, että parannukset versio 12:ssa eivät ole mitenkään kovin mullistavia. Mutta halusin käyttää rahaa hyvään tarkoitukseen. Ja tällä pärjää vuosia.

Jos pitää verrata, niin tällä hetkellä (5.3.2024) 78 eurolla voi saada kaupasta kymmenen hyvää olutta.

En sitten muuten löytänyt mitään, mistä demoversion saisi poistettua järjestelmästä. Päättelin kuitenkin, että demoversion asennusohjelma oli asentanut sovelluksen osineen kaiken yhteen ja samaan kansioon. Kävin sitten poistamassa sovelluksen manuaalisesti, koska se vaikutti turvalliselta toimenpiteeltä.

Ostaminen siirtyi seuraavalle päivälle, koska pääni pörräisi silloin paremmin. Maanantaipäivisin pääni tapaa nimittäin olla epämiellyttävällä tavalla pörröinen. Tarkoitan, että olen maanantaisin epämiellyttävällä tavalla disorientoitunut aikaan ja paikkaan.

Ja niin siinä kävi, että tänään tiistaina 5.3.2024 menin ja ostin X-Plane 12:n. Ostoksen tehtyäni sydänalaani levisi ylempänä jo kuvaamani lämmin tunne.

Pistin version 12 heti asentumaan tietokoneeseeni. Toki siinä meni sitten melko paljon aikaa, mutta se on normaalia. X-Plane ei ole mikään Tetris.

Viiden vuoden päästä luultavasti omistan jo uuden tehokkaan PC-tietokoneen.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

PS. Tämän blogin tarkoituksesta

Kärnä: Lancasterilla, Spitfirellä ja P-47 Thunderboltilla Honolulusta

Olen viime päivinä lennellyt yhdellä sun toisella koneella. Kyse on ollut ennen kaikkea kokeiluista, enkä ole katsonut sopivaksi kirjoitella niistä mitään kertomuksia.

Illalla olin näyttänyt käymään tulleelle wanhalle toverilleni Lasselle, kuinka toisen maailmansodan aikaisella nelimoottorisella pommikoneella | Avro Lancasterilla lennetään. Tietenkin hän sai samalla tarkastella uutta hienoa neljälle moottorille käyvää kaasuvipuhärpäkettäni.

Koska minulla on taipumusta koelentäjän ammattiin, onnistuin lennossani hyvin, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin lentänyt konetyypillä. Kun piti näyttää toiselle omaa osaamista, niin silloin tietenkin teki parhaansa.

Tein vain lyhyen lennon, koska oli muutakin esiteltävää simulaattorissa.

Lensin Havaijin Oahun saarella Honolulusta käsin. Oahu on lempilentopaikkojani, koska tunnen sen hyvin. Toki sen maisemat ovat myöskin varsin tunnistettavia.

Myöhemmin saman päivän aikana olen varsin poikkeuksellisesti lennellyt öiseen aikaan. Piti laittaa pöytätietokoneen äänenvoimakkuus tietysti pienemmälle sitten, mikä ikävä kyllä kuluttaa immersiota. X-Plane 11 -lentosimulaattoria käytin.

Lensin toisen maailmansodan aikaisella ikonisella hävittäjälentokoneella, yksimoottorisella Supermarine Spitfirellä, tyyppiä Mk IX.

Spitfire saattoi mallista riippuen olla vähän erinäköinen, mutta ne koneen versiot, joissa on kuplakuomu sekä täyselliptiset siivet ovat varsin kauniita. Likimain kaikki ihmiset ovat samaa mieltä asiasta, luultavasti.

Spitfire on maakäsiteltävyydeltään kauheahko. Sen laskutelineiden renkaiden "raideväli" on kapea, joten kone on siksi kiikkerä, ja koska siinä ei ole nokkapyörää vaan kannuspyörä, sen ohjaamosta on vaikea nähdä eteensä silloin, kun kannuspyörä on maassa. Koneen perä myöskin keikkuu helposti, kun lähtökiihdytyksessä nopeus kasvaa tarpeeksi. Sen kanssa pitää olla varovainen.

Äsken joka tapauksessa lensin sillä. Taaskin Oahulla.

En tehnyt pitkää lentoa, vaan melko pian laskeuduin lentokentälle. Tarkoitukseni olikin yrittää tehdä mallilasku, mutta se ei täysin onnistunut. Koska olin varovainen ja lensin kieli keskellä suuta, niin pyörät toki koskettivat maata melko lailla oikealla tavalla, mutta sitten homma meni vähän kiikkeräksi. Ei sentään mennyt kone ympäri eikä mitään rikkoutunut. Spitfireni pysähtyi lopulta kiitotien pientareen puolella. Oli sentään vielä asfaltilla eikä ollut ajautunut nurmikolle asti.

Ilmassa Spitfire on kyllä mukava käsiteltävä. Myöskin sen mittarit näkyvät varsin hyvin simulaattorissa.

Seuraavaksi päätin jatkaa lentelyä samassa paikassa Republic P-47 Thunderboltilla, D-malli kyseessä. Kyseessä on myöskin toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka kunnostautui erityisesti maataistelukoneena. Nykyään puhuttaisiin rynnäkkökoneesta.

Thunderboltia oli vaikea saada ammuttua alas sen vuoksi, että se oli hyvin panssaroitu strategisista kohdista.

Tämäkin on kannuspyöräinen kone. Toisen maailmansodan aikana nokkapyöräiset lentokoneet olivat poikkeus, eivät sääntö.

X-Plane 11:n Thunderboltin ohjaamo on sikäli pettymys, että sen mittaristo näkyy huonosti, jos tarkoitus on vielä nähdä uloskin lentokoneesta. Ja kun zoomia ulos ei saa sen enempää kuin saa. Pahus!

Näkyvät kello, nopeusmittari, kompassi, keinohorisontti ja kierroslukumittari, mutta ei esim. korkeusmittari.

Mutta piti sillä nyt kuitenkin lentää, kun kerran tämän koneen olin valinnut varta vasten.

Päätin tehdä samanlaisen kierroksen kuin edellisellä lennolla.

Koneen moottorin aiheuttama vääntämomentti ei ollut yhä suuri kuin oli ollut Spitfirellä. Voi johtua ihan koneen painosta.

Lähtökiihdytys tuntui mukiinmenevältä.

Kone nousi mukavasti ylös. Huomasin sitten, että X-Plane 11:ssä pystyy näkymää hilaamaan alas- ja ylöspäin nuolinappäimillä. Tämäpä hieno ominaisuus!

Ilmeisesti laskeuduin liian jyrkästi kenttään, sillä kone pompahti takaisin ilmaan. Päätin tehdä ylösvedon. Koneen moottorin ääni ei kuitenkaan enää kuulunut.

Päätin kaartaa sitten heti takaisin lentokentälle. Juuri ennen kentällä pääsyä päättelin, että moottori on varmaankin sammunut. Teho ei nimittäin lisääntynyt väännettyäni kaasua isommalle. Putosin mereen.

Ilmeisesti koneen potkuri oli vain pyörinyt ilmavirran mukana. Jostain olisi varmaan saanut potkurinlavat säädettyä vähemmän jarruttaviksi. Pitää varmaan myöhemmin opetella tämänkin säätäminen.

Päätin lopettaa lentämisen sitten tähän.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja

Kärnä: Epäammattimaista lentämistä minulta

Siunatkaa, minua isä. Edellisestä lennostani on viikko.

Oikeasti en ole katolinen.

Asensin ensitöikseni tänään X-Plane 11 -lentosimulaattoriini joukon ylimääräisiä lentokoneita. Niitä saa imutettua pelin harrastajayhteisön sivuilta.

Lopulta käynnistin sitten pitkästä aikaa simulaattorin.

Valitsin koneekseni Bell Airacobra P-39:n, joka on toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalaista tuotantoa oleva yksimoottorinen hävittäjälentokone. Pidän tästä koneesta siksi, että toisin kuin eräissä sitä paljon ikonisemmissa ajan sotalentokoneissa siinä on nokkapyörä, jonka ansiosta lentäjä näkee koneella kiitoradalla ajaessaan eteensä kunnolla.

Airacobrassa moottori sijaitsikin rungossa lentäjän takana.

Koneen ainoa selvä vika on se, että siinä poistutaan koneesta oven kautta. Tämä aiheutti sodan aikana jonkin verran kuolemia, koska aina silloin tällöin lentäjän jouduttua poistumaan koneestaan kesken tehtävän koneen peräsin saattoi iskeytyä häneen. Neuvostoliitossa käytettiin myös konetyyppiä, ja siellä lentäjiä ohjeistettiinkin sitten laskeutumaan aina kun mahdollista koneella, koska pelastautuminen siitä laskuvarjolla oli vaarallista.

Päätin jatkaa lentämistä Havaijiin kuuluvalla Oahun saarella, joka kuuluu lempialueisiini. Lähtökenttä oli Honolulussa.

Säädin korkeusperäsintrimmiä sopivaksi. Tosin en tiedä, että vaikuttiko se mitään, koska alun jälkeen en koskenut siihen enää ollenkaan.

Seisontajarrut pois päältä, ja säädin koneen ainoan moottorin kaasun täysille. Tarkastelin nopeusmittarin lukemaa ja lopulta vedin sauvasta kevyesti itseeni päin. En vetänyt konetta jyrkkään nousuun.

Kyseessä on minulle uusi konetyyppi, enkä yrittänytkään opetella koneen lento-ominaisuuksia kovin perusteellisesti lentäessäni ensimmäistä kertaa sillä.

Huomasin välillä alentaneeni moottorin tehoja vähän liikaa. Pistin niitä kovemmalle, ja pääsin ilmassa sitten sopivaan asemaan, josta näki kunnolla alapuolelleen.

Suuntasin Honolulusta sivussa olevalle läheiselle lentokentälle, jolle laskeuduin kätevästi ja hyvin.

Seuraavat kaksi lentoa tein myöskin Honolulusta käsin.

Seuraavalle lennolle valitsin koneekseni kolmimoottorisen suurehkon suihkukoneen DC-10:n, vaikka konetyypillä ei kukaan ole lentänyt aikoihin. Isälleni, joka oli ollut nk. lentävä mekaanikko Finnairilla, se oli kuitenkin ollut tuttu kone, joten lennän koneella henkilökohtaisista syistä.

Kone käyttäytyi lähtökiihdytyksessä ja nousuunlähdössä hyvin. Jatkossa jouduin säätämään runsaasti korkeusperäsintrimmiä. Päätin säädellä moottorien tehoakin.

Ennen kuin pääsin laskeutumaan yhtään minnekään, niin DC-10:ni päätti kääntää nokkansa sen verran lujaa ylöspäin, että ilmeisesti veri pakeni päästäni moottoreiden pauhatessa riittävän lujalla. Näkökenttä hämärtyi ja lopulta pimeni. En nähnyt lopulta mitään. Päätin keskeyttää tehtävän ennen virtuaalista kuolemaani.

Ehkä tehon vähentäminen olisi auttanut kyllä näkemistä.

Kolmatta lentoani varten valitsin kaksimoottorisen ja hitaan potkuriturbiinilentokone Kaksois-Saukon, joka kuuluu lempikoneisiini.

Säädin ennen lähtökiihdytystä taas korkeusperäsintrimmin sopivaksi. Lähtökiito ja nousu olivat normaaleja.

Sitten huomasin, etten ollut tainnut olla tänä iltana täysissä sielun voimissa. Olin unohtanut kokonaan laskusiivekkeiden käytön. Ne olivat kaikilla lennoillani tänään olleet jonkin verran ulkona.

Tuli tunne, että muistini on temppuillut ennenkin, kun on kyse ollut laskusiivekkeistä.

Huomasin myös, että kone pyrki kääntymään oikealle moottorien ollessa säädetty samalle teholle. Säädin tehot sitten sellaisiksi, että koneen oikea moottori antoi pikkaisen enemmän tehoa kuin vasen. Kone kulki nyt suoraan.

Käänsin koneen kiitorataa kohti. Aloitin laskeutumisen. Tarkkailin nopeusmittaria. Olin laittanut laskusiivekkeet täysin ulos, mikä oli ehkä liioittelua.

Mutta onnistuin laskeutumisessa erinomaisesti. Pyörien kosketettua kiitoradan pintaa säädin kaasuvivuista moottorit tyhjäkäynnille ja sen jälkeen säädin potkureiden lapakulmat jarruttaviksi. Pistin myös jarrut päälle. Kone pysähtyi erittäin lyhyellä matkalla. Tällä konetyypillä ehkä kannattaisi minun joskus kokeilla Alankomaitten Länsi-Intiassa laskeutumista Saban saaren lentokentälle. Voin sanoa kokemuksesta, että se on varsin pirullinen.

PS. Sain juuri tietää, että Saba ei kuulu enää hallinnollisesti Alankomaitten Antilleihin. Viime Jeesuksen vuoden 2023 lokakuussa Sabasta, Bonairesta ja Sint Eustatiuksesta oli tullut erityiskuntia ja Sint Maartenista sekä Curaçaosta autonomisia alueita.

Tom Kärnä
tämän blogin omistaja