Helsingissä ja Havaijilla

.sunnuntaina 28.12.2025 tein pimeän jo tultua lennon käytöstä poistetulta Malmin lentokentältä Helsinki-Vantaalle. koneeni oli "normaali" koneeni Beechcraft Baron 58, ja simulaattori jo wanhaksi kunnon lentosimulaattorikseni koitunut kaupallinen eli maksullinen X-Plane 12. tiukasti ottaen "vain" kotisimulaattoriversio tuosta, kun kerran tonnilla saisi kätevän sertifioidun lentoyhtiöversion.

.aluksi hiukan pyrytti lunta, mutta se meni ohi. jouduin aluksi tekemään pikku kierroksen, koska olin lähtenyt ilmaan etelän suuntaisesti, kun taas Helsinki-Vantaa sijaitsi pohjoisessa.

.nousu 2000 jalan korkeuteen, kierroksen tekeminen, lähestyminen ja laskeutuminen sujuivat normaalisti. olin tyytyväinen.

.päätin sitten lentää Havaijin Hilosta Honoluluun. minua halutti pistäytyä matkan varrella Kahaluin lentokentällä. nousin 6000 jalan korkeuteen.

.kesken matkan, jota olin kulkenut osittain pilvissä, moottorin nro 2 generaattoriin tuli vika. Tai ainakin sen varoitusvalo syttyi. en keksinyt mitään, mitä voisin tehdä asialle. moottori kuitenkin näytti toimivan normaalisti, joten päätin jatkaa matkaa. joka tapauksessa siinä vaiheessa olisi ollut matkaa kertynyt jo lähtökentältäkin paljon.

.laskeuduttuani vedin seosvivut laihalle, ja kumpikin moottori sammui.

.napsautin akun ja generaattorin pois päältä, ja myöskin avioniikan.

.aikani ihmeteltyäni pistin kaiken jälleen päälle. ja onnistuin käynnistämään kummankin moottorin.

.nousin jälleen ilmaan. nousin jälleen aina 6000 jalan korkeuteen riskejä välttääkseni. ylänkö on melko suuri riski.

.kiersin saaren länsiosan pohjoisrannikon ylängöt pohjoispuolelta, ja sitten otin autopilotilla kiinni sillä hetkellä 120 kilometrin päässä sijaitsevaan Oahun saaren Koko Headin majakkaan, jota kohti koneeni nyt alkoi ohjautumaan.

.moottorin nro 2 varoitusvalo vain jatkoi palamistaan

.kummankin moottorin mittareista luettavat arvot olivat melkein samoja.

.päätin lentää suoraan Koko Headin yli ja päätyä Honolulun kaupungin ylitettyäni hieman keskemmälle Oahun saarta, jossa on myös vesistöalueita.

.kääntyisin vasemman kautta lopulta tulosuuntaani eli itään ja laskeutuisin varmimmalle mahdolliselle kiitotielle eli merenpuoleiselle 08R:lle. se on ainakin helppo löytää maastosta.

.ajattelin, että on turha viitsiä nyt laskeutua suoraan vastakkaiselle 26L:lle, koska joutuisi sitten välttelemään ylängön huppuja hieman, enkä oikein kehdannut kulkea meren puolelta osaa lähestymisestä. 

.lisäksi väsytti, ja moottoria vaivasi sähkövika.

.Honolulun lähellä aloittaisin korkeuden pudottamisen 6000 jalan korkeudesta.

.Honolulun kiitoteiden tasan saavutettua olin jo saanut pudotettua korkeuden 4000 jalkaan.

.ja pudotus jatkui.

.kaukana kiitoteiden toisella puolella länsiluoteessa saavutin lopulta 2000 jalan korkeuden. pysäytin vajoamisen. ja käännyin vasemman kautta etelään, senkin vuoksi etten halunnut törmätä edessä olevaan mäkeen meren vieressä.

.ja sitten taas kiinni suuntamajakasta, ja koneeni kääntyi edelleen vasemmalle.

.tehdessäni lähestymistä vasemmalta puoleltani eli pohjoisesta tuuli ilkeästi.

.sammutin lopuksi moottorit käynnistimistä. nyt kummankin moottorin generaattorin varoitusvalo paloi. pistin generaattorit sammuksiin ja kytkin akun pois.

.ja seuraavaksi ihan huvikseni klikkasin valikosta kohtaa Prep Electrical Systems for Boarding. avioniikka ja akku kytkeytyivät mukaan.

.kytkin itse generaattorit.

.huomasin, etten saa moottoreita käyntiin. panin seuraavaksi merkille, että polttoainepumput eivät ole mukana. näpäytin ne päälle. yritin uudestaan käynnistää moottoreita. ei onnistunut. huomasin seuraavaksi, että polttoaineseoksien vivut ovat laihalla. muutin niiden asennon rikkaalle.

.yritin uudestaan.

.kumpikin moottorista käynnistyi, eikä moottorin nro 2 varoitusvalosta näkynyt jälkeäkään. tarkoitan, että valo oli nyt sammuksissa.

.testin vuoksi päätin vielä tehdä lennon varmistaakseni sen, että kaikki on varmasti kunnossa!

.nousin ilmaan, käännyin vasemmalle eli pohjoisen suuntaan. nousin vain 1500 jalan korkeuteen.

.ennen mäkiin törmäämistä käännyin länteen.

.ja vasemman kautta 180 asteen käännös.

.ja laskeutuminen rinnakkaiselle kiitotielle 08L.

.tällä kertaa en voinut käyttää suuntamajakkaa apunani. .vain näköaistia.

.onnistuin pääsemään hyvin hollille.

.aivan laskeutumisen loppuvaiheessa päälle iski suhteellisen voimakas sade.

.koska kiitotie oli kuitenkin pitkä, päätin laskeutua mahdollisimman rauhallisesti, so. kauas kiitotien kynnyksestä.

.siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." 

.koska oli kerran alkanut kunnolla satamaan vettä, päätin tehdä vielä "kunniakierroksen".

.nousin ilmaan. koneeni oli mennä ympäri vasemman kautta nousun aikana. sääolosuhteet vaikuttivat vaikeilta. nousin siksi vain 1500 jalan korkeuteen.

.käännyin lopulta oikealle eli etelän suuntaan. ajoin merelle saakka. sitten käännyin oikealle eli länteen päin posottamaan.

.lopulta käänsin koneeni nokan taas oikealle, eli etelään mentiin nyt. ja lopulta taas kerran oikealle, eli nyt mentiin itään.

.halusin jälleen laskeutua merenpuoleiselle kiitotielle 08R. olin vain melko lähellä kiitotietä, ja korkeutta oli se 1500 jalkaa.

.olin koneeni nopeutta edellisen manööverin aikana kuitenkin saanut tiputettua rutkasti.

.nyt sitten vain korpeusperäsimen trimmistä konetta reilusti nokkapainoiseksi, ja tehot minimiin.

.kun kiitotie oli lähestynyt tarpeeksi niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti, näpyttelin autopilotin korkeusperäsimen trimmin napukasta konetta enemmän vaakaan. ja lisäsin hieman moottoreihin tehoa.

.tällä kertaa en halunnut käyttää majakan "vetoapua". sillä lailla sitä pysyy terässä, että välillä lentelee vähän vaikeammin.

.kone jonkin verran heittelehti ilmassa laskeutumisen loppuvaiheessa. sain koneeni pyörät laskettua kuitenkin varsin pehmeästi lopulta kiitotien pintaan. kyllä meni mukavasti!!

Kolumbiassa on mainiota "lunta"

valitettavasti on "pöytälaatikkoon" jäänyt pölyttymään useampikin muistiinmerkintä lentohommistani. tässä olisi yksi sellainen, ja olen yrittänyt tähän mahdollisimman tarkasti "suomentaa" noihin aikoihin tekemäni muistiinmerkinnät. niin, ja käytän tässä blogissa edelleen omaa "oikeinkirjoitusuudistustani", eli virkkeet eivät ala isolla kirjaimella, ellei kyseessä ole nimi. niin, ja sittemmin olen päättänyt, että tekstin kappaleet voidaan merkitä alkavalla pisteellä. oi, siis, katso:

.jälleen kerran simulaattorinani oli maksullinen ja hirvittävän pätevä (koti)lentosimulaattori X-Plane 12. ja olin myös jälleen kerran lähdössä liikkeelle vakiolentokoneekseni nimittämälläni Beechcraft Baron 58:lla.

.olin tällä kertaa Kolumbiassa ja Medellinin kaupungin Olaya Herreran (SKMD) lentokentän kiitotiellä. lentokenttä sijaitsee noin 4938 jalan korkeudella, eli ilma on jossain määrin ohutta sijainnissa.

.ja ympäristö suorastaan vilisee ylänköä.

.päätin lentää lännen suuntaan, koska siellä vaikutti olevan hieman kauempana alankoa. mutta sinne päästäkseen piti ylittää niin pitkä kuin korkeakin vuoristo.

.matka oli myös pitkä, ja luulin nousseeni lopulta jopati 14.500 jalan korkeuteen. saatoin lopulta olla huomattavan paljon korkeammallakin, mutta sitten tapahtui jotakin.

.näkymä hämärtyi yhtäkkiä sillä lailla kuin se ei normaalisti hämärry pilvien tai auringonlaskun takia.

.en ymmärtänyt reagoida ajoissa mitenkään järkevästi. nimittäin varsin pian, ehkä minuutin sisällä, simulaattorinäkymä muuttui täysin pimeäksi. ei näkynyt enää yhtään mitään. ruusut ovat punaisia. orvokit ovat sinisiä. kaikki oli mustaa, saatana.

.mitä ilmeisimmin lentäjä koki tässä vaiheessa liian korkeasta ilmanalasta johtuvan happivajauksen. happinaamari olisi ollut saatavilla käyttöön valikon kautta napsauttamalla.

.onni kuitenkin onnettomuudessa. koska olin kuitenkin ollut lentämässä autopilotin avulla, ja vielä mitä ilmeisimmin oikeaan suuntaan, saatoin ohjaussauvassa sijaitsevasta autopilotin namiskasta painaa lentokoneeni maltilliseen korkeuden pudottamiseen. ehkä se näkö palaisi jossain vaiheessa, ennen kuin on liian myöhäistä.

.päättelin kuitenkin olevani riittävän korkealla ja selvästi korkeammallakin kuin kannatti olla, jotta välttäisin törmäämisen jonkin sopivan vuoren seinämään.

.siinä meni melko pitkä aika. tai ainakin se tuntui pitkältä. lopulta kuitenkin "näkö" alkoi palata lentäjälle.

.vielä viimeiset ylängönosat edessä. olin varsin sopivassa korkeudessa mielestäni.

.tähtäsin 204 jalan korkeudessa merenpinnasta sijaitsevalle El Carañon (SKUI) lentokentälle. sekin sijaitsee Kolumbiassa.

.en kuitenkaan saanut näkyviini koko kenttää vaikka kuinka yritin. edes takas ajelin. oli pientä pilvisyyttä, mutta ihmettelin kovasti tilannetta. polttoainetilanne kuitenkin näytti olevan hyvä. päätin täten suunnata jotain 200 kilometrin päässä pohjoisessa näkyvälle kentälle.

.minua oli ihmetyttänyt jo ennen tätä, että mittarit sanovat ahtopaineitten olevan alhaiset. ihmettelin syytä. ei ollut tällaista koskaan ennen tapahtunut minun lennoillani.

.pelkäsin lentokoneessani jonkin tärkeän osan vikaantuneen, joten päätin, etten yritäkään uskaltaa nousta nyt enää 3000 jalkaa korkeammalle.

.kohteena oleva lentokenttä vaikutti ainakin etukäteen ajatellen suhteellisen mukavanoloiselta. huristelin "sohlollani" sitä kohti pikku hiljaa.

.ajattelin, että en kyllä pidä Kolumbiasta sen mainiosta "lumesta" huolimatta.

.kohteeni oli 45 jalan korkeudessa merenpinnasta sijaitseva Antonio Roldan Betancourtin kenttä (SKLC). se on saanut nimensä Antonio Roldán Betancur (1946–1989) -nimisen kolumbialaisen poliitikon mukaan, jonka Calin kartellin autopommi oli surmannut.

.köröttelin periaatteessa perille. en onnistunut laskeutumaan ensimmäisellä yrittämällä. yritin toisesta suunnasta. ihmettelin, että miksi minä en (taaskaan) näe kiitotietä. tajusin sitten, että minä ja lentokoneeni olimme 10.000 jalkaa liian korkealla.

.näen palattua en ollut huomannut tarkastaa korkeusmittarin pientä viisaria, joka kertoo sen, kuinka monta kertaa mittari on mennyt "ympäri".

.perkule. sitten vain pudottamaan huimasti korkeutta.

.ajelin alaspäin suuremmalla vauhdilla kuin koskaan aikaisemmin, sillä halusin maan pinnalle varsin kiihkeästi. 4000 jalkaa minuutissa kohti maankamaraa. siinä olisivat matkustajat olleet tukka putkella, jos niitä/heitä olisi ollut mukana. tietääkseni ainakaan niitä ei ollut.

.koneeni ei ollut ehtinyt sillä vauhdin "huumalla" vielä hajota, mutta päätin sitten kuitenkin lopulta loiventaa syöksyä reilusti. varmuus aina paras, ja sitä paitsi en edes itse omistanut käytössäni olevaa mainiota lentokonetta. jos rikkoisin sen, niin voisin joutua maksamaan sen hintaa takaisin lentoyhtiölle 30 euroa kuukaudessa. vai olinko minä jonkin lentoyhtiön palveluksessa? vai olinko vain vuokrannut lentokoneen?

.kärsivällisyyteni oli kuitenkin koetuksella. vielä oli korkeutta liikaa, mutta lentokenttä oli liian lähellä. en halunnut tehdä uutta laskukierrosta.

...tulin kiitotien pintaa liian lujaa niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti. koneeni lähti menemään omia teitään. moottori numero 1 hajosi.

.kyllä sitä osaa olla typerä joskus. viittaan nyt tähän erehdykseeni olleesta lentokorkeudesta.

.ihan niin kuin olisin oikeasti nauttinut aitoa kolumbialaista "lunta". (vaikka en ollut.)

pako Salt Lake Citystä

Suomen aikaa eilen illalla ja seuraavan yön alussa lähdin lennolle Salt Lake Citystä, tuosta mormonien pääkaupungista, joka sattuu olemaan myös Yhdysvaltain Utahin osavaltion pääkaupunki. Utah on sellainen erikoinen Yhdysvaltain osavaltio, että siellä roomalaiskatolinen ja helluntailainen kansalainen voivat löytää toisensa, koska he ovat molemmat vähemmistöä mormonien omistamassa osavaltiossa.

kuten monesti aikaisemminkin, niin hyppäsin vain kuvaannollisesti ratsun selkään vailla suurempaa suunnitelmaa lennolle.

nousin kiitotieltä ilmaan pääteltyäni sitä ennen, että minun kannattaisi lähteä jonnekin etelän suuntaan.

koko ympäristö oli kovin ylänkömäistä, ja vuoriakin oli siellä täällä. niin, ja maisemia täplittivät suolatasangot.

itse kaupunki sijaitsee Ison suolajärven itärannalla. järvi on Amerikan mantereitten suurin suolajärvi. suolajärviksi nimitetään laskujoettomia ja huomattavan suurella suolapitoisuudella varustettuja järviä.

mainitsin myös suolatasangot. suolaa on paljon siellä täällä kaupungin lähimaastossa. päättelin tämän valkoisesta väristä.

Lunta se ei voinut olla, sillä vielä 7000 jalan korkeudessakaan lämpötila ei ollut painunut alle nollan Celsius-asteen.

käytännössä lensin matkani etelän tai etelälounaan suuntaan. tein yhden välilaskun suunnatulla majakalla varustetulle pitkälle kiitotielle alueella, joka sijaitsi jo hiukan matalammalla. en muista enää nimeä, mutta sillä tankkasin tankit melko täyteen.

tuosta eteenpäin alkoi olla jo keskimäärin matalampaa maastoa.

päädyin lopulta Aeropuerto Internacional General Rodolfo Sánchez Taboada -lentoasemalle. jostain syystä minulle ei tullut mieleenkään, että olisin jo Meksikon puolella rajaa. edes lentoaseman ICAO-koodi MMML ei soittanut kelloja. Yhdysvaltain puolella rajaa lentoasemien koodit ovat K-alkuisia. mutta ehkä Meksiko on kuitenkin parempi kuin Salt Lake City. vaikka sanotaan, että valtavirtamormonismi on lähentynyt viime aikoina "normaalimpaa" kristillisyyttä. tosin en tiedä varmasti, että onko tämä hyvä vai paha.

päätin lentoni toistaiseksi siihen.

noin vuorokauden kuluttua edelliselle lennolle lähdöstäni aloitin uuden lennon kentältä, jolle olin edellisellä lennolla laskeutunut. tällöin huomasin, että hetkinen, taidan olla Meksikossa.

päätin kuitenkin pyrkiä pikku hiljaa Yhdysvaltoihin. lähdin lentämään suurin piirtein idän suuntaan.

löysin sieltä ennen pitkää Gila Bend Municipal Airport -nimisen yhdysvaltalaisen ja Arizonan osavaltiossa sijaitsevan paikallista liikennettä palvelevan lentokentän, jolla ei ole ollenkaan ICAO-koodia. eikä edes IATA-koodia.

en valitettavasti voinut jatkaa sen pitemmälle, koska minulla oli kiire päästä katsomaan Tammy-televisio-ohjelman uusintajaksoa etänä erään hyvän toverini kanssa. kumpikin siis katsoo omassa kodissaan samaa televisio-ohjelmaa, ja keskustelemme sitten aina ehtiessämme keskenämme sosiaalisen median yhteisöpalvelun avulla.

Tammyyyyyy! 

mutta täytyy sanoa, että päättelin kuitenkin lentosuorituksen lopussa, että olisi ehkä kannattanut jäädä Meksikoon. idän puolella kun näkyi massoittain korkeaa vuoristoa. siellä voi olla tuollaisella sohlolla vaikea luuhata lennossa.

mutta olenhan minä päässyt kerran jopa Mont Blancin massiivinkin yli samalla koneella kyllä. ja kerran olen selvinnyt kolumbialaisesta "lumesta".

ja jos ketään enää kiinnostaa, niin olin käyttänyt tällä lentorupeamallani vakiolentokoneenani vielä toistaiseksikin toimivaa Beechcraft Baron 58 -lentokonetta, tuota "sohloa". lentosimulaattori oli "normaali" X-Plane 12.

...

PS. 4.3.2026: Vasta myöhemmin olin saanut julkaistua tekstin jo aikaisemmin tapahtuneesta Kolumbian "hommasta". Lisäsin juuri linkin siihen kirjoitukseen kaksi kappaletta ylemmäs.