Olen viime aikoina lentänyt hermojani lepuuttaakseni jälleen wanhalla kunnon vakiolentokoneellani, kaksimoottorisella pienpotkurikoneella Beechcraft Baron 58:lla.
Olin ollut aikeissa pienessä määrin jättää Beechraftin sisäisten metkujen omaksumisen kesken ja jatkaa suoraan "välityypillä", joka olisi ollut kaksimoottorinen pieni suihkukone Cessna Citation X. Tämä olisi ollut pitemmän aikaa opiskeltavana ja lennettäväni koneenani ennen kuin olisin lopulta siirtynyt opiskelemaan kaksimoottorista Airbus A330 -laajarunkomatkustajasuihkulentokonetta. Anteeksi pitkä yhdyssana, jossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se voi aiheuttaa tekstirivien pituudessa omituisuuksia varsinkin mobiililla tätä blogiani lukiessa.
Olen kuitenkin nyt lopulta päätellyt asian olevan niin, että minun on turha vielä stressata itseäni uudella erilaisella konetyypillä, jossa on vielä enemmän opeteltavaa ja opiskeltavaa kuin viime aikoina paljon lentämässäni "vakiolentokoneessa".
Päätin siksi tänään, että opiskelen Beechcraft Baron 58:sta nyt kaiken sen, mikä ilman suurempia vaivoja ja tuskia on omin päin opiskeltavissa.
Aivan pian heti kohta aion saattaa kaasuvivustohärpäkkeeni kaksimoottorisen potkurilentokoneen tarvitsemaan tilaan. On tuntunut muuten sydänalassa ikävältä, kun olen viime muutosten jälkeen joutunut käyttämään kaasuvivustohärpäkettäni pääsemättä kuitenkaan säätämään sillä potkutinlapojen kulmia ja polttoaineseoksen vahvuutta.
Ei "vakiolentokoneessani" ole oikeastaan muuta isompaa vikaa ollut kuin se, että on hidas. Koneen suurin käytännöllinen matkalentonopeus on vain 200 solmua eli niukasti yli 370 km/h. Niin, ja se, ettei koneessa ole automaattista tehonsäätöä.
Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva".
Niin, ja viime aikoina olen "vakiolentokoneessani" välillä käyttänyt myös ADF:ää (=automatic direction finder) -radionavigoinnissa. ADF:ssä on kyse siitä, että on suuntaamaton radiomajakka, ja laitteesta lentokoneessa (tai laivassa) pystyy näkemään, mikä on suunta siihen. Melko hyvin muuten näyttää toimivan sekin, kun autopilotin kautta säätää lentokoneen suunnan laitteen osoittamaan kompassisuuntaan. Melko rennosti meni lentäminen siten, ettei tarvinnut alun jälkeen paljoakaan säätää koneen suuntaa. Kovassa sivutuulessa asia olisi luonnollisesti mitä luultavimmin kyllä toisin. Vanuatulla lentäessäni muuten havaitsin, että ADF näkyy melko kauas, mutta riittävän kaukana kun majakka on, niin ADF-laitteen neula heiluu varsin levottomasti.
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti