Alkuyön saavuttua 19.12.2024 lensin hyvän aikaa vakiolentokoneellani Beechcraft Baron 58:lla. Lento tapahtui noin klo 21.51-23.10 välisenä aikana Suomen aikaa. Lennon tapahtumapaikalla Uudessa-Seelannissa taas oli samaan aikaan valoisaa.
Olin Discord-palvelimellani kirjoittanut muistiin tapahtumia ja mietteitäni tapahtuman ajalta. Ne kuuluvat seuraavasti.
[klo 21.51:]
Jahas. Uuden-Seelannin Eteläsaarella | Dunedinissa vaikuttaa olevan varsin pilvistä. Miten täällä voi lentää?
[Tämän sanottuani aloitin lähtökiihdytyksen ja nousin ilmaan.]
[klo 22.00:]
Sateleekin.
[klo 22.04:]
Nyt olen matkalla suurin piirtein pohjoiseen lähellä saaren itärannikkoa hiukan alle 4000 jalassa.
[klo 22.05:]
Käytän yhtä kaukaista radiomajakkaa suunnistusapuna. Lennän autopilotilla, kun sellainen koneessa kerran on.
[Autopilotin kannattaa antaa kantaa taakka tietyistä rutiiniasioista. Ja toiseksi se on myös huomattavasti ihmistä tarkempi ja ihmistä nopeammin tilanteisiin reagoiva kapistus. Lisäksi voi sanoa, että pitkiä lentoja lentäessä olisi todella ärsyttävää käyttää koko ajan ohjaussauvaa. Ja kun nyt lensin hernerokkasumussa, niin olisi ollut ärsyttävää kaiken aikaa tuijotella keinohorisonttia, kun ei nähnyt ulkona taivaanrantaa eikä mitään kiintopisteitä.]
[klo 22.06:]
Matkaa on vielä noin 180 kilometriä.
[klo 22.06:]
Kyseisen radiomajakan luona on lentokenttä. Ajattelin laskeutua sille.
[klo 22.08:]
Ilmeisesti voimakkaahko sivutuuli oikealta.
[klo 22.10:]
Päätin vaihtaa lähempänä olevaan radiomajakkaan. Sen ansiosta navigointiavun neula ei heittelehdi enää kauheasti.
[klo 22.11:]
Mikäs tässä on körötellessä, vaikka ei näe ikkunoistaan yhtään mitään muuta kuin vesihöyryä. Toivottavasti lähellä kohdelentokenttää on vähemmän pilvistä, ja sumuista.
[klo 22.11:]
Laskeutuminen on vaikeaa tällä rakkineella, jos ei näe eteensä.
[klo 22.13:]
Voi olla, että joudun etsimään toisen lentokentän lopulta.
[klo 22.24:]
Vaihdoin nyt kohdekentän lähellä olevaan navigointiapuun. Mittarin neula on vakaa.
[klo 22.30:]
Jos ei kohdekentän läheisyydessä näe mitään, taidan jatkaa suoraan Christchurchiin.
[klo 22.31:]
Mitä järkeä oli aloittaa lentäminen [nyt] Uuden-Seelannin Eteläsaarelta?!!
[klo 22.42:]
Lensin alkuperäisen kohdekenttäni yli, ja jatkan nyt kohti Christchurchia. Nyt on päällä vihdoin automaattinavigointi kohteeseen. Christchurchin lentokentällä on kaikki vermeet.
[klo 22.44:]
Pilvistä näkyy olevan vielä sielläkin. Ei todennäköisesti ehdi juurikaan hälvetä ennen saapumistani. Onneksi on kunnon laskeutumisapu, ILS, nyt käytössä.
[ILS tarkoittaa mittarilaskeutumisjärjestelmää (engl. instrument landing system).]
[klo 22.45:]
Myötätuulessa on hankalampi laskeutua. Laskussa voi hyvinkin olla myötätuulta.
[Ilmeisesti normaalisti ILS:ää ei edes voida käyttää, jos laskeutuu myötätuulessa, koska sellainen voi olla vaarallista. Myötätuulessa laskeutuessa lentokoneen nopeus suhteessa maanpintaan joudutaan pitämään suhteellisen suurena, jotta se ei sakkaa.]
[klo 22.54:]
Christchurchin alueella näyttää nyt pilvipeite hieman repeilevän.
[klo 22.55 :]
Enää 60 km kohdelentokentälle.
[klo 22.57:]
Vähän aikaa sitten olin laskeutunut 3000 jalkaan. Koska en näin kaukana kentästä viitsinyt ottaa laskutelineitä ulos, määräsin autopilottia pistämään nokkaa hiukan alaspäin, jotta pudottaisi korkeutta. Samalla jouduin ylinopeuden välttääkseni pienentämään moottoritehoja.
[klo 23.02:]
Nyt alkaa näkyä jo muutakin kuin sumua! Tämä on tervetullutta.
[klo 23.03:]
Ei tässä mitään ILS:ää käytetä. Laskeudun myötätuulessa. En viitsi kiertää.
[klo 23.04:]
Kiitotie 20.
[klo 23.05:]
Laskutelineet alas ja laskusiivekkeet puoleenväliin. Tehoja aluksi pois, koska olen turhan korkealla.
[klo 23.05:]
Kaasu tyhjäkäynnillä nyt vähän aikaa, jotta pääsen takaisin liukupolulle.
[klo 23.06:]
Ja sitten taas tehoja.
[klo 23.10:]
Ja sitten lopuksi vain laskeuduin.
[klo 23.10:]
Koneeni kyllä melko lailla sahasi ylös-alas liukupolulla.
[klo 23.12:]
Lisäksi laskussa eteen näki hyvin heikosti, koska sumua tai pilvisyyttä. Vasta viime tingassa kiitotie tuli näkyviin, ja jouduin hiukan kääntämään vasemmalle. Lisäksi olin ajautunut liian alas, joten jouduin hyvin lähelle kiitotietä jo päästyäni lisäämään huomattavasti tehoja kymmenen sekunnin ajaksi, jotta ei menisi lyhyeksi. Lisäksi kiitotietä oli vaikea nähdä [matalalennon takia]. Neljä punaista valoa näkyi kiitotien vieressä. Joo, kyllä olin aivan liian matalalla loppuvaiheessa.
[klo 23.14:]
Laskeuduttuani päätin, etten jaksa lentää Pohjoissaarelle asti, vaikka lento olisi ollut hauska tehdä nähdäkseen, näkeekö siellä eteensä.
PS:
Lennon lähestyessä päätöstään olin siinä määrin väsynyt jo, ettei minua ollenkaan huvittanut lopuksi lentää Christchurchin lentokentän ohi ja kääntyä myöhemmin takaisin sen suuntaan, ja laskeutua sitten siististi ILS:ää käyttäen kiitotielle vastakkaisesta suunnasta. Koska näkyvyys oli lähes riittävä, ja autopilotti ohjasi melko lailla hyvin, minun oli mahdollista laskeutua myötätuulessa. Hätätilanteessa olisin voinut tehdä ylösvedon (englanniksi go-around) ja yrittää sitten uudestaan. Todennäköisesti sitten vastakkaiselta suunnalta, joka olisikin ollut jo logistisesti erinomainen vaihtoehto siinä vaiheessa ja tilanteessa.
Oikealla lentokoneella lentäessä en olisi varmaankaan suorittanut laskeutumista myötätuulessa, koska oma ja mahdollisten matkustajien henki, puhumattakaan mahdollisen perämiehen hengestä, olisi voinut olla kiinni päätöksestäni.
X-Plane-simulaattorin "elävän kartan" avulla aina näkee, missä lentämänsä lentokone on. Siksi minun ei ollut mahdollista eksyä. Toisaalta en käyttänyt oikeiden Beechcraft Baron 58:aa käyttävien lentäjien käyttämää lentokoneen omaa navigointinäyttöä. Eikä minulla ollut käytössäni lentokenttien lähestymiskaavioita eikä karttoja. Pidin korkeuden arviolta sellaisena, ettei kaameassa ja täydellisessä hernerokkasumussa minun ollut mahdollista törmätä vuoreen. Kun näkyvyys oli lähes koko lennon ajan pyöreä nolla, niin minun olisi ollut mahdotonta huomata ajoissa vuorta, jos olisin ollut törmäyskurssilla sellaisen kanssa. Beechcraft Baron 58:ssa ei ole maan läheisyyden varoitusjärjestelmää sisäänrakennettuna.
Ja onneksi Christchurchin alueella pilvet rakoilivat sitten lopulta!!
Tom Kärnä
tämän blogin omistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti